Loppujen lopuksi Jamboree oli aivan mahtava kokemus, lähden siis seuraavallekin leirille! Yksin siellä ei olisi tullut mitään, mutta tapasin uusia mahtavia tuttavuuksia ympäri maailmaa. Ja aivan parhaita tyyppejä Suomesta. Tuntui jotenkin turvalliselle tajuta, että samoja ihmisiä on mahdollista nähdä kotoakin päin.

Jamboreen viimeinen ilta oli jännittävä! Me odotettiin kuin kuuta nousevaa illan aikuisille suunnattuja bailuja. Kaikki meni kuitenkin Japanilaiseen tyyliin: rannalle oli suunniteltu kekkereitä ja sound check oli jo käynnissä kun Yamaguchin poliisi päräytti paikalle. "Stop, nou, stop, nou.." Ja koko rantaidea evättiin viime metreillä. Koska partiolaiset ovat hyvin kekseliästä kansaa uudet kemut kyhättiin foodhousejen luo. Meno oli oikein loistava KUNNES japanialaiset(-lainpalvojat) tulivat kertomaan, että ei! Siinä meinasi syntyä mellakka, kun koko Jamboreen ilmaiseksi työskennelleet (huom! Leiristä pari tonnia maksaneet) aikuiset olisivat halunneet tanssia ja juhlia - ilman alkoholia- edes viimeisenä iltana. 95% leiriläisistäkin oli jo lähtenyt kotiin.

Maailman partiolaisten järjestö puuttui peliin ja käytiin vartin kädenvääntö heidän ja japanilaisten kesken. Bileet jatkui puoli kahteentoista. Jengi luovutti ja kertoi avoimesti, kuinka aikoo juhlia sitten muualla maailmassa tuhat kertaa paremmin.. Nyökyttelin ja mietin ihan samaa kömpiessäni nukkumaan turvalliseen telttaani joogamaton päälle.

Seuraava päivä pakattiin kontteja ja rinkkaa. Illalla oli aika sanoa hyvästit ja lähteä bussilla kohti Osakaa. Oli pakko vetää niinkuin elokuvissa: mun bussiyhteys oli vähän kuin Suomalainen Onnibussi, halpa. No lippu oli japaniksi ja bussin lähtöpaikka tällä tavoin hieman epäselvä. Me oltiin tottakai myöhässä! Vartti ennen bussin lähtöä kysyin juna-asemalta neuvoa. Tuohon suuntaan, selvä! Eipä löytynytkään. Ajettiin ympyrää ja mulla vilkkui minuutit silmissä. Bussin lähtöaikaan päräytettiin takaisin asemalle ja pyysin siellä ollutta tyttöä näyttämään tietä.

Me kirmattiin kuin hullut kohti tietämätöntä ja pyysin tytyä nousemaan autoon! Saisi vähän vauhtia peliin. Tietenkään tämä japanilainen nainen ei uskaltanut nousta vieraaseen autoon, koska hän pelkäsi varmaan kidnappausta. No ei siinä, bussi näkyikin jo suoran päässä! Nappasin muoviset, euron varvassandaalit (vähän kehnot juoksuun) jalasta ja painoin hippulat vinkuen paikalle. KIITOS JAPANI!!! Ne oli odottaneet mua kymmenen minuuttia!! Inka ja Ilona kurvasi auton bussin taakse ja kantoi mun kamat sisään. "Onko kaikki mukana?" Toki!! Passi, lompakko, kännykkä, tabletti..Rinkka? Hyvä, ja meikä bussiin!

Harmi, että puhelin jäi auton laturiin..

Kuvan otti Tarhalan Ville