Sympaattisten sattumusten ilta.

Eilinen paiva tuli vietettya taysin lomatunnelmissa, eli tekematta mitaan. Muutama tunti rannalla potkotellen ja frisbeeta heitellen. Iltapaiva nokosten jalkeen suunnattiin kattomaan romanttisesti auringonlaskua, virvokeitten ja mp3 soittimen kera, ja sen jalkeen ranta ravintolaan syomaan. Voiko enempaa lomalta pyytaakkaan X)

Illalla nuudelia imeskellessa mietimme mihin ilta meidat veisikaan. Saimme kadulta muutamat flaijerit ja parhaalta paikalta jo nimensakkin puolesta kuullosti Lazy Bar, joka tarjosi live musiikkia ja tulishown. Sinne siis! Reippaina tyttoina tottakai kaveltiin kolmen kilometrin matka koko ajan pimenevaa katua eteenpain. Kavelykadun ylapuolella roikku johtohelvetti ja irtonaisia johtoja, jotka mukavasti kutitteli olkapaita rapakossa kavellessa.. Tama se on sita oikeaa extreme matkailua! Viimeinen puoli kilometria tallusteltiin pilkkopimeaa tieta pitkin heinasirkkojen sirittaessa, tassa vaiheessa mina olin jo valmis kaantamaan nokan kohti hotellia. Paatettiin kuitenki jatkaa viela yksi mutka eteenpain ja siellahan se meidan baari jo olikin! Baari oli rakennettu vanerista ja bambun oksista ja baarimikko viritteli tien poskeen illan suurta tulishowta, eli nuotiota. Vastaanotto oli niin iloisen yllattyny, etta oli aivan pakko jaada katsomaan mita talla paikalla ois tarjota. Olihan toki paivanselvaa etta kukaan muu hullu sinne jumalan selan taakse ei tulisi eksymaan, mutta siita huolimatta bandi kuulemma soittaisi illan paalle. Ja se tulishowkin olisi tulossa, kun vain tulee lisaa asiakkaita! Pari tuntia kului drinksua ryystatessa ja baarin toisen tyontekijan kanssa palikkapelia pelaillessa. Vihdoin pojat luovutti ja paatti ruveta soittamaan, asiakaskuntaa oli siis kertynyt meidan kahden verran. Soitto kuullosti oikein hyvalta, mutta pokassa oli pitamista, kun laulaja avasi suunsa. Mina purin huulta niin kovaa, etta melkein veri maistui jo suussa ja Jenni yritti keskittya enemman matopeliin kuin illan paatahteen. Ihan tuli elavasti mieleen ala-asteen muusiikki tunti. Sen verran sympaattista touhua, etta oli pakko kuunnella muutaman biisin ajan. Bandin vehkeet alkoivat hajoilla kolmen biisin jalkeen eika solistikaan tainnut olla kovin tyytyvainen omaan laulantaansa, joten naimme sopivan poistumis ajankohdan tulleen. Rahat tiskiin ja taivaltamaan pimeyteen. Hyva pojat, yritys hyva kymmenen, jatkakaa samaa rataa ;) Viela puolen kilometrin paahan asti kuului bandin valien selvittelyn aiheuttama molotus.

Seikkailun paatteeksi paatimme ottaa tuktuk kyydin takaisin hotellille. Krabin tuktukit eivat olekaan sita perinteista mallia, vaan mopon kylkeen on viritetty katettu kehikko penkkeineen. Pienen mopon kyytiin mahtuu taman kehikon avulla jopa viisi ihmista! Ja tassa mallissa oli viela kunnon auto stereot! Kun mopo starttasi vauhtiin, niin penkin alla oleva basso kaiutin alkoi tarista Pussycat Dollsien tahtiin. En ole pitkaan aikaan nauranu niin kovasti, kuin tuolla kolmen kilometrin matkalla =D Jenni suunnitteli jo rakentavansa samanmoisen menopelin suomeen palattuamme ja aikoi vieda moponsa naytille markettien viikonloppu rinkiin! Sita odotellessa;)

Aino