Päivän virsi: -Kottonmouth Kings- "Live for Today"

http://www.youtube.com/watch?v=y7EFQ84ET2U

Viiminen haikea ilta El Nidossa suju suu auki rannalla japanilaisten tsunamilähetystä venaillen. Mitään ei lopulta kuulunut, joten aamulla pirteinä poikina kamat veneeseen ja keula kohti pohjoista ja Coronia. Satamakylä sijaitsee Busuangan saarella ja on yksi maailman tunnetuimmista hylkysukelluskohteista. Saaren edustalla jenkit upotti, maineensa lisäksi, useita japanilaisia sotalaivoja toisen maailmansodan rytinöissä. Siispä aika palata vielä hetkeksi pinnan alle.

Saaren edustalta löytyy kaiken kaikkiaan 10 hylkyä, jotka kaikki upposivat 24. syyskuuta 1944. Eka kohde meillä oli massiivinen rahtialus Olympia Maru, jolla pituutta 127 m. Hylkysukellusten yhteydessä ohjaajat aina kysyy, haluaako asiakkaat sukeltaa myös hylyn sisällä. Mehän tietysti haluttii, joten ensin taskulampun valossa makuuhuoneitten läpi konehuoneeseen, josta ahtaita käytäviä pitkin lopulta kylkiribsien välistä takasin ulkopuolelle. Käytävillä vastaan uiskenteli monia kiiltokuvamaisen kauniita, mutta myrkyllisiä leijonakaloja sekä Liisa Hyssälää vahvasti muistuttavia, myös myrkyllisiä, skorpionifisuja. Toinen sukellus suuntautui Morazan Marulle, jolla pituutta 93 m. Kyljellään maannut hylky oli ensimmäisen hylyn tavoin, peittynyt vuosien saatossa korallien alle ja elämää hylyllä riitti. Kapteeni Jack Sparrown paikan ruorin puikoissa oli ottanut yli metrin mittanen jättiläiskilppari, joka vienosti silmää iskien jatkoi omia hommiaan ruorin ääressä. Päivän viiminen kohde oli 35-metrinen taistelusukellusvene East Tangat, jonka sisuksissa paikat meinas käydä pariin otteeseen todella ahtaiksi. Muutamien sivuosumien jälkeen sieltäki ulos hengissä selvittii :)

Hylkysukellus on hyvin erilaista verrattuna perinteiseen riutalla tapahtuvaan fiilistelysukellukseen. Sen lisäksi, et pitää seurata maisemia ja muiden sukeltajien liikkeitä, pitää olla myös skarppina laivan rakenteiden suhteen. Välillä oviaukot tai pommin aiheuttamat reiät oli sen verran ahtaita, et helposti voi pään kumauttaa oven karmii jos ei oo hereillä. Meikäläisellä ongelmaksi muodostu lähinnä liian leveät hartiat, jotka ei millään meinannu löytää paikkaansa japanilaisille narunvarjoille suunnitelluilla käytävillä :) Hylkysukellus vaatiikin tukkukaupallisen hermoja ja mahottomasti malttia. Hylyn sisällä 35 m syvyydessä jos rupeaa hosumaan, ni voi olla, ettei enää koskaan löydä ulos! Vanhaa Etelä-Kouvolalaista sananlaskua lainatakseni: "Malttia, sanoi äiti tyttärelle, joka yritti tehdä "temput" viidettä kertaa peräkkäin liian pehmeällä banaanilla!" :D

Seuraavana päivänä Kimmo palas vielä pohjaan tsekkaamaan muutaman hylyn lisää. Itellä sen sijaa rupeaa pesot repun pohjalta häviämään siihen tahtiin, et oli pakko laittaa tällä erää sukellukset jäihin. Aikaa oli sen sijaan touhuta kaikkea muuta turhaa ja tyhjänpäivästä. Kuten maata sängyllä elämää fiilistellen ja kuunnella Anna Eriksonin parhaita megahittejä! Illalla lähettii vielä 5 km päähän Coronin keskustasta kuumille lähteille lillumaan ja unohtamaan ulkopuolinen maailma hetkeks. 33-asteinen suolavesilähde toimii erittäinkin loistavasti, jos tuppaa etupohkeet jumiutumaa.

Sunnuntaina odotti lähtö kohti Manilaa, mutta ennen sitä edessä oli vielä matka Filippiiniläisen heimoelämän alkulähteille. Lauantai-iltana viereisellä saarella nimittäin järjestettiin perinteiset Full Moon Partyt. Ja huomio, kaikki Seduloiden VIP-pissikset voi jo heti kättelyssä pakata ne bikinit takasin kaapin hyllylle. Kyseessä ei ole mikään Koh Phanganin veroinen lädien oksennusjuhla, vaan oikea filippiinoperinne. Ohjelmassa Coron Islandin alkuasukkaiden heimotansseja, -lauluja ja -rituaaleja. Lisäksi tarjolla ruokaa, juomaa ja lepposaa illanviettoa. Bye bye Coron!

Nyt on yli 3 viikkoa tutkittu Palawania ja fiilarit on melkosen mehukkaat. Jos haluaa karata arkirutiinien täyttämää tyhjyyttä, pampun kanssa jahtaavaa huumepoliisia tai aamusta aamuun kälättävää avopuolisoa, on Palawan siihen loistava paikka. The Last Frontier, jossa voi juntata ittesä autiolle saarelle määrittelemättömän pitkäksi aikaa ja ottaa lomaa ihmiselämästä. Saaria kyllä riittää meille kaikille. Täällä sen sijaan trubaduurit jatkaa soittoaan ja pikku hiljaa aika siirtyä vielä hetkeksi Manilan kautta Filippiinien itäosiin Luzonin pääsaaren eteläosaan, jossa minäkin toivottavasti vihdoin saan rakkautta... Tanssipariksi pitäis löytyä eräs nimeltä mainitsematon 12 metrinen ja 20 tonnia painava elävä olento...

Terveisiä vielä Suomen apteekkariliitolle: Hommatkaa nyt herraisä niitä joditabletteja lisää, jotta suomalaiset juminupit pääsee skitsoilemaan rauhassa. Siis mitä helvettiä siellä tapahtuu? Porukka ostaa huutonetistä 1000 eurolla tabuja, joita ei edes tarvi!!!! Tapu-fakin-tapu! Kansainvälinen media 1 - Suomen kansa 0

T. Patinoitunut runomies aka rutinoitunut pa****es