Namaste!

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myos tama reissu lahenee loppuaan. On ollut mahtava syksy ja 3 kuukautta taalla Intiassa ja Nepalissa. On tullut nahtya upeita paikkoja, tavattua mahtavia ihmisia (ja ei-niin mahtavia myos), huippuna kaikki uudet kokemukset, jotka sailyvat lampina muistoina taltakin reissulta.

Mutta aikansa kutakin. Huomenna koettaa paluu Suomeen ja talveen (reilun 30 asteen ero lampotilassa saattaa tuntua vilpoisalta). Reissussa on aina hienoa, mutta kotinpaluukin tuntuu mukavalta, kun paasee nauttimaan tietyista asioista ja mukavuuksista, joita tien paalla tulee valilla kaivattua. Mutta eniten osaa arvostaa sita, etta suurin osa meista suomalaisista on lottovoittajia. Ollaan synnytty terveena hyvinvointivaltioon, jossa kaikille riittaa ruokaa ja puhdasta vetta. Jos tallaiset asiat ovat paasseet unohtumaan, suosittelen talloin esim. Intiaa matkakohteeksi. Saattaa valilla tuntua vaikealta, kun hennot sormet taputtavat kyynerpaata ja nappisilmat tuijottavat rikkaaseen turistiin, josko hanelta heltiaisi kolikko tai kaksi. Suomi on myos melko turvallinen paikka loppujen lopuksi, jossa Mumbain iskujen kaltainen onnettomuus tuntuu melko kaukaiselta (ainakin toistaiseksi).

Mutta tama ei kuitenkaan ole paasyy tietenkaan matkustaa Intia ja Nepal, molemmat, tarjoavat niin paljon, etta paallimmaisena matkaajalle jaa tietenkin kaikki positiiviset asiat: ihmisten iloisuus ja vieraanvaraisuus, upeat laaksot, jylhat vuoristot, kuohuvat kosket, herkulliset ruuat, kauniit auringonlaskut ja -nousut, polttavat hiekka ja hiljakseen huojuvat palmut, joita viilentava merituuli heiluttaa. Kaikki nama asiat tulen muistamaan varmasti pitkaan!

Loppuun sitaatti Sarah MacDonaldin kirjasta "Holy Cow", joka miun mielesta summaa Intian osuvasti. "India is beyond statement, for anything you say, the opposite is also true. It's rich and poor, spritual and material, cruel and kind, angry but peaceful, ugly and beautiful, smart and stupid. All the extremes.

Reissu loppuu samasta paikasta, mista alkoikin. Sonun perhe kutsui miut luokse ja en voinut kieltaytya. Tarkoitus oli menna Colaballe hengailemaan ja tekemaan viimeiset ostokset, mutta tilanne varmaan melko sekava viela siella, ainakin red alert on viela paalla ja ihmisia kehoitetaan valttamaan aluetta, joten tama vaihtoehto on erittain mukava. Voittaa Salvation Armyn bed bugeja kuhisevat punkat. Aamulla viiden aikaan taksi lentokentalle ja Helsinki-Vantaalla pitaisi olla 14.15. Kohta nahdaan!

P.S Pahoittelut, etta blogi muodostui melko tylsaksi viimeiseksi kuukaudeksi, mutta kun en tehnyt oikeastaan mitaan, kun rentouduin ja makoilin vaan. Muutaman uuden kuvan olisi voinut laittaa, mutta kavereilta oli havinny kamerasta kuvat jonkun viruksen takia tai jotain, kenties julman ja kunnianhimoisen israelimafian aiheuttama, niin sekin jai tekematta. Halukkaille kylla naytan, vaikka kaikki kuvat Suomessa.