Lopulta kaikkien mutkien kautta pääsin 26h matkustamisen jälkeen Vientianeen, Laoksen pääkaupunkiin. Heti aamun ensi tunteina otin toisen matsin tuk-tuk-kuskin kanssa. Se laittoi mut istumaan kärryynsä ja sanoi, että mennään. 45 min myöhemmin istuin yhä aloillani ja suuta kuivasi kun saharan syvyyttä. Olin vähän silleen, että voisko jo mennä, pitäisi päästä vessaan ja juomaan? 12 tuntia ilman vettä ja pissaa tuntui vaan niin kuivuudelle. Kuskia ei kiinnostanut, koska sillä oli aamukeskustelut menossa. Meni hermo: heitin repun selkään ja kiipesin tuk-tukin ikkunasta ulos, otin rinkan sen katolta ja painuin hakemaan vettä, joka muuten maistui maailman parhaalle.

Pääsin kahden seuraavan tunnin aikana oikeen keskustaankin. Siellä ei ollut ainakaan liikaa tekemistä, mutta kävin katsomassa must-see temppelit, buddhaparkin ja night marketin. Käpsyttelin rauhallisesti markkinahulinassa, kunnes joku paikallinen patu pysäytti mut ja ihmetteli suureen ääneen mun kokoa. Kerroin mun pituuden sekä sentteinä että tuumina ja jatkoin eteenpäin. Patu halusi hirveästi jutella ja kysyi mistä noin pitkiä naisia tulee. Kerroin että Suomesta. "Aah from England" Patu sädehti. Valittelin, että mullon kiire ja poistuin. Se oli nyt tavannut pitkän Englantilaisen ensi kertaa elämässään ja halusin jättää sen tyytyväiseksi.

Ohittamassani kojussa joku puhui sangen hauskasti, hetkinen, ei se nyt puhdasta Suomea ollut? Eikä mennyt paljon hutiin, kun arvasin jätkien olevan Porin ja Turun välistä, koska ne oli Salosta kotoisin. Käytiin vähän katsomassa Laoksen terassielämää ja tilattiin oikein yhdet drinkitkin. Jumaliste, että oli potkua siinä litkussa! Koko juoma kohahti päähän kun puoliksi ryystetty vodkapullo. Toki varmaan sen hetkisellä lämpötilallakin oli vaikutusta, olihan vaan +36 astetta. Tunnin päästä heilunta jo helpotti. Sittenpä pakkasin kamat ja lähdin seuraavana aamuna matkaamaan runsaat 225km Luang Prabangiin, johon menikin sujakasti reilu kuusitoista tuntia.

Laoslaisten aikakäsitys ja tekemisen mentaliteetti oli täysin erilainen kuin Kambotsassa, täällä todellakaan ei ole kiire mihinkään. Hyvä niin, sillä tää on mun lomakohde ennen reissun loppurutistusta.