Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin reissu. Nämä viimeiset vajaat kolme viikkoa Jamaikan jälkeen on tullut vietettyä täällä Jenkeissä.

Lensin 28. päivä Miamin lentokentälle, josta suhailin ensimmäiseen Couchsurfingin-kohteeseeni downtownissa. Isäntäni oli mukava argentiinalaislähtöinen Gerry, joka on asunut Miamissa 90-luvun alusta saakka.

Asunto oli hieno. Yläkerrassa oli kuntosali ja katolla allasosasto. Kuntosalilta aukesi hienoimmat näköalat mitä olen salin ikkunoista nähty - suoraan Miamin ylitse. Gerryn kanssa käytiin ajelemassa ympäri Miamia: Miami Beachilla, Wynwoodin taidealueella graffiteja ihailemassa sekä eräänä päivänä tarjoutui mahdollisuus käydä Narcotics Anonymous -kokouksessa, jossa siis entiset huumeiden käyttäjät jakavat kokemuksiaan. Oli erittäin mielenkiintoinen tunti. Tarinat, joita muutamat ihmiset kertoivat kokemuksistaan olivat osa todella surullisia.

Yhtenä päivänä oli viereisellä areenalla tulossa NBA:n itäisen konferenssin finaalit Miami Heatin ja Indiana Pacersin välillä. Päätinkin käydä kysymässä lippuja stadionilta ja olin onnekas, sillä seisomapaikoille oli vielä lippuja jäljellä. Piti käydä samalla reissulla ostamassa valkoinen t-paita, sillä suurin osa kotiyleisöstä verhoutuu valkoisiin kotiotteluissa. Itse ottelu oli mahtava amerikkalainen urheilutapahtuma ja oli hieno nähdä LeBron ja kumppanit tositoimissa ja kotiyleisön riemuksi Heat voitti tämän ottelun ja lopulta eteni NBA:n finaaleihin San Antoniota vastaan. Sain myös itse seurattua loistopaikoilta koko ottelun, sillä melko läheltä kenttää löytyi muutamia hajapaikkoja ja jouduin vaihtamaan vain muutaman kerran istuinta, kun oikeat lippujenhaltijat saapuivat paikalle. Seuraavana päivän jatkoin matkaa seuraavaan Couchsurfing-paikkaan North Beachille. Tämän paikan suhteen kävikin huipputuuri, sillä kyseessä oli erään italaisen taiteilijan omistama villa. Minullekin löytyi 6 makuuhuoneen joukosta oma huone, jossa oli omat suihkut ja vessat. Kyseinen mökki on muuten myynnissä, jos löytyy 4 miljoonaa taalaa taskun pohjalta!

Täällä vierähtikin leppoisasti neljä päivää. Aamuisin tein mahtavat aamupalat (muutenkin tuli kokattua kotosalla melkein joka päivä), jotka oli ilo nauttia laiturilla katsellen delfiinien uimista Biscayne Bay -lahdella. Muuten aika sujui puistoreenailun parissa, standup-melomisen ja yleisen chillailun parissa. Sunnuntaina käytiin toisen sohvasurffarin kanssa South Beachilla hakkaamassa beachvolleya ja rantajumppapaikalla ottamassa pienet tankojumpat myös. Miamista jatkettiin Fort Lauderdaleen, jonne isäntä ystävällisesti vei minut IKEA-reissun yhteydessä. Tapasin siellä kaverini Stevenin, jonka kanssa törmättiin tammikuussa Filippiineillä, jossa hän oli lopettelemassa omaa reissuaan. Oli hauska tavata hänen kotikulmillaan puolisen vuotta myöhemmin ja itse vielä samalla reissulla. Asuin Stevenin ja hänen isänsä kotona. Aika kului normaalin jenkkiarjen tapaan (onneksi Stevenillä oli pari vapaapäivää sairaalahommistaan). Käytiin pari kertaa salilla pelaamassa korista (pelit olivat melko totista puuhaa ja hyvätasoista meininkiä!) ja nostamassa rautaa. Sain kolmen päivän vierailijapassin Shaq Onealin omistamalla salilla. Yhtenä iltana käytiin katselemassa baarissa Miamin ja Spursin ensimmäinen finaaliottelu. Stevenin ja hänen kavereidensa kanssa. Fort Lauderdalesta jatkoin matkaa Jacksonvilleen moikkaamaan kavereitani Jaanaa ja Bretä. Greyhound vei minut perille Orlandon kautta seitsemässä tunnissa. Aika bussissa sujui kuitenkin nopeasti leffojen ja wifin ansiosta. Perillä Jacksonvillessa käytiin syömässä Hootersissa ja tsekkailemassa Landingin perjantai-iltaa.

Käytiin muutaman kerran reenailemassa YMCA:n saleilla, sillä Bre vetää koriskerhoja lapsille YMCA:n nimissä. Etenkin sali, jossa käytiin viimeisenä oli upea. Mukava reenata, kun on fasiliteetit kunnossa ja reenin jälkeen pääsi kuumaan saunaan ja porealtaaseen. Iltapäivät Jacksonvillessa kuluivat pääasiassa Conerlyn perheen uima-altaassa lilliessä ja Floridan paahtavasta auringosta nauttiessa. Käytiin myös kurkkaamassa lauantai-iltana paikallinen yöelämä Jax Beachin baareissa ja yhtenä päivänä piipahdin St. Augustinen vanhassa kaupungissa erään kaverin kanssa.

Syöminen on muuten mahtavaa puuhaa Jenkeissä, sillä valinnanvaraa piisaa niin p*rkeleesti ja hinnat ovat suht edullisia. Esim. korismatsin evääksi haettiin kaksi isoa pizzaa PizzaHutista n. 8 eurolla. Eräänä iltana käytiin syömässä mahtavassa kiinalaisessa buffetissa, johon kuului sushi ja merenelävät ja muut, 10 taalalla saa syödä mahan pinkeeksi!

Kaupassakäyntikin on mukavaa samasta syystä, sillä hinnat ovat reilusti Suomea halvemmat ja tuotteita piisaa laidasta laitaan! Shoppailuun pätee myös samat säännöt, sillä tietyistä kaupoista löytää kaikenlaista merkkituotettakin pilkkahintaan.

13. päivä tuli kuitenkin aika hyvästellä Jaana ja Conerlyt ja suunnata kohti reissuni päätepistettä, New Yorkia. Majoitun saman kaverin luona, jossa Aleksin kanssa sohvasurffattiin vuoden 2010 tammikuussa ennen Etelä-Amerikan reissua. Silloin tosin Upper East Sidella ja nyt Brooklynissa, joka sopii hyvin, sillä viime reissulla ei tullut Brooklynissa hirveästi pyörittyä. Nyt näille muutamalle päivälle ei tarvinnut enää tehdä perinteisiä NY-kliseitä, jotka tuli tehtyä jo viime kerralla. Ensimmäisenä päivänä tuli käveltyä paljon Brooklynin ja Williamsburgin alueella ja illalla piti käydä ottamassa kuvat Brooklyn Bridgestä ja Manhattanista yövalaistuksessa. Hassu tapahtuma sattui, kun käveltiin Candacen kanssa takaisin Chinatowniin iltapalalle. Mentiin sattumalta samaan paikkaan syömään kinkkiruokaa, jossa oltiin käyty porukalla 3,5 vuotta sitten syömässä myös! "Hetkinen, tämä paikka näyttää tutulta, ihan kuin ois ollut täällä ennen", pohdiskeltiin molemmat ja sitten tajuttiin, että kyseessä oli sama ravintola. Lauantai kului taas tarpoen ympäri kaupunkia. Käytiin kahden aussimimmin kanssa (jotka olivat myös Miamissa yhden yön Gerryn luona sohvasurffaamassa samaan aikaan) pyörimässä upealla Central Parkissa ja ympäri Manhattania ja lopulta katselemassa korispeliä legendaarisella "The Cagella", jossa oli käynnissä ihan kunnon matsi. Kaikki nämä aktiviteetit olivat hieman mukavampia upeassa kesäsäässä kuin hyytyvässä tammikuun viimassa 3,5 vuotta sitten. Tosin silloin ensikertalaisen viehätys oli paljon paljon suurempi. Miamissa, jossa yli 70% on latinoja ja etenkin New Yorkissa, joka on suuri kansojen sulatusuuni, on todella mukavaa vain pyöriskellä ja kävellä ympäri katuja ja huomata eri kansallisuuksien laaja kirjo. Yhdellä alueella asustelee puolalaiset, seuraavalla valtava määrä juutalaisia, toisaalla kiinalaiset, yhdellä kadulla raikaa salsa ja latinot hakkaavat dominoa kadunkulmassa. Todella mahtavaa! Huominen vielä hengaillaan täällä upeassa New Yorkissa, joka on ehdottomasti yksi suosikkikaupungeistani maailmassa ja nautitaan reissun viimeisestä päivästä. Illalla sitten metroilen taas JFK:n lentokentälle ja alkaa kotimatka kesäiseen Suomeen.

Näihin kahdeksaan kuukauteen on mahtunut taas jos jonkinlaista seikkailua. Ongelmilta ja takaiskuilta on suuremmaksi osaksi vältytty, etenkin terveyden osalta, joka on se tärkein. Kertaakaan ei tarvinnut käydä sairaalassa enkä ollut kipeä sen pahemmin. Tottakai aina on hieman haikeat tunnelmat, kun yksi seikkailu loppuu, mutta on kiva palata taas Suomeen ja nähdä perhettä, kavereita ja muita tärkeitä ihmisiä. On jälleen aika nauttia suomalaisesta puhtaasta luonnosta, valoisasta kesästä ja hyvästä (ja puhtaasta) ruuasta. On myös mukava päästä taas urheilemaan ja pelailemaan kunnolla pitkästä aikaa. Mukavaa kesää kaikille ja hymyillään, kun tavataan! Muistakaa nauttia elämästä!

Seuraavia seikkailuita odotellessa...

-Mikko