Oon aina kummastellut, kuinka ihmisillä on aikaa vahtia toisten tekemisiä ja sitä kuinka helppouskoista sinisilmäilijää väki on! Mitä tyhmempiä juttuja keksit, sitä enemmän ihmiset uskoo. Tarpeeksi vaan vakuuttavuutta peliin, kaikki kyllä onnistuu.

Internet stalkkaaminen on toki aika ajoin yksi vakkari-iltapuhteitani, koska se nyt on vaan niin viihdyttävää. Mutta stalkkaus ja kyyläys on eri asioita. Kyyläys on reality-ympäristössä tapahtuvaa stalkkaamista, jota näimmä myös naapurini harrastaa.

MUTTA kiitokset naapurilleni, joka tarjosi minulle tämän tarinan.

Maanantai aamuna heräsin 13 tunnin unien jälkeen kello puoli kaksitoista. Siinä oli tullut missattua sopivasti aamun luennot, joten päätin olla reipas ja siivota koko vinttikomeron. Kelkoin kamat kämppään ja sortteerasin ne paremmin.. Roskiin..johonkin..ihan sama..takaisin. Löysinpä siinä touhutessa tyhjän litran smirnoff-pullon, koska kesällä meidän tukikohta oli matkalaukussa mun vintillä. [Elä kysy!] Homma selvä, kamat kasaan ja minä ulos.

Keskiviikkona alakerran naapurin varhaiseläkeläinen saapui työpaikalleni ja totesi reippaasti, että olet tyhjännyt vinttikomerosi. Ja pitihän se paikkaansa. Keskustelu jatkui näin:" Noni, sulla onkin siellä hyvät tilat, voinko tuoda mun keittiön tuolit ja pöydän sinne varastoon?" Siis hetkinen??? Miten muori oli ehtinytkin vintille? Ja tiesi että se on juuri mun komero? Siellä ei ole numeroita.

Vastasin sille:" Joo siivoilin tossa, koska oon muuttamassa. Valitettavasti sun kamat ei voi tulla sinne."

Seuraavaksi kävimme pitkän, liian pitkän keskustelun siitä, kuinka muorin varastoon mahtuisi vaikka mitä, jos sieltä tyhjäisi kaikki 25-vuotta vanhat turhat kamat pois. Mutta kuulemma se oli liian hankalaa aloittaa. Jne. Alkoipa siinä jo vähän turhauttaa koko keskustelu, niinpä iloisesti totesin:" Käyt vaan ostamassa pullon hyvää viiniä, juot sitä ja alkaa siivouskin toimia." Muori mutisi jotain ja lähtihän se lopulta!!!

Torstaina mennessäni tanssitunnille, päätin viimein viedä roskat. Tempaisin toiseen kainaloon pahvilaatikot, käteen biojäte ja hei vienpä tästä sen smirnoffin lasin keräykseen. Sattumalta alakerran muori tuli mua vastaan portaissa. Sen katse hakeutu välittömästi vasemmassa kädessä puristamaani tyhjään smirkkuun. "Siivouspäivä?" Hän kysäisi kohteliaasti.