Ensivaikutelmia töistä: Tila on ihan helkutin iso. Karjaa on enemmän kun Piippolan vaarilla. Työpäivät on niin pitkiä, että joskus jos töitä onkin vain klo 7-17 niin on ihan onnesta soikeana että mitä tällä kaikella vapaa-ajalla oikein tekee! Jo heti ensimmäisenä päivänä olin töissä 13 tuntia.) Eilen oli perjantai ja otettiin rennosti, viimeinen tunti nautittiin kalj.. siis, tarkistettiin vesitilannetta laitumilla!

Paikan nimi on Ironbark Hereford. Täällä kasvatetaan Hereford-lehmiä ja jonkin verran myös Angusta. Pinta-alaa farmilla on 5000 eekkeriä (taitaa olla luokkaa 20 km2). Lääniä tuntuu olevan joka tapauksessa PALJON. Samoin karjaa, kuulemma noin 5000 päätä. Osa kasvatetaan jalostukseen ja myydään muille, osa menee lihoiksi, ja osa on muiden omaa ja täällä vain laiduntamassa ja hoidossa.

Täällä tajuaa oikeasti kuinka iso ero on karjankasvatuksella Suomeen. Lehmillä ei todellakaan ole mitään nimiä, eikä niitä edes sanota lehmiksi- aina puhutaan monikossa vaan "karja." Tai bull tai steer tai boy tai girl. Koska loppujen lopuksi yksittäisellä eläimellä on hyvin vähän väliä. Niillä on kuitenkin todella hyvät olot! Tuolla juoksevat jäätävän isoilla laitumilla vapaana. Ainut kerta kun on tehnyt pahaa niiden puolesta oli, kun osalta leikattiin sarvet. Verta tuli aivan mielettömästi ja ette tiedä kuinka ne huutaa ja silmät pyörii päässä! Enkä yhtään epäile etteikö satu.. ja jäikin reilun peukalon kokoinen reikä, josta sitä verta tuli varmaan desikaupalla.. en tiedä kuinka syvälle mahtoi mennä, mutta sarvenleikkauksen jälkeen annettiin penisilliiniä ja vedeltiin reilusti desinfiointiainetta. Raukkaparat. Mutta niin kuin sanoin, yleisesti ottaen ne on varmasti todella onnellisia täällä.

Mun työnimike on "farm hand" ja teen kaikenlaista täällä. Mun vakitöihin kuuluu syöttää vasikat ja koirat (ja viikonloppuisin hevoset). Muuten työ on melkein mitä vaan ja oon ollut

-kiinnittämässä uusia korvalappuja

-madottamassa ja rokottamassa karjaa

-ajamassa karjaa hevosilla (tää on kivaa. Mutta onhan se raskasta ravata ja laukata kolme-neljä tuntia päivässä.. enkä tiedä onko musta yhtään hyötyä tuossa vielä, kun ei oo niin tuttua hommaa enkä osaa kunnolla. Hevoset kyllä tietää mitä tekee. Siis silloin kun ei yritä vaan luistaa töistä ja laiskotella)

-keräämässä kiviä ja oksia laitumilta

- repimässä vanhaa piikkilankaa lammikosta (todella hasardia hommaa. Kaksi työkaveria otti kengät pois ja meni kahlailemaan sinne mutavelliin silleen "ei kai siellä pohjassa mitään ole"). Samoin tänään tatuoitiin vasikoita ja mut laitettiin seisomaan niiden takana sen aikana ja pitämään kiinni. Voi morjes mitä mustelmia on kun ne hyppii ja talloo. Saa nähdä liikkuuko oikea käsi huomenna kun se kai vuotaa verta ihon alla ja siinä on "kupla"..)

-niittämässä pelloilta sellaista hiton kasvia, jonka nimeä en vieläkään tiedä mutta joka kasvaa joka puolella. Se on täällä mun vihollinen numero yksi.

Sain muuten hyvät naurut kun oltiin erottamassa sonneja noista "steer"eistä (eli sonnit joilta on munat veks). Oltiin tehty sitä jo vartin verran, kun tää mun kämppäkaverini kysyy että ai sinäkö osaat itekin katsoa mikä niiden ero on? Hmm juuu kyllä mulla joku aavistus on miten nää hommat toimii :D :D

Siihen nähden että työtunteja kertyy viikossa noin sata, mun 250 dollarin viikkopalkka ei oo mistään kotoisin. Vaikka sitten kuuluukin majoitus ja ruoka tähän. Omistajaperhe asuu talossa tuolla vähän matkan päässä, ja me (minä ja parikymppinen brittipoika) vähän kauempana "mökissä." Mökkiin kuuluu kolme makuuhuonetta, keittiö, olohuone, kaksi kylpyhuonetta (joista vain toisessa vessa). Oikein jees vaikka katto onkin hiukan homeessa. Ja no, lattian muovimatot on aivan kamalassa kunnossa mutta isot ja OMAT huoneet! Kuinka hienoa se on kahden kuukauden hostellielämän jälkeen! Ruokaa PITÄISI saada kerran viikossa, mutta tällä viikolla ei olla saatu mitään kun toi emäntä on reissussa ja isäntää ei taida kiinnostaa.. ruokaan kuuluu mm. lihaa (yleensä nautaa, koska karjatila), riisi/pasta/peruna, leipä, maito, murot tms, sekä kauden vihanneksia ja hedelmiä (niin parhautta! Kun tulin niim meillä oli porkkanaa, tomaattia, omenaa, kurkkua, vesimelonia, appelsiinia, kiiwiä ja persikkaa ja ties mitä.. ei ole enää.. mutta oma appelsiinipuu on etupihalla). Ja tietysti perusjutut, kuten jauho, suola, mausteita, hunaja, sokeri, jne. Syön täällä huomattavasti paremmin kuin missään pitkään aikaan. Eli vaikka työpäivät on pitkiä (yleensä 7-18, johon kuuluu 1,5h taukoja), niin kai täällä tulee säästämään rahaa(?) Koska Barraba on niin pieni paikka ettei siellä saa rahaa menemään vaikka kuinka yrittäisi. Sinänsä oikein hyvä, koska jo töiden aloittaminen maksoi mulle miljoonia (matkat, hostellikulut ym. melkein 300 dollaria, kengät, megahieno cowboyhattu ym melkein saman verran lisää).

Eilen mentiin porukalla ulos ja olin yötä meidän hevosenhoirajatytön luona. Kämppiksen piti olla siellä myös mutta se tirvaisi ihan älyttömät kännit ja mm. haukkui työnantajia pubissa ja yritti juoda muiden juomia eikä uskonut kun sanottiin että me mennään nyt ja sunkin ehkä pitäis. Jätettiin se sinne. Jollain ihmeellä se löysi Karin asunnolle aamulla just kun oltiin lähdössä eikä meidän tarvinnut selittää töissä että vietiin toi yksi kylään ja hukattiin.. sillähän ei siis ole puhelinta.

Oon kyllä tähän asti tykännyt, MUTTA. Vähän epäilyttää toi pomo, työtunti-, palkka- ja vapaapäiväasiat.. nyt oli työpäivä nro 11, ja huomenna jatkuu. Ei puhettakaan mistään vapaista muuta kuin "yleensä sunnuntai." Mitään sopimusta paperillahan ei ole, mulle se ei oo kertonut esim. koska sitä palkkaa saa ja kyselen vaan muilta täällä. Mutta jos se yrittää kieroilla niin ainakin on print screen tallessa työn kuvauksesta ja siinä lukee palkka ja että töitä 6 päivää viikossa. Hähä.

(Heppainfoa: karjan lisäksi täällä on hevosia. Jo ratsastuskäytössä olevia on 15, mihin lisäksi varsat, kantavat tammat ym. Paljon niitäkin. Kuulemma ihan jokainen hevonen täällä on kiltti, eikä kukaan potki tai pure muita hevosia tai ihmistä. Mun uljas ratsuni täällä on Duke. Se on laiska rontti. Yritin saada sitä laukkaamaan ja sain pelkkiä korvanvääntelyitä: oletin ensin että ne on opetettu johonkin muihin apuihin kuin Suomessa, mutta kun kysyin niin sanoivat että se ei vaan tahdo juosta, potkase kunnolla tai anna vähän ohjanperästä! Tuokin taas erona Suomeen: täällä ei ole yhtenäisiä ohjia, vaan tavallaan kaksi pitkää riimunnarua kuolaimissa kiinni. Ihan älyttömän kätevä. Voi käyttää hevosen kiinnittämiseen, voi käyttää raippana, millään ei saa putoamaan kädestä. Ei edes vahingossa. Ainut huono puoli että lipsuu helposti polven alle ratsastaessa. Satula taas, no. Satula on länkkärileffasatula. Ja siinä on todella hyvä istua. Vähän päänraapimista tuotti kyllä satulavyö, joka on huikean pitkä ja pyöritetään ensin mahan alta satulaan, sieltä metallilenkin läpi, takaisin mahan alle ja vasta sitten kiinni. Eipä ole opistolla tullut vastaan.)