Sous dei! Sak sabai?

Eli hyvää päivää, miten menee? Tai ainakin lähestulkoon jotenkin noin.

30. päivä tuli vihdoin laskeuduttua Kambodzaan ja aloitettua tämän syksyn ja ensi vuoden reissu. Alkuun tulin siis tekemään vapaaehtoistyötä Siem Reapiin, joka on tunnettu Angkorin kuuluisista temppeleistään. Vierailin täällä edellisen kerran 2007, mutta vain pikaisesti osana Kaakkois-Aasian kiertuetta. Nyt on tarkoitus oleskella hieman pidempään ja elää arkea täällä ja siinä sivussa toivottavasti tehdä vähän hyvääkin.

Lentomatkat sujuivat muuten hyvin ja aikataulussa, mutta Norwegian ei tarjonnutkaan Tukholmasta Bangkokiin lämmintä ruokaa. Periaatteenmiehenä en ruennut maksamaan 10 taalaa siitä lentokonemössöstä. Bangkokin kentältä ja tarkastuksista yms. selvittyäni jäi vielä reilut puoli tuntia aikaa ennen kuin bussi suuntasi kohti Air Asian kenttää, josta lentoni lähti kohti Siem Reapia. Vaikka lentäessä ei jostain syystä ihan tajuton nälkä tulekaan, niin silti lentokentällä maistui tuplaBicMac aika herkulliselta.

Perillä koneesta ulos astuessani kasvoille löi tuttu ja lämmin tropiikin ilmasto. Vaikka vuorokauden verran oli matkustusta oli takana, niin silti tuktukin kyydissä levisi mairea hymy kasvoilleni körötellessämme riisipeltojen ja vehreän maaseudun läpi kohti majapaikkaani.

Majapaikan olin varannut tällä kertaa poikkeuksellisesti etukäteen ja se osuikin aika hyvin kohdalleen. Sain Hakilta oman huoneen 5 taalalla, joka sisältää aamupalan ja juomavettä automaatista (arkea helpottava pikkujuttu). Ensitöikseni rikoin heti avaimen huoneen oveen ja jouduin odottelemaan tunnin-pari ennen kuin ovi saatiin auki ja pääsin päikkäreille. Onnekseni ei tullut nukuttua kolmea tuntia pitempään ja yöunet maittoivat jo kymmenen aikaan. Tulikin nukuttua n. 12 tuntia putkeen ja jetlagi oli käsitelty ammattilaisen elkein!

Seuraavana päivänä vuokrasin pyörän (paras väline kulkemiseen täällä) ja lähdin etsimään BFT:n tiloja. Ohjeiden ja kartanlukutaitoni avulla paikka löytyikin helpohkosti ja pääsin tapaamaan uusia työtovereitani ja mahtavia lapsia, ketkä hengailevat ja opiskelevat siellä. Omat työtehtäväni ovat hieman vielä auki, mutta varmaankin melko sekalaisia juttuja. Opetan tietokoneiden käyttöä ja Officea, ehkä englantia joskus, urheilua sekä jotain markkinointijuttuja varmaan tulee myös tehtyä. Torstaina heti sain toimintakuntoon Reposen Jussin suurella avustuksella erään tietokoneen, johon oli vahingossa asetettu salasana, joka ei kuitenkaan ollut kenenkään tiedossa.

Muuten ensimmäiset päivät menivät ympäristöön tutustuessa ja arkisten asioiden järjestelyillä. Ensimmäiseksi tuli tietenkin löydettyä paikallinen sali, joka yllätti tasokkuudellaan ja hintakin kohtuullinen 7,5 dollaria/kk tai 50 senttiä/kerta. Fillari tuli vuokrattua sympaattiselta perheeltä kohtuullisen 20 taalan kuukausihintaan ja lisäksi neuvottelin läheiselle uima-altaalle 20 taalan rajattoman käytön kuukaudessa. Tekee erittäin hyvää päästä pulikoimaan ja huuhtomaan hiet pois ja makoilemaan aurinkotuoleilla aina jossain välissä päivää.

Perjantaina käytiin tutustumassa pariin kohteeseen Siem Reapin lähistöllä: munkkien paikkaan, paikalliseen kouluun sekä erääseen kyläparantolaan, jossa 77-vuotias pappa parantaa yrtein ja luonnonkeinoin ihmisiä, kenellä ei ole esimerkiksi rahaa sairaalaan. BFT alkaa kenties pian järjestämään retkiä näihin upeisiin paikkoihin.

Koululaisten arkea kuvin:

Oppilaat siivoavat luokan ennen koulupäivän alkua

Healing center:

18-vuotias tyttö, joka ei pystynyt kävelemään. Käytiin lauantaina vielä uudestaan hänen luonaan lääkärin kanssa, mutta vielä ei selvinnyt tarkemmin, mistä liikuntakyvyttömyys johtuu. Tytölle pyritään järjestämään kuitenkin nyt asiaankuuluvaa hoitoa.

Sunnuntaina tehtiin retki vapaaehtoisporukan kanssa läheiselle Tonle Sapin -järvelle ihmettelemään kelluvaa kylää ja muuta järven elämää.

Maanantaina käytiin vierailemassa muutamassa kylässä, jonne samalla vein mukanani tuomia frisbeekiekkoja, joita seuran jannut lahjoittivat. Kylissä on joillakin perheillä aika heikot oltavat ja heille vietiin mm. riisiä ja vaatteita. Kylän naiset tekevät käsitöitä myytäväksi ja perheen miehet ahertavat yleensä töissä kaupungissa.

Tänään aloitin myös hieman yllättäen ranskan opiskelut, sillä BFT:ssa työskentelee myös pari ranskalaista ja huomenna alkaa khmerin opiskelut. Tällä hetkellä khmerin ja kiinan osaaminen on lähestulkoon samalla tasolla, mutta pian varmaankin khmer ajaa ohitse. Tosin auttaa jo jälleen paljon, kun osaa kysyä, mitä maksaa ja osaa numerot, joita myös huomenna ranskassa opiskellaan!

Täällä siis elo alkanut mitä mahtavimmin! Lämpötilaankin on nyt jo tottunut taas ja ihan niin kova hiki ei tule (paitsi reenatessa aivan älytön). Ihmiset ovat mahtavia ja lapset huippuja! Lisäksi, kun hintataso on erittäin miellyttävä, eivät asiat voisi paljon paremmin olla tällä hetkellä!

Palaillaan taas, kun jotain uutta kerrottavaa ilmenee. Pyrin noin kerran viikossa kirjoittelemaan kuulumisia niistä kiinnostuneille.