Hii-o-hoi näin pääsi taas merta rakastava wannabe piratti veden päälle. Uuden-seelannin etelä - ja pohjoissaaren välillä operoi nelisen tuntia kestävä lautta ja siihenhän minä hyppäsin. Kiipesin välitömästi yläkannelle, koska Aurinko oli niin lämmin, pitkästä aikaa. Maisemat avautui joka suuntaan ja merituuli laittoi hiukset ihan sekaisin. Julistin siis kesäkauteni alkavaksi ja söin kaikki eväät ennen kun laiva edes lähti satamasta. Sen jälkeen olikin hyvä nauttia jäljellä olevista mukavuuksista eli niistä mahtimaisemista, joita riitti joka suuntaan. Kohteeni oli siis Wellington, josta tein joka päivä pikku retkiä luontoon. En valita tämänkään kaupungin maisemista, mutta kyllä etelä-saari vaan vei voiton 100-0.

Sittenpä hurautin yöbussilla Aucklandiin. Ja kyllä taas olin bussissa. Meni muuten hyvin, mutta kolmen aikaan yöllä havahduin siihin, että jostain tulvi todella autenttinen, nenäkarvoja kärventävä paskanhaju. Eikä ollut omasta takaa, jos joku kehtasi epäillä. Tietenkin bussin vessan hajulukko (tai joku vastaava) oli posahtanut. Silmiäkin kirveli ja sidoin paidan pään ymäpärille, että raaski hengittää. Tunnin päästä homma oli saatu kuosiin ja hengittäminen ei enää uhannut välittömästi terveyttä. Nukuin loppujen lopuksi tasan nolla tuntia.

Aucklandissa mua alkoi yhtä-äkkiä jurppia kauheesti. Tässä esimerkki muutamasta polttavasta aiheesta: kaikki.
En tiennyt oikeen mitä tekisin, joten etsin netistä mieleisen tanssikoulun ja kävin pyörittämässä pyllyä pari tuntia. Helpotti aivan välittömästi ja kaikki kehittämäni massiiviset ongelmat olivat ratkenneet kuin itsestään.

Torstai iltana sitten suunnittelin syöväni tyylikkään sushi-illallisen kaikessa rauhassa, koska mulla olisi lennot seuraavana päivänä. Muutenkin viimeiset pari kuukautta oon tarkoituksella ottanut rauhallisemmin, koska se on tuntunut hyvältä. Mun
suunnitelman pilasi kuitenkin Tom. Tämä britti jäbä pamahti hostellihuoneeseen ja ilmoitti, että nyt lähdetään muuten bilettämään. Katoin sitä ja nyökkäsin. (Mua tartti suostutella tasan niin kauan, kun aivoilla meni aikaa rekisteröidä käsky). Meitä oli minä, saksalainen synttärisankari sekä kaksi jäbää kanadasta ja briteistä. Sekä elämäni ensimmäinen tapaama Cooli ja huippu mukava kiinalainen mies! Painettiin ilta päätyyn aivan jäätävän hyvällä menolla. Hoppiclubilta lähtiessä portsari heitti yläfemmat mun ja Kiinajäbsin kanssa. Pistettiin me kyllä parastammekin !

Perjantaina vähän väsytti ja kaikki tykkäsi mun hiuksista. Menin ostamaan sushia lounaaksi ja kuinkas ollakaan, kolmaskaan kortti ei toiminut. Olin jo lähdössä nostamaan rahaa, kun jonossa mun takana oleva nainen vaan ilmoitti, että sullon hienosti hiukset ja maksan sun ruoan. Yllätyin niin paljon, että halasin naista, josta hän taas vallan yllättyi. Koska lounas ei riittänyt läheskään loppupäiväksi, menin käyttämään viimeiset kolikot eväisiin. Tuli aika halpa reissu, kun kassa täti oli niin innoissaan mun hiuksista, että se unohti hinnotella puolet ostoksista. Huomautin asiasta ja hän hinnotteli uudestaan - taas osa unohtui. Ei se mitään, katsahdin hänen nimikylttiä ja siihen oli kirjoitettu kauniisti: MOKA.

Matkalla lentokentälle teki mieli itkeä. Pahus, mulla oli liian kivaa Uudessa-Seelannissa ja kaksi viikkoa ei riittänyt mihinkään! Yhtään kyyneltä en kuitenkaan saanut puristettua, joten nämä hyvästit ja muistot oli jätettävä hymyssä suin.