Elikkä nyt olis toinen viikko täällä orpokodilla alkanut. Viikonloppuna käytiin rentoutumassa Kutalla hotellissa, mukavuuksien kera (esim. vetävä pönttö ja suihku). Iida oli viime viikolla kipee, joten otettii vkl ihan iisisti chillaillen. Käytii rannalla ja syömässä, sekä löhöiltiin hotellin uima-altaalla. Hotelli oli tosi halpa, mut kuitenkin hyvä ja tosi viihtyvä. Ei nähty ku kaks torakkaa ;D Hotellin sisäpiha oli tosi kaunis ja aamupalaksikin saatii pitkästä aikaa jotain muuta ku pelkkää valkeeta leipää, nimittäin hedelmiä ja pannukakkua :)

Mut tosiaan, maanantaina palattiin takas tänne orpokodille ja karuun arkeen :D ensimmäinen operaatio oli häätää muurahaiset meidän huoneesta. Tehtiin suursiivous, käytii ostaa omat siivouskamat ku nää näitten lasten käytös olevat välineet on ehkä hieman epäilyttävän näköisiä :D mopit mustia ja ne vaa sotkee lisää.. Lakastiin ja pestiin lattia sekä seinät kunnolla. Iida hinkkas vessan. Eihän siitä yhtä puhdasta tullu ku kotona olis mut lohduttaa se ajatus et sille on edes jotain koitettu tehdä! Viimeinen silaus annettii muurahaismyrkyllä, joka tappo kaikki gekkoo pienemmät, ja myös yhden pienen gekon :D et vissii ihan tujua ainetta. Mut ei oo muurahaisia pahemmin nyt näkyny et joko tehos aine tai sit meillä on liian siistiä niitte makuun nyt.

Viikonlopun aikana tehtiin vähän suunnitelmia et mitä voitais lasten kanssa tehdä. Mietittiin tyttöjen iltaa noille vanhemmille tytöille. Täällä kun kulttuuri on aika konservatiivinen, nii ei esimerkiksi naiseuteen liittyvistä asioista ehkä puhuta kovin avoimesti. Niin ajatuksena olis et pidettäis ilta tyttöjen kans, pelattais jotain pelejä, keskusteltais "aroista" aiheista ja ennenkaikkea et tytöillä olis mahdollisuus kysyä meiltä mieltä askarruttavia juttuja. Saatiin idealle jo vihreää valoa Lisalta, hän on australialainen orpokodin tukija joka käy tekemässä paljon vapaaehtoistyötä täällä. Hän kerää myös rahallisia tukijoita orpokodille. Lisa on terveydenhoitaja ja tuntee lapset paremmin ja pitemmältä ajalta kuin me niin saatiin hyviä vinkkejä ja opastusta. Täytyy vaan selvittää orpokodin johtajalta mistä on sopivaa puhua ja mikä on heidän linjaus esim. ehkäisyssä. Jotta osaisimme toimia orpokodin arvojen mukaisesti. :) Oli noitten muitten suomalaisten tyttöjen kanssa puhetta myös, että pitäisimme Suomi-illan. Tekisimme suomalaista ruokaa ja pelaisimme meille tuttuja pelejä. Suomalaista musiikkia jnejne. Myös hygieniassa opastamisesta oli puhetta, sitä on kuulemma täällä harjoiteltu jo vuosia mutta edetään vauvan askelilla. Mutta kertaus on opintojen äiti, joten ei siinä opastaminen ainakaan huonosta ole.

Viimein kuultiin vähän lasten taustoistakin, tai osan. Kaikista 64 lapsesta ei ihan tarinaa kerinnyt kuulemaan. Rankkoja juttuja, ja osaa katsoa lasten käyttäytymistä vähän eri valosta kun tietää mitä siellä on takana. Mutta onneksi täällä ollaan kuitenkin kuin isoa perhettä, ja kaikki näyttävät voivan nyt kohtalaisen hyvin. Lapset eivät itse kerro asioistaan hirveen mielellään, eikä vielä viikossa niin ole tutustunut että kehtaisi kysellä. Mutta kokoaika enemmän lapset tulevat avoimemmiksi ja tulevat juttelemaan. Pitää vaan itsekin nähdä vähän vaivaa kontaktin tekemiseen.

Meillä on tosiaan täällä paljon koiria, niitä oli 5kpl, mutta eilen tuli yksi pentu lisää. Todella pieni mäyräkoira, luultavasti vasta joku pari viikkoinen. Se on ihan kamalan pieni ja heiverö, toivottavasti selviää hengissä isoksi :/ Se vielä satutti jalkansa tapaturmassa, mistä kukaan ei tiedä mitään, eikä pysty astumaan sillä. Yksi pojista käytti sitä tänään eläinlääkärillä ja sille annettiin siihen piikki ja huomenna toinen jos ei tokene. Tässä kulttuurissa koiria ei arvosteta samalla tavalla kuin Suomessa. Ne taidetaan nähdä enemmän ravintona kuin lemmikkeinä- Ne ei esimerkiksi nuku sisällä ja syövät roskiksesta, sekä tapana on ohimennessä potkaista koiraa. Onneksi täällä lapset ovat oppineet vähän hellemmin käsittelemään koiria ja ne sai viime viikolla jopa oikeat pannat. Ne erottaa ne kulkukoirista jos erehtyyvät kadulle menemään. Kun koirat kulkevat täällä tosiaan aivan vapaina, mutta ihme kyllä pysyvät tässä meidän pihassa. Pienin pentu itki koko viime yön kun oli yksin ulkona häkissä, olis tehny mieli käydä se viereen.. :( illalla kun pidin sitä sylissä se koitti mennä mun puseron sisälle turvaan. Mut toivotaan parasta ettei sen jalas oo mitään ihmeellistä ja se paranee..Täältäkin on "varastettu" tai "hävinnyt" pari koiraa vuoden sisään. Toivottavasti ei häviä meidän aikana tai en syö enää mitään lihaa :D

Torstaina meillä on isot ystävänpäivä juhlat, meille ei oo ihan vielä selvinny mitä kaikkee siellä tapahtuu kun lapset on suunnitellu sen. Mutta eiköhän huomenna selviä kun aletaan tehdä järjestelyjä valmiiks. Huomenna askarrellaan lasten kanssa myös kortit, joku lahjoittaja oli antanut rahaa nimenomaan askartelua varten, joten meillä oli valmiiksi kassillinen kartonkia ja erilaisia koristeita. Eiköhän niistä hienot ystävänpäiväkortit saada aikaseks.

Mut hyvää ystävänpäivää kaikki rakkaat sinne kotiin, välillä iskee kamala koti-ikävä. Mut ku pysyy liikees ja on tekemistä nii aika menee nopeasti. Tuntuu vaa et olis ollu täällä pidempään kun 1,5 viikkoa. Haaveilin tänään vaa laskiaispullista kun tajusin et on laskiaistiistai siellä. Onneks söin yhden ennen lähtöö :) ehkä teemme niitä täällä lasten kanssa joskus. Pakkanen olis kans välil kiva lisä, onneks tänään oli viileämpi päivä ja ei edes hikoillu! Muuten kun salil :) Kuvii viime viikolta on kuvakansios, en jaksa niit tähän lisäillä enää :)

katsellaa millo pääsee taas kirjoittaa :)