Torstai 30.11.2012

Ni hao!

Tällä hetkellä kirjoittelen tätä sepostusta matkalla Pekingistä Shanghaihin yli 300 kilometrin tuntivauhdista hienon luotijunan kyydistä. Kiinassa ollaan oltu nyt viikon verran (eli puolet meille myönnetystä viisumista) ja tekemistä on riittänyt yllinkyllin ja lepäilylle ei ole hirveesti jäänyt aikaa, valitettavasti. Tosin eiköhän sitä kerkeä sitten rannoilla tekemään kunnolla.

Palataan kuitenkin hieman tapahtumissa ja ajassa taaksepäin. Viikko sitten torstai-iltana hypättiin Ulan Batorissa junaan kohti Kiinan rajaa. Junassa ei tainnut olla ollenkaan halvempia kolmannen luokan paikkoja, joten tuli luksusteltua ensimmäinen junamatka 2. luokassa eli kupessa, lipun hinta vajaat 30 euroa. Matka sujui leppoisasti nukkuessa ja n. 12 tuntia myöhemmin kahdeksan aikaan saavuttiin Mongolian puoleiselle rajalle Zamun Udeen. Rajamuodollisuuksissa kesti reilut pari tuntia, jonka aikana passit tarkastettiin kaikilta matkustajilta. Kiinan puolella seisottiin myös pieni tovi, mutta passit ja viisumit tsekattiin aseman puolella.

Ensimmäiseksi Erlianissa selvitettiin jatkoyhteys Zhangjiakou´hun, johon sain kutsun Couchsurfingin kautta ja päätettiinkin pysähtyä siellä ennen jättikaupunkeja. Kaupunkiin meni ainoastaan yksi bussi aamulla 6.30, joten otettiin 10 euron huone bussiasemalta yhdeksi yöksi. Erlian on pieni kylä (n. 400 000 asukasta) ja näkemistä ei hirveästi ole yleisen pyöriskelyn lisäksi. Käytiin syömässä ensimmäiset herkulliset kinkkiruuat (iso annos kungpao-kanaa parilla eurolla). Ruuan tilaamisessa on yleensä kolme vaihtoehtoa, jos mandariinikiina on päässyt hieman ruostumaan, kuten minulla. Henkilökohtainen suosikkini on ravintola, jossa on kuvalliset ruokalistat tai kuvat seinällä. Tämä helpottaa hommaa huomattavasti. Seikkailunhaluisille vaihtoehto on tökkiä sormella sattumanvaraisesta eri ruokalajeja listalta. Tämä vaihtoehto sopii etenkin kaikkiruokaisille, sillä suuri todennäköisyys, sekä pieni riski tässä tyylissä, on, että saat lautasellisen jotain sisäelintä tai sen palasia. Kolmas, ja hyvä vaihtoehto osoittaa kanssaruokailijoiden sapuskoita.
Majoittuminen bussiaseman hotellissa oli hyvä idea, sillä ei tarvinnut varata aikaa matkantekoon asemalle, sillä bussi lähti alakerrasta. Matkan varrella Kiinan "dinosauruspääkaupungista" näkyy kymmeniä erilaisia dinosauruspatsaita pellolla luonnollisessa. Aamu-usvaisella pellolla tämä oli outo, mutta hieno näkymä!

Noin seitsemän tuntia myöhemmin saavuttiin kohteeseen, jossa odoteltiin hetki amerikkalaista Richardia, joka tuli meitä vastaan bussiasemalle, josta otettiin bussi Rainbow Bridgeen. Paikassa majoittui myös mukava jenkkimimmi Lindsay. Illalla käytiin porukalla syömässä. Tilattiin pöytä täyteen erilaisia herkkuja, josta napsitaan omille lautasille mitä haluaa syödä. Seuraava päivä olikin toimintaa täynnä, sillä lähdettiin heti aamusta Lindsayn kanssa kaupungin päänähtävyydelle eli muinaiselle Kiinan muurille. Tämä pätkä muuria eroaa normaalista kuvista nähdyistä, sillä muuria ei ole juurikaan restauroitu ja se on huomattavasti pienempi kuin turistispotit muurista. Muuri on pituudeltaan n. 6500 kilometriä tai jotain sinnepäin, joten paikkoja muurivisiittiin riittää. Suurin osa ihmisistä kuitenkin vierailee muurilla Pekingin lähistöllä.

Koluttiin muutama tuntia muurilla, josta aukesi komeat näkymät Zhangjiakoun kaupunkiin. Loppupäivä kului ostoskujilla kävellessä ja erilaisia syötäviä ja herkkuja maistellessa ja ihmetellässä. Taiwan-muistot palautuivat elävinä mieliin, kun sai mahtavia sokeripäällysteisiä hedelmävartaita ja lämpimän bubbletea-mukin kouraan ja tapiokapalleroita pureskeltavaksi. Iltapäivä vierähti leppoisasti vanhan kaupungin (hutong) kujilla ja sokkeloissa poukkeillessa.
Inhottavan kiireellisestä aikataulusta jouduttiin sykkimään kaupunki läpi yhdessä päivässä ja illalla käytiin ostamassa junaliput Pekingiin. Aamulla hyvästeltiin mahtavat Lindsay ja Richard ja napattiin taksi, joka on hyvä vaihtoehto liikkumiseen ruuhka-ajan ulkopuolella, sillä taksit ovat Kiinassa edullisia (hinnat hieman vaihtelee kaupungista riippuen) ja mittarikäyttöisiä. Vartin matkasta selvittiin alle parilla eurolla. Viiden tunnin junamatka Pekingiin kustansi noin 2 euroa. Tämän hintaisia junalippuja myös Suomeen! Tosin matkustajavolyymit ja perusjunien mukavuustasot ovat hieman eri luokkaa, mutta junat kulkevat ainakin ajallaan!

Kahden aikaan saavuttiin itäiseen määränpäähämme Pekingiin ja Trans-Siperia/Mongolia -taival tuli näin päätökseensä. Matkoihin eri kulkuvälineissä eri etappien välillä tuli käytettyä reilut 6 vuorokautta (n. 150 tuntia) ja rahaa juniin sekä busseihin kului n. 300 euroa Lappeenrannasta - Pekingiin. Suurin säästö tätä matkaa suunnitteleville syntyy, kun käyttää Venäjän junissa ja pitkillä matkoilla 3. luokan vaunuja. Tosin, jos haluaa enemmän luksusta ja yksityisyyttä, niin tämä vaihtoehto ei ole paras mahdollinen siinä tapauksessa.

Pekingistä onnistuin hommaamaan meille jälleen Couchsurfing-paikan ja isäntämme 22-vuotias Tong olikin meitä vastassa sovitussa paikassa pidellen nimelläni varustettua kylttiä, tosin vajaa parimetrinen reppureissaaja on suhteellisen erottuva näky paikallisten seassa. Hypättiin porukalla taksiin ja huristeltiin suhteellisen pitkä matka Pekingin pohjoisosiin (melko lähelle olympiastadionia, joka näkyi ikkunasta). Kielimuuria oli hieman, sillä Tongin englanti oli hieman rajallinen, mutta yleensä saatiin asiat jankkaamalla perille ja selviksi. Sympaattinen isäntämme valitteli matkan aikana, että kämppä on pieni jne. Asunto kuitenkin sijaitsi hienossa kerrostalossa melkein ylimmässä kerroksessa ja piti sisällään keittiön, ison olohuoneen ja kylpyhuoneen ja pari makuuhuonetta. Kyllä taas kelpasi! Aamurituaalinkin toimitus oli entistäkin mahtavampaa, sillä WC-pönttökin oli hifiversio (lämmitetty istuinrengas, suihkutukset ja kuivaus)! Loppuilta lepäiltiin ja suunniteltiin (jota yleensä pyrin välttämään reissatessa) hieman ohjelmaa tuleville päiville, sillä Peking on valtava ja nähtävää ja tekemistä piisaa hullun lailla.

Aamulla herättiin aikaisin ja Tong näytti meille reitin bussille ja metroasemalle. Aamupalan saa kätevästi kadulta. Eurolla ( 8 RMB) sai pari herkullista "hampurilaista".

Bussi maksaa Pekingissä 1 RMB ja metro 2 RMB, joten matka taittuu edullisesti ja suhteellisen sujuvasti kauempaakin. Porukan määrä tahtoo kuitenkin olla suhteellisen runsas paikkapaikoin (15,6 miljoonaa asukkia), etenkin ruuhka-aikaan aamulla ja iltapäivällä. Ensimmäiseksi päätettiin sykkiä Tianmenin aukiolle ja Kiellettyyn kaupunkiin. Samoin olivat myös päätteneet tuhannet muutkin ihmiset. Parin tunnin kierreltiin entisten keisarien tonteilla ja palatseissa. Alueelta poistuttua kaveri tuli myymään reissua Kiinan muurille ja päätettiin tehdä elämä itsellemme helpommaksi ja ottaa hänen kauttaan reissu, sillä hinta oli huokea (100 RMB = n. 13 euroa). Oltiin hyviä asiakkaita heille, sillä otettiin myös parit turistikuvat keisarin ja keisarinnan vaatteissa sekä varattiin liput illan kungfu-teatteriesitykseen.

Täältä jatkettiin taivallusta Taivaallisen temppelin -puistoon, jonka pyörittiin läpi melko nopeasti, sillä paikka oli sulkeutumassa auringon jo laskiessa. Päivä oli harmittavasti hieman harmaa ja pilvinen, joten mahdottoman hienoja kuvia ei saanut napsittua. Aika ennen teatteriesitystä vierähti nopeasti marketilla erilaisia vempaimia ja värkkejä ihmetellessä. Tämän jälkeen tavattiin uudestaan kaveri, jolta ostettiin liput ja hän hommasi meille piletit 5 euron alennuksella. Esitys olikin erittäin mahtava ja hieno kokemus. Reilun tunnin tarina kertoi pienen pojan kasvutarinan, joka saapuu Shaolin-temppeliin opiskeleen kungfuta. Suosikkikohtaukset tietenkin oli esineiden hajottaminen ja taistelukohtaukset.

Kevyen 15 tunnin päivän jälkeen maittoi uni ennen Great Wall -päivää. Ruuhkasta johtuen kyytimme oli puolisen tuntia myöhässä, mutta kerkesi nauttia mukavasti "hampparit" ja kuuman suklaamaidon aamupalaksi. Retkemme kuljetukset, pääsyliput muurille, ison ja herkullisen lounaan sekä lyhyet visiitit jadepaikassa sekä silkki- ja helmimyymälöissä. Itse muurilla tuli tallattua portaita hullun lailla. Pätkää, jossa vieraltiin ympäröivät hienot kukkulat ja maisemat olivat upeita. Paljon kuitenkin näki porukkaa, jolla oli vaikeuksia kiipeämisessä, joka ei todellakaan ollut helppo.

Mukana reissulla oli ainoastaan mukava jenkkipariskunta Indianasta. Loistava sijoitus 100 yuanilla (13 eurolla), tosin reissun lopussa opas vaati vielä 50 yuania/hlö jonkunlaista "palvelumaksua" (kuulemma heidän palkka), josta ei oltu kenellekään mainittu etukäteen ja tästä ei kukaan porukastamme oikein tykännyt, eteenkään jenkkipariskunta, joka oli maksanut reissusta jo satasen meitä enemmän. Tottakai tipit kuuluu asiaan (mikäli palvelu on hyvää), mutta kun "vaaditaan" tällaista lisämaksua, niin se ei sopinut kenellekään. Naisoppaamme oli vaikea käsittää, että kyse on lähinnä periaatteesta, sillä oltiin jo ostettu "all included" -reissu. Annettiin lopulta kuskille ja oppaalle 60 yuania, sillä ei jaksanut enää nahista typerästä asiasta, mutta jenkkipariskunta lähti vielä selvittämään asiaa hotellille. Tämä episodi hieman latisti tunnelmaa, mutta ei kuitenkaan pilannut muuten mukavaa päivää.

Kyytimme jätti meidät lähelle olympiastadionia (maailman suurin teräsrakennus) ja viereistä Water Cubea. Vuoden 2008 olympialaisten näyttämö olikin mahtava näky etenkin iltavalaistuksessa.

Illaksi mentiin vielä Snack Streetille ja läheisille night marketin ruokakojuille syömään ja maistelemaan erilaisia herkkuja ja vähemmän herkkuja. Illan aikana tuli maisteltua ainakin pieniä skorppioneja (herkullisia snackseja), silkkimatoja (ei herkullisia), käärmevarrasta (ei myöskään kovin hyvää ja lisäksi jää pyörimään suuhun inhottavasti), strutsi- ja kaurisvartaita (herkullisia myös). Tarjolla olisi ollut vaikka minkälaista eliötä lepakoista ja linnuista sammakoihin, tuhatjalkaisiin ja muihin mönkijöihin.

Jälleen hurja aktiviteettipäivä ja tuli käveltyä portaita ja tasamaata aivan pirusti päivän aikana ja illalla ei tarvinnut taas unta kauaa hakea.
Viimeisenä päivänä nukuttiin jopa melkein yhdeksään ja käytiin ostamassa Tongin avulla junaliput tähän junaan. Matka on pitkä ja lipuista joutuikin pulittamaan n. 70 euroa. Tämän jälkeen napattiin bussi kohti Summer Palacea. Kunming -järven ja komeiden maisemien äärelle vierähtikin alkuiltapäivä.

Täältä jatkettiin Kiinan buddhismin keskukseen, Lama Temppeliin. Hieno paikka, jonka suurin nähtävyys on 26-metrinen buddhapatsas, joka on tehty yhdestä sandalpuun-rungosta.

Päivän viimeinen ohjelmanumero oli Drum Tower, josta avautui hienot maisemat kaupungin hutongien ylle. Kerettiin myös näkemään ja kuulemaan jylhänkuulonen rumpushow tornissa.

Vaikka kolmen päivän aikana on tullut käveltyä varmaan enemmän kuin koko elämän aikana yhteensä (ainakin jaloissa tuntuu siltä), jaksoin silti pelata paikallisten kanssa tovin verran "sulkapallofutista", eräänlaista footbag-peliä. Yläasteen ja lukion aikaisilla välitunneilla hankitut footbag-taidot olivat vielä jotenkin tallella, vaikka tätä palloa oli hieman hankalampi hallita kuin footbagia. Äijä myi meille oman pelivälineen viidellä RMB:llä, oujee!

Illalla käytiin vielä Tongin kanssa syömässä viimeinen illallinen. Pöytä täyteen herkkuja kolmelle juomineen 20 taalalla. Gotta love Chinese food! Tong auttoi meitä hommaamaan majapaikan myös Shanghaista, jossa majoitumme hänen kaverinsa kaverin luona.

Loistavasti päässyt sohvasurffaamaan tällä reissulla tähän asti ja Kiinakin tulee mentyä läpi lähestulkoon samoissa merkeissä!
Ulkolämpötilamittari junassa näytti äsken 14 astetta. Näin lämmintä ei olekaan ollut muutamaan kuukauteen ja tästä eteenpäin vain lämpenee mitä etelämmäksi matkaa jatketaan! Oikein hyvää alkavaa joulukuuta kaikille!