Kahden jälkeen saavuttiin perille Shanghain läntiselle rautatieasemalle ja pian uusi isäntämme, Chou, tulikin meitä vastaan sovitulle tapaamispaikalle. Hypättiin metroon (Pekingistä poiketen matkan hinta vaihtelee sen pituudesta riippuen 3-9 yuanin välillä. Ehdottomasti järkevintä on ostaa metrokortti, jos vähinkin meinaa suhailla sillä ympäri kaupunkia.) kohti Choun kämppää, jossa hän asuu perheensä kanssa, mutta meidän vierailun aikana siellä ei kuitenkaan ollut muita asukkeja.

Heitettiin rinkat nurkkaan ja suunnattiin syömisen jälkeen oppaamme johdolla kohti Shanghain keskustaa. Niskat kenossa tuijoteltiin väriloistoa ja korkeita rakennuksia. Shanghain kuuluisa skyline on hieno näky yövalaistuksessaan. Seuraavana päivänä vietettiin perinteistä paikallista lauantaita. Lounaaksi mentiin Choun ja hänen kaverinsa kanssa mahtavaan grillibuffet-ravintolaan, jossa jokaisessa pöydässä on grilli ja henkilökunnalta pyydetään mitä halutaan syödä ja herkut grillataan itse pöydässä. Prosessi vierähtikin parisen tuntia ja tuli kyllä syötyä ja juotua koko rahan (5 euroa) edestä. Ilman paikallista kiinankielentaitoista henkilöä tämäkin mahtava kokemus olisi jäänyt tekemättä. Ruuan jälkeen joukkoon liittyi vielä yksi kaveri lisää ja jatkettiin porukalla matkaa toiseen supersuosittuun aasialaiseen aktiveettiin eli karaokeen (KTV, ei suomalainen karaoke vaan tuntitaksalla vuokrataan oma huone, jossa voi rellestää ja hoilata mielensä mukaan). Iltapäivällä sadan karaokehuoneen paikka oli täynnä ja kulutettiin odotteluaikaa biljardin parissa. Parisen tuntia hoilattiin lauluja mandariiniksi ja englanniksi. Kiinasta tuli kolmas paikka Hong Kongin ja Taiwanin lisäksi, jossa on tullu vedettyä meikäläisen KTV-bravuuri eli Aquan Barbie girl (supermiehekästä ja kamalan kuuloista). Gangnam style on ykkös***ti myös karaokessa ja meidänkin kopissa se kertaalleen veivattiin (ja tanssittiin).

Sunnuntaina käytiin ostamassa junaliput Nanningiin, kohti Vietnamin rajaa (vajaat 50 euroa n. 28-29h matkasta), jonka jälkeen pyörittiin kaupungilla ja maisteltiin illalla jälleen katukojuista ja -ravintoloista Choun avulla mitä herkullisimpia (ja edullisia!) kiinalaisherkkuja. Sunnuntaina koetti jäähyväisten aika, kun suunnattiin kohti juna-asemaa puoliltapäivin. Shanghain vierailu oli mahtava. Kaupunki itsessään on hieno ja siisti ja selkeästi länsimaisin Kiinan kaupungeista värivaloineen, ostoskatuineen ja hulppeine pilvenpiirtäjineen. Mahtavan siitä kuitenkin teki jälleen kerran paikallinen kaveri, jonka avulla Shanghai aukeni paljon enemmän kuin se olisi auennut ilman Chouta! Shanghai kaupunkina on uusi, sillä 50-luvulla se oli vielä pienehkö kalastajakylä, joten historiallisia nähtävyyksiä yms. ei esimerkiksi Pekingin tapaan ole. Päätekeminen onkin yleinen ihmettely ja kaupungilla pörrääminen, joka oli meille helppoa, sillä Chou vietti joka päivä aikaa meidän kanssamme toimi oppaana eri kohteisiin. Oli myöskin helppoa, kun ei tarvinnut itse säätää metrolinjojen ja poistumisten kanssa tällä kertaa, rentouttavaa vaihtelua välillä.

Vajaan 30 tunnin junamatka Nanningiin sujui pääosin lepäilyn merkeissä. Kiinalaisissa yöjunissa on Venäjästä poiketen 3 sänkyä/puoli. Otettiin molemmille yläsängyt ja ainakin miulle tämä sopi loistavasti, sillä jalat saattoi huoletta retkottaa käytävällä ja porukka mahtui kuljemaan helposti alitse (toisin kuin Venäjällä, jossa kaksi sänkyä/puoli). Ainoa asia, joka hieman häiritsi korvatulppien läpi oli typerä radio, joka jostain syystä piti laittaa päälle jo aamuvarhaiselle. Onneksi se sentään välillä hiljennettiin ja uni saattoi jatkua.

Perillä Nanningissa löydettiin helposti kartan avulla majapaikkamme Lotusland Hostelli, josta napattiin huone pariksi yöksi. Illalla teki mieli sikailla länkkäriruokaa ja himoitsin juustohamppareita, joten Mäkkäri ravitsi junamatkailusta riutuneen kehoni BicMac-aterian ja parin juustohampparin voimin (5 euroa). Illan viihdytysnumerosta vastasivat paikallisessa puistossa tanssivat ja laulavat kinkit. Ihmiset veteli puistokaraokee ja tanssivat paritansseja ja soolona diskotanssia tai vastaavaa.

Tänään käytiin ostamassa bussilippu Hanoihin, Vietnamiin. (148 RMB = n. 18 euroa). Loppupäivä kului markettien ja puistoilun merkeissä. Nanningissa ei selkeästi olla totuttu ulkomaalaisiin, sillä tuijottelu ja meikäläisen pituuden ihmettely on suhteellisen jatkuvaa. Tätä tapahtuu sekä naisten että miestenkin taholta, ehkä jopa enemmän miesten toimesta. Välillä tulee moroteltua ihmisille, mutta yleensä tyydyn vain hymyilemään. Lämpötilat olivat päivällä 20 asteen nurkilla, joten aika vierähti leppoisasti ulkosalla ja auringosta nauttien (VIHDOINKIN!!). Olo oli kuin uudestisyntyneellä. Paikallisessa puistossa riitti äksöniä ihmisbongauksen ja yleisen pyöriskelyn saralla. Ohessa osa päivän kuvasaldoa. Huomenna siis nokka kohti jälleen uutta maata ja uusia seikkailuja (ja entistäkin lämpimämpää säätä)! Vietnam, here we come!