Salaam Indonesiasta!

Ollaan nyt oltu reilu viikko seikkailemassa taalla Indonesiassa. Saavuttuamme lentokentalle nostimme rahaa automaatista, jota saimme maksettua viisumimme. En koskaan ole nostanut rahaa puolitoista miljoonaa kerralla, on aika siistia olla kerrankin miljonaari! Ensimmaiset pari paivaa vietimme taalla Kutalla, jossa olemme nyt talla hetkellakin. Kati sai hieman apua korvaongelmiinsa kun hostellimme eteen kurvasi skootterilla laakari ja hanen assistenttinsa kera valineiden. Siella pimeassa hostellihuoneessa laakari kurkkasi korvaan ja totesi tulehduksen jatkuneen ja tarykalvossa olevan reian... Not nice at all!

Tama Kuta on oikeastaan kaikkea sita mita me emme halua reissultamme: ihan kamala turistityrkytys helvetti suoraan sanottuna! Turismi on taalla Balin saarella kasvanut aika suuriin mittoihin, joten laakarikaynnin jalkeen kavimme varaamassa mita pikimmiten liput Gili saarille, tarkemmin Gili Trawanganille. Gilin saaret koostuvat kolmesta aika pienesta saaresta(trawangan on suurin, Gili Air ja Gili Meno), joissa ei ole yhtaan autoa tai kulkukoiraa tai mopoa. Matkanteko saarille kesti aika kauan, koska budjettimatkailijoina halusimme ottaa sen hitaamman ja halvemman vaihtoehdon. Ensiksi minibussilla noi pari tuntia satamaan ja sitten hyvin hidas autolautta Lembariin, yhteen Lombokin saaren satamista, siten taas minibussilla Bangsalin satamaan ja sielta pitkahantaveneella kauheessa trooppisessa sateessa Gili Trawanganille.

Perille paastyamme, hieman vasyneena, loysimme aivan mahtavat bungalowit vahan keskemmalta saarta. Todella siistit huoneet, 80 000 rupiaa per yo/kahden hengen huone (5e)! paikan omistaa perhe, joka asuu samassa pihapiirissa kera kanojen, ankkojen ja vuohien. Kaiken lisaksi huoneet siivottiin joka paiva lakanoita myoten, ensimmainen kerta reissun aikana! Omistajasedan ja hanen tyontekijansa Zahurin kanssa oli aika mukavaa turista esimerkiksi Suomen kylmyydesta, tama seta luuli, etta ihmiset jaatyvat talvella koteihinsa, koska siella on niin kylma! Zahur on 20 vuotias poika Lombokista, joka joutui jatamaan koulunsa kesken, koska perheella ei ollut varaa maksaa lukukausimaksuja. Siksi han oli tekemassa hieman rahaa siivoamalla ja tarjoilemalla Twin's Gardenin bungaloweilla. Aivan alyttoman herttainen ja huumorintajuinen kaveri!

Trawanganilla ei oikeastaan ollut mitaan muta tekemista kuin loikoileminen rannalla, syominen ja sukeltaminen. Vuokrasimme myos pyorat, joiden kanssa kierimme saaren ympari, siina aktiviteetisa meni n. tunti, saaren koko ei siis ole paata huimaava! Katin podetessa korvaansa rannalla, mina ja Mika kavimme tekemassa kaksi sukellusta Gilin kirkkaissa vesissa. Oli aika mahtava nakyvyys pinnan alla, n. 30 metria! Korallit olivat aika pahasti tummuneita, koska El nino-ilmion vuoksi veden lampotila on kohonnut Indonesiassa. Muuta elamaa loytyi sen sijaan todella paljon. Naimme kilpikonnia, haita, lobstereita ja ihan alyttoman paljon muuta elamaa! Todella hienot sukellukset! Todellakin harmi ettei Kati paassyt mukaan...

Viiden paivan oleskelun jalkeen lahdimme takaisin kohti Balia ja Kutaa, koska Katin korvatilanne piti paivittaa ja Mika unohti pyykkinsa yhteen Kutan pesuloista. Eilen naimme myos Rainion Matin, kaverimme Suomesta, joka on Balilla surffaamassa. Aika hauskaa sinansa, etta olemme tormanneet joka maassa tuttuihin ihmisiin!

Tanaan olisi tarkoitus menna Balin paakaupunkiin Denpasariin tapaamaan korvaspesialistia, joka tutkii kunnolla Katin korvan. Taytyy vaan sanoa, etta onneksi on kunnon matkavakuutus! Ylihuomenna lahdetaan taalta "Indonesian Torremolinoksesta", Kutalta kohti Ubudin kaupunkia tai Pohjois-Balille Lovinan rannoille. Ei olla viela paatetty kumpaan!

Toivotaan parasta, etta laakari nayttaa vihreaa valoa Katin sukelluksille, etta paastaan porukalla vetten alle!

Elina ja Mika