Matkustaminen on aika kovaa hommaa. Kaks paivaa takana ja viela yks edessa. Chiang Khongista lahettiin liikkeelle heti aamusta ja ylitettiin Mekong joki Laosin puolelle. Siella on sellanen kaupunki kuin Hyui Xai, josta sitten hyppasimme lopulta slowboatiin. Passit huiteli ties missa ja valilla jo huoletti et nahaanko enaa niita koskaan, mutta onneksi siina oli muitakin ihmisia ilman passeja enka mina vaan. Laosin rajalla kaikki sumeilematta yritti kyl ukottaa. Heti rajalla mies kerto miten asiat menee ja miten saadaa leimat passiin ja samalla kerto, jos batheja kayttaa Laosissa joutuu vankilaan ja jos kayttaa ATM(pankkiautomaattia) se syo sun kortin. Hanen kauttaan kannattaa kaikki rahat, koska missaan muualla se ei enaa ole mahdollista jne. HOHHOIJAA!! Kaikki yrittaa vaan vetaa omansa valista ja vieda mahdollisimman paljon tyhmilta turreilta. Sitte ne vei meidan passit pariksi tunniksi, etta kavivat tarkistamassa ettei olla mustalla listalla. Tieda sitten minkalaiset kopiot ne siella vaantivat niista tai mita lie. Taa aika odoteltiin jossain ravintolassa (mina, hollantilainen pariskunta, suomalainen Anna, ruotsalainen Elias ja amerikkalainen Tracy) ja mietittiin, etta mihin suurlahetystoon oikein mennaan jos ei saada passeja takas, koska Laosissa ei oo suomen tai ruotsin tai hollanin suurlahetystoa. Lopulta saatiin passit takaisin ja juostiin slowboatiin, koska ne sano etta se lahtee nyt. No taas kusettivat, etta varmasti ollaan ajoissa laivassa, etta siella meita vois lisaa kusettaa. Paikallinen kaveri oli tarjoamassa Pak Bengiin majoitusta, mutta meita oli jo Chiang Maissa varoitettu, etta alkaa vaan varatko huonetta ennakkoon, koska tuut kusetetuksi. No venailtiin aika kauan et vene edes lahtee liikkeelle ja sit makusteltiin sellaset 6h. Oli ihan ok ja oltiin henkisesti varauduttu taas paljon pahempaan, koska kukin oli kuullut omalla tahollaan erilaisia kauhujuttuja. Ihmiset joi bissee ja oli rento fiilis kaikilla. Se vaan on taalla matkustamisessa, etta kukaan ei koskaan tieda millo ollaan maaranpaassa. Yleinen huhu oli etta seiskalta paastaan Pak Bengiin, mutta oltiinki jo kuudelta. Mika yllatys. Eka kertaa olin etuajassa jossain mestassa.

Taa Pak Beng on pieni kyla Mekong joen varrella, eika siela kyl oo oikein mitaan muuta kuin guesthouseja. Ei oikein mitaan erikoista sanottavaa. Ei oikein nahny edes koko mestaa, ku oli pimeahkoa ku paastiin perille ja seuraavana aamuna kymmenen aikaa aamulla lahto taas kohti Luang Prapangia.