Vikana päivänä Singaporessa menin Sentosan elämyssaarelle. Matkan taitoin pääsaarelta Sentosalle cable carilla. Voin kertoa, että kyllä pelotti. Vielä hyvin muistissa se, kun olin keskellä merta pikku botskissa ukonilmalla. Tästä johtuen mielikuvitukseni loi monia mitä hirveimpiä mielikuvia olla korkealla ilmassa pikku kopissa ja ukonilma tulisi. Täällä Singaporessa ilma kun voi vaihtua alle 10 minuutissa aurinkoisesta rankaksi ukonilmaksi. Kysyin lipunmyyjältä, että onko kyyti turvallinen, jos ukonilma tulee. Se sano vaan, you should be ok. Eli tämä erittäin vakuuttava kommentti loi vielä lisää apämukavuutta olooni. Kun jonotimme omaa vuoroani, katselin koko ajan levottomasti taivaalle ja en nähnyt mitään tummia pilviä, kun oli minun vuoroni, joten uskaltauduin matkaan. Voi Jeesus, että kyl pelotti. Ei oo hyvä paikka tollanen liikkuva pieni koppero, joka vienosti heiluu tuulessa, korkeita paikkoja pelkäävälle. Selvisin hengissä Sentosan saarelle ja olin taas vähän voittanut itseäni.

Sentosa on Singaporelaisten huvittelukeskus. Saarelta löytyy monia eri elämyspuistoja, keinotekoisia biitsejä ja kaunista ympäristöä. Kaikki on kyllä Singaporelaiseen tapaan kallista. Itse olisin kyllä halunnut tehdä kaikenlaista saarella, mut en sit tiedä kuinka kivaa on yksin olla jossain elämyspuistossa. Meinasin mennä Universal studio puistoon, mut tulin toisiin aatoksiin, kun näin piletin hinnan ja mietin myös samalla sitä, että saanko rahan arvosta kokemuksia, jos menen yksin. Hylkäisin kaikki aktiviteetit ja käveleskelin vaan rauhassa saarella, tuli paljon edullisemmaksi. Yllättäen taas alkoi ripsiä ja suuntasin metroon, että pääsen pääsaarelle. Ja yllättäen Sentosan metron päätepysäkki oli ostoskeskus. Tykästyin tähän ostoskeskukseen täysillä. Kaikkea ihanaa ja ihania kauppoja. No eipä ollut rahaa ostaa mitään, niin tyydyin vaan hypistelemään. Tän jälkeen menin GH:lle, koska tunsin armottoman päänsäryn alun ja halusin päästä lääkitsemään sitä. Kävi sitten niin, että makasin koko viimeisen iltani punkassani hillittöntä päänsärkyä potien. Ei kiva. Olin suunnitellut, että otan kaikki viimeiset hilut ja käyn tuhlaa ne johonkin turhaan, mutta jäi nyt sekin välistä. Seuraavana aamuna oli herätys kuuden jälkeen, ja aamupalan jälkeen piti lähteä kävelee bussia päin, jolla menisin Kuala Lumpuriin. Kävikin niin, että olin koko bussin ainoa länkkäri ja bussi oli kyllä ehdottomasti paras tähän mennessä (oli se kyllä kalliskin). Jalka tilaa todella paljon ja tuoli levä ja sai kallistettua melkein makuuasentoon. Nukuin niiku tukki koko matkan rajan jälkeen Kuala Lumpuriin asti. Vähän kyllä harmittaa, että nukuin koko matkan, koska luonto oli kyllä todella kaunista matkalla. Olisi ollut kiva myös katsella sitä.

KL:ssa bussi tiputti meidät yhden ison ostoskeskuksen taakse ja lähdin kävelemään majataloa päin. Arvioin, että matka kestäisi noin 20 min. Arvio piti kyllä aika hyvin paikkansa, mutta sitten kuin saavuin paikkaan, missä luulin maatalon olevan, se ei ollutkaan siellä. Istuin vähäksi aikaa alas tutkimaan karttaa ja maatalon osoitetta. Eiköhän heti siihen joku ukko tullut härrää ympärille, ja yritti muka auttaa. Selkeesti sillä oli jotain taka-ajatuksia, koska yritti johdattaa mua aivan väärää suuntaa. Sain hätistelyä sen vähän ajan kuluttua pois ja lähdin taas taivaltaan, koska uskoin paikantaneeni GH:n. No löysinkin saman nimisen, mutta se olikin väärä rakennus. Mulla oli varaus saman GH:n nro 2. Ilmeisesti toimintaa laajennettu ja perustettu toinen yksikkö 200m päähän. Itseasiassa olin juuri täältä ensin etsinyt tätä majapaikkaa, mutta en nähnyt sitä, koska kyltti on pieni ja syvennyksessä. Jos olisin kävellyt 10m eteenpäin vielä, niin olisin löytänyt kyseisen paikan heti.

Suihkun jälkeen lähdin etsimään ruokapaikkaa. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin jonkun katuruokapaikan ja ruoka oli kyllä halpaa, vain 50senttiä. Kun vähä käveleskelin ympärille ja tsekkasin mestoja, havaintoni vahvistui: osa paikallisista miehistä tuijottaa häpeilemättä ja kääntyy vielä kattomaan, kun kävelen ohi. Enkä kyl omasta mielestä ole pukeutunut provosoivasti: pitkä hame ja toppi. Ehkä t-paita olisi parempi, mutta on niin pirun kuuma. Sama oli kun kannoin rinkkaa ja kävelin kohti guesthousea. Silloin aluksi ajattelin, että siksi ne tuijottaa, ku taivallan kantaumukset yllä. Mutta ei, kyllä ne vieläkin vaan tuijottaa. Osa jopa huutelee jotain kohteliaisuuksia, ehkä niiden mielestä, itseä lähinnä ahistaa liikkua ulkona, koska aiheutan niin paljon huomiota. Pysyttelinkin ekan päivän sit guesthousella lepäilen ja keräten rohkeutta mennä ulos. Juttelin yhden pojan kanssa tästä tuijottelu jutusta ja se sano, että miehet tuijotti senki tyttöystävää, vaikka ne kulki yhdessä. Tämä paransi vähän mieltäni, kun kuulin etten ole ainoa.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin, mennäkseni Twin Toweriin. Paikalla vain totesin, että paikka on vierailijoita suljettu maanantaisin. Murr. Takaisin GH:lle ja miettimään uutta suunnitelmaa. Lähdin Batu Cavesille, joka sijaitsee n.13km kaupungista. Otin junan alleni ja lähdin kohti temppeliä. En tykännyt temppelistä oikeastaan yhtään. Ulkona portaiden alkupäässä oleva todella iso kultainen patsas oli upea, mutta muuten paikka oli vain sotkuinen ja likainen ja mitään sanomaton. Uskois nyt, että ihmiset pitäisi pyhän paikan siistinä. Mutta tiedä nyt onko tuo edes niin pyhä, koska pukukoodia ei ollut ja paikka näyttää olevan enemmän turisteille kuin paikallisille suunnattu. Tämän jälkeen hengailin loppu päivän GH:ssa ja siirsin kuvia nettiin. Että jos nyt hassaan ton kameran, niin en ainakaan menetä taas kaikkia kuvia. Iltasella kävin yhdessä sika isossa ostoskeskuksessa, jossa pitäisi myös olla mm. kauppojen, elokuvateatterin lisäksi huvipuisto. En edes löytänyt koko huvipuistoa. Heh, en jaksanut etsiä sitä ja olin jo ollut pari tuntia kyseisessä paikassa. Ostoskeskus oli kyllä halpa, mutta oikeastaan kaikki koot oli aasiakokoa. Eli olin jättiläinen niihin vaatteisiin. En sitten ostanut yhtään mitään. Menin takaisin GH:lle nukkumaan myrtyneenä.

Eilen aamulla lähdin kävelemään kohti Bird Parkia. Matka ei ollut mitenkään pitkä, mutta en tykkää kävellä edelleenkään täällä paikasta toiseen. Itseasiassa illalla on paljon mukavampi kävellä, koska kävelykadut on tyhjiä paikallisista. Ainoastaan turisteja näkee. Eli tarkoittaa ei häiritsevää tuijotusta. Löysin lopulta lintupuiston. Lintuja juoksenteli vapaana poluilla ja osa oli häkeissä. Hienoja papukaijoja ja myös sellaisia mitä oon aikaisemminkin nähnyt. Tällä koko reissun aikana on tullut nähtyä monia oikeita eläimiä, joita oon aikasemmin nähnyt jossain piirretyssä. Mm. papukaijat oli suoraan Rio de Janeirosta, Timoja Bumba Leijonakuninkaasta näin Singaporen zoossa. Nemoa en oo valitettavasti nähnyt en vapaana, enkä missään eläintarhassa. Paluumatkalla takaisin guesthouseen tapahtui ultimate inhotus. Kävelin pientä suojaista katua pitkin kohti guesthousea ja näin miehen mopedin selässä istuen tienposkessa. Kävelin ohi ja hetken päästä se mies ajo ohi ja odotteli tienposkessa. Sillä oli muna kädessä ja tunkkaisuuden menemään. Kävelin nopeeta ohi ja kiristin tahtia, että pääsisin sellaiselle kadulle, jossa olisi enemmän ihmisiä. Taas se mies ajo ohi ja odotteli vähän matkan päässä mua. Kävelin ohi enkä katsonut sinne päinkään. Onneksi tän jälkeen jo alkoi vilkkaampi katu ja en nähnyt tätä puskarunkkaria enää. En oo oikein missään vaiheessa mieltynyt tähän kaupunkiin ja voin kertoa, että tunne nyt vain voimistui voimakkaasti ennestään. Missään muualla tähän asti en ole tuntenut jatkuvaa epämukavuutta niin kuin täällä. Oi oispa lento Bangkokiin pari päivää aikaisemmin.

Illalla kävin Kuala Lumpurin korkeimmassa rakennuksessa: Menara KL. Menin paikalle ennen auringonlaskua, että samalla lipulla näin kaupungin päivänvalossa ja illan pimeässä. Kaupunki jatkui paljon pidemmälle kuin oletin. Ihan hienot näköalat. Mutta oloani vaivaa koko ajan taka-alalla pieni epämukavuys, joten en oikein pysty nauttimaan näistä upeista nähtävyyksistä. Kävelin metroasemalle ihanan hiljaisia katuja pitkin. Tykkään enemmän ja enemmän kävellä illalla.

Viime yönä heräsin eka kerran neljältä, koska mahaan sattui. Ja sen jälkeen vielä muutaman kerran ennen kybää. Oon sitten kuitannut itselleni vielä mahataudin eilen jossain. Toivottavasti tää menis päivässä ohi, ettei menis kaikki vikat päivät päin helvettiä.