Tänään, juuri tänään 25.11, olen suorittanut lähdön virallistamisen luopumisen osalta. Sanonut itseni irti töistä ja hommannut uuden vuokralaisen alle puolessa minuutissa. Näiden molempien toimenpiteiden jälkeen oloni oli sangen etova. Ei tyhjä, mutta jotenkin häilyvä.

Mullon ollut maailman paras asiakassuhde, jonka lopettaminen on kuin ystävän jättäminen. Ei ole ollut tapaamista, jonka jälkeen tämä pyörätuolipappa ei olisi saanut minua hymyilemään. Hän on yhtä sarkastinen kuin minä ja juttua on riittänyt akselilla kuinka-syöt-lauantai-pullasi ja mitäpä jos olisin pirtua-nauttiva-toimintaterapeutti. Ollaan paranneltu maailmaa ja kepposteltu milloin missäkin menoissa. Loppujen lopuksi hän vaikutti olevan iloinen puolestani, kuultuaan poisjäämiseni syyn.

Kotiasia on mietityttävä. Vaikka suurimman osan ajasta keikun muualla menossa, on koti se maailman turvallisin paikka, jonne voi käpertyä nauttimaan yksinolosta. Minulla ei ole kelloja - paitsi satunnaisesti ranteessa ja toki kännykkä löytyy. Ei seinäkalentereita, televisiota, mikroa, kotieläimiä eikä muitakaan sitovia mölytoosia. Kotona = zen. Mun tämän hetkinen koti on ollut juuri omiaan, koko, sijainti, vuokra, kaikki täydellistä. Siivous ja puunaus on saattanut jäädä puolitiehen, kun olen mielummin harjoitellut päälläseisontaa, rakennellut majan parvekkeelle, leiponut, pitänyt lattiapiknikkejä, kutsunut kavereita tai lukenut kirjaa kolmen peiton pesässä. Kodin hengetär voi olla muillakin tavoilla kuin olemalla puunauksen ja hinkkaamisen Suomen mestari. Kuten kuvasta saattaa näkyä.

Kohta saan uuden kodin, maailmalta. Onneksi Toverini The Rinkka lähtee seurakseni ja turvakseni Syndeyhin. Siellä mua on vastaanottamassa seikkailut ja Ida. Kuulostaa melkein siltä, että tuleva konsepti on täydellinen.

Ja seuraavaksi pohdiskellaan: "Mitä sä aiot siellä Australiassa tehdä?" Hyvä kysymys kieltämättä! En ole itsekään aivan varma. Töitä ehkä? Ainakin toteutan unelmiani, käyn koralliriutalla, olen, enkä tee mitään massun raapimista kummempaa. Olen myös aina halunnut kirjoittaa kirjan.

Nyt täytyy lopettaa haaveilu, olen vielä kotona, ihanien ja tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Tässä on sitä paitsi monta kivaa juttua ennen lentoa. Taidan aloittaa puuhastelut järjestyksessä, Dancehall tunnille mars!