Kohta olis eka kuukausi Balilla takana, kamalaa vauhtia aika menny. Tuntuu ettei mitää oo kerenny tekee vaikka onhan tässä tehty jo vaikka mitä.

Viime viikonloppuna oltiin Iidan kanssa ihan kahdestaan reissussa. Käytiin Balin etelä-osassa. Hotelli meillä oli varattu tällä kertaa netin kautta valmiiks. Hintaa sille jäi kahdelta yöltä jopa 15e, eli n. 3,5e/ yö/naama. Nii kallista ettei millää kehtaa asua hotellissa..Hotelli oli vieläpä siisti ja kiva, siellä oli kunnon suihku vaikka piti olla käsisuihku. Kummallekkin oli isot sängyt ja ilmastointiki löyty. Eli mikäs siinä olles :)

Perjantaina lähdettiin reissuun ja oltiin hotellilla iltapäivästä. Käytiin siinä vähän tutkimassa lähiympäristöä ja sit lähdettiin Jimbaraniin rannalle syömään. Siellä oli pelkkiä seafood-ravintoloita. Saatiin ite valita kala mikä halutaan syödä, kyseisessä ravintolassa ne oli jäissä mutta jossain toisissa ne oli vielä elävänä altaissa :D Ravintola oli kirjaimellisesti rantahietikolla. Siinä vedettii sit barbeque-white snapperia naamaan auringonlaskiessa. Ruoka ei ollu kummoista, syötävää. Mut parempaa ku orpkodilla syöty kala. :) Ruuan jälkee alkoki uni maittaa ja lähdettiin nukkumaan hotellille, jäätelökaupan kautta..namnam.

Lauantaina lähdettii aamusta aikaisin liikenteeseen ja mentiin ensimmäisenä Uluwatuun apinatemppeliin. Siellä siis liikkuu apinoita vapaana temppelissä ja kiusaa turisteja. Meitä varoiteltii et ne saattaa varastaa kameroita tai laseja jos on huolimaton, mut ei niistä meillä ainakaan mitää haittaa ollu. Tais olla nii kuuma aika päivästä et apinatki viihty mielummin puussa varjossa. Näkymät temppeliltä oli mahtavat! Se oli niemen kärjessä, meren rannalla, korkealla kalliolla. Joku aasialainen nainen halus kuvaa meijän kans, valkosia ku ollaan, ja tällä kertaa suostuttii ku nii nätisti pyysi. Tai kun yleensä pyysi et saako ottaa kuvaa.. Siel oli söpö pikku apina.

Näkymät temppelistä, vesi oli ihanaa turkoosia.

Temppelistä jatkettiin matkaa kohti Padang Padang beachia, matkalla kuitenkin sattu väliin Uluwatu beach joka haluttiin kans käydä kattoo. Se oli aivan erilainen kun muut rannat, ei sovi uimiseen ollenkaan ja surffatakkin pitää jo osata jos siel haluu surffaa. Mut näköalat sieltä oli kivat ja pongattii paikallinen kalastakin sieltä, mietittii vaa miten se on ikinä päässy tonne kivelle..

Rantaan mentiin kallioitten välissä, luolassa. Sinne meni hurjan näköisiä jyrkkiä kiviportaita ja mäkun tunnetusti pidän korkeista paikoista..Iski vähän pupu pöksyyn ku piti kulkea rappusia alas, mis ei oo mitää kaidetta. Iida ei kerenny auttaa, kun ohi meni paikallinen poika joka nappas kädestä kiinni. Sit siinä jalat täristen menin säälittävänä sen peräs niit portaita alas ja koitin sönköttää et pelkään korkeita paikkoja. Sen se tosin oli jo varmaan nähny mun naamasta ku alko ees auttaa :D

Uluwatu beachilta lähdettii sit ajaa PadangPadandille. Sinne mentiin kans aikamoisen luolan kautta, kyllä sitä pitää itteesä tunkee kaikkii reikii et pääsee rannalle.

Siellä otettiin aurinkoo apinoitten kanssa :) nähtiin siellä yks iso varaanikin vilaukselta, onneks ei nähty toiste. oli niin ruma! Se on melko pieni ranta, mutta ei ollu paljon ihmisiä kun mentiin. Iltapäivällä paikalle pamahti aasialaisen näköinen turistijoukko, veikkaisin Jaavalta kun nii ahkerasti kuvasivat valkoisia ottamassa aurinkoa. Ilman lupaa, ohikulkiessaan vaa nappas kuvan. No onpahan valkonen läski tallentunu sit niittenki kameraa :D

Sunnuntaina käytiin Dreamland beachissa, mun piti vähän pysytellä enemmän varjos kun lauantain ahkeran rantapäivän jälkeen punoitin mukavasti. Siitä on muodostunut kovin tuttu väri täällä ollessa..:D Ranta ei ihan nimensä veroinen ollut, ehkä oltiin vaa väärällä alueella tai jtn, mut pieni, likainen ja uimakelvoton olisi ehkä paras kuvaamaan sitä. Olihan siellä siis nättiä, mutta uimaan siellä ei päässyt oikein. Rannalla oli joku kahvila/ravintola missä oli uima-allas katolla. Meinattiin et olis menty sinne ottaa arskaa, mut hinnan kuultuamme tyydyimme vain aurinkotuoleihin. 100 000 rupiaa eli n. 10e jotta olisi päässyt sinne katolle, sekä siihen 30 000 rupiaa eli n. 3e, jotta olisi päässyt uimaan. Eihän se isolta kuullosta, mutta täällä ryöstöhinta. Joten maksoimme vaan 50 000 rupiaa aurinkotuoleista yhteensä ja lököteltii niissä koko päivä. Illalla ajoimme takaisin orpokodille.

Maanantaina lähdettiin orpokodin porukan kanssa, omistajat ja muutama nuori, länsirannikolle vierailemaan muihin orpokoteihin. Ja nehän ei ollu sit ihan yhtä laadukkaita ku meidän.. vaikka meillä ei toimi vessanpönttö eikä suihku, meillä sentään on ne joka huoneessa. Siellä ei ollut. Oli reikävessat ja kamalassa kunnossa olevat sellaiset. Meillä on ehkä pienet huoneet, mutta niissä ei kuitenkaan asu 8lasta yhdessä. Huoneet oli likaisia, haisevia ja homeisia. Pimeitä ja kolkkoja. Vankiloita. Ruokailutila oli niin kamala, että en olis pystyny siellä ees mitään syömään..Murkkuja joka paikas. Kuitenkin lapset näytti onnellisilta..

Lasten huone, tais olla yks hyvä kuntoisimmista.

Ruokailutila

Onneks käytiin sit vielä toisessa orpokodissa, joka sekin oli köyhä mutta kuitenkin ihan ok. Se oli enemmän maatilamainen. Siellä oli kanoja, kukkoja, ankkoja, lehmiä, vuohia ja koira. Lapsilla oli siellä edes omat huoneet. Siellä oli yksi ihana poika joka sulatti mun sydämmen, Vili :)

Pojat kiipes meille tuliaisiks hedelmiä puusta, papaijoita ja sit jotain pieniä vihreitä, mitä lie. Nää paikat mis käytiin on köyhiä orpokoteja, joissa ei käy paljon vieraita. Ne sijaitsee kauempana ja turistit ja lahjoittajat ei löydä niitä. Siksi niillä menee heikosti. Meidän orpokodilta viedään sinne aina ylimääräistä tavaraa, hygienia tuotteita ja riisiä, joka kuudes viikko. Muuten lapset ei saa edes hammasharjaa.

Et alko meidän olot tuntua ihan hyviltä, on kuitenkin suht puhdasta ja täällä saa ruokaa. Nälkää ei tarvitse nähdä, paitsi ehkä siitä syystä ettei tykänny ruuasta, mutta aina sitä kuintekin on tarjolla kun haluaa. Jotenkin kun noitaki paikkoja kun vois vaa auttaa ja saattaa ihmisten tietoisuuteen nii voisin sen tehdä, lapsista kuitenkin kyse..

Muuten orpokodin menosta, me pidetään täällä nyt joka viikko suomea ma-ke ja sit to-pe leikitetään lapsia :) Nää siis puhuu täydellistä suomee täällä ku me lähdetään.. suunniteilla olisi myös kouluvierailua lasten kouluihin ja sit johonkin paikalliseen sairaalaan. BIMC onki jo tullu tutuks nii jos mentäis vierailee johonkin sairaalaan mis nää paikalliset käy. BIMC ku on vaa turistisairaala.

Nii ja Liisaki on kotiutunut ja käsi voi hyvin, tikit poistettii ja silleen. Hengissä on sekin :)

Mut nyt syömään, namnam !