Ratsastus tunti viidakossa.

Viimepaivina on tuntunu jo silta, etta jotain tarttis tehda. Rannalla lohoily voi kayda kovin yksitoikoiseksi hommaksi, uskokaa tai alkaa ;) Niinpa buukattiin ittemme snorklaus/kajakki retkelle ja ratsastamaan!

Snorklaamaan lahdettiin, tietysti, taas pienimmalla veneella mita loydettiin, mutta saa oli onneksi huomattavasti suotuisampi, kuin edellisella kerralla. Snorklaus paikat eivat kylla olleet samaa tasoa kuin Koh Taolla! Jennin ensimmainen kalahavainto 10 minuutin snorklauksen jalkeen oli kyljellaan kelluva kuollut kala. Oppaana paatissa oli pari paikallista nuorta heppua, jotka asiakkaiden snorklatessa heittelivat koukkuja veteen, kalan tai turistin korvan toivossa... Hyvin pikaisesti kaytiin kahdella saarella, me paatettiin jattaa snorklaus homma jo ensimmaisen jalkeen ja keskittya jalleen enemman auringon palvomiseen B) Kolmas, isompi saari kohteemme oli Hong Island ja sen sininen laguuni. Aivan mahtavat maisemat! Hiekkarannalla syodyn lounaanjalkeen paastiin vihdoin hyppaamaan kajakin kyytiin. Opas naytti meille suurpiirteista karttaa ja reitin mista paasemme laguuniin ja sanoi, etteivat ole tulossa mukaan; Melokaa keskenanne! Meidan lisaksi ulapalle suunnisti urheasti englantilainen pariskunta, joilla ei myoskaan ollut minkaanlaista kajakki kokemusta. Jennin pitaman pikakurssin jalkeen paasin karryille touhusta ja matka alkoi hyvilla mielin. Hyvaan tahtiin paastyamme, olimme jo kauhoa laguunin ohi, mutta loydettiin onneksi perille. Laguuni oli aivan hiljainen ja sen seinamat oli mahtavat! Keskella oli pieni hiekkasarkka ja vetta oli niin vahan etta koko laguunin pystyi kavelemaan helposti ympari. Pohja oli taynna meritahtia ja merimakkaroita. Niita tovin ihmeteltyamme lahdimme takaisin muun retkipoppoon pariin.

Tanaan aloitettiin aamu kahden tunnin ratsastus vaelluksella! Jenni oli jo tinkaamassa meille puolen paivan vaellusta, mutta huomautin omasta olemattomasta ratsatuskokemuksesta, ja paatimme tyytya kahteen tuntiin. Ja pelotti muuten ihan perkeleesti! Pulssi loi paria sataa ennen hepan kyytiin kipuamista, minun ratsastus kokemukset kun rajoittuvat yhteen poni ratsastus kertaan. Nyt edessa oli kuitenkin patikointia metsikossa ja rannalla. Mukaan lahti tallin omistaja ja oppipoika, jotka ei muuten valineilla brassaillu.. Alku matka meni toisen hepan perassa tallustellessa, liekassa roikkuen. Tallin omistaja yritti parhaansa mukaan, huonoa englantia puhuen, opettaa minulle ratsatuksen alkeet parissa minuutissa. Pikakurssin jalkeen meidat irrotettiin ja samantien laukkaamaan kohti ryteikkoa. Alkushokin jalkeen homma muuttu mukavaksi ja harvapa taitaa paasta ensimmaisella ratsastus tunnilla laukkaamaan valkoisella rannalla ja kookospuiden katveessa! X)

Aino