Paivan virsi: -Ska-P- "Cannabis"

http://www.youtube.com/watch?v=Po6O-8Z0TVM

Perushyvaa peruspaivaa perussuomalaiselle perussuomelle ja terveisia persuusta! T. Maukka Perusjatka

Buhahahaaa!! Nyt kylla Vesku Loirin nauravaa kulkuria naurattaa ja kovaa! On taa vaa niin siistia hommaa! Paikka=Batu Karas, silmilla=tukka, kadessa=surffilauta ja hommasta ei tietenkaa tuu yhtaan mitaan... Mut ennen surffitarinoita pari sanaa Jakartasta: tylsa betonihelvetti. Siinapa se...

Siirtyma Jakartasta Batu Karasiin oli taas malliesimerkki siita, kuinka rankkaa ja aikaa vievaa voi reissaaminen joskus olla. Ensin aamulla majapaikasta mopokyydilla ison tien varteen, josta paikallisbussilla bussiasemalle. Sielta isommalla bussilla 8 h Banjariin, jossa bussin vaihto ja tunti nimihirvio Pangandarangiin. Sielta viela minibussilla Ciculangiin, josta mopon takaritsilla perille. Valissa piti tosin yks yo lusia Pangandarangissa, joka on Javan suosituimpia rantakohteita. Tai ainaki oli... Pari vuotta sitte paikan pyyhkas matalaks viekas ja arvaamaton tsunami, joka kaupungin sahkokatkon johdosta iski yllattaen kenenkaan saamatta minkaanlaista varotusta. Guest housen pitaja oli kerenny juosta 100 m aallonharjaa karkuun ennen ku kuohut kaappas mukaansa. Alueella kuoli yli 600 ihmista ja aika murheellisia tarinoita siella kuuli. Hyvin oltii paikat kuitenki saatu rakennettua takasin, mutta turistit loisti poissaolollaan. Mutta, koska pieni on tunnetusti kaunista, ma jatkoin matkaa 30 km paahan piskuiseen Batu Karasin kylaan, joka on tunnettu hyvista aloittelijoiden surffiaalloista.

Ensitoikseni oli loydettava joku, joka suostuu tehtavaan mahdottomaan eli opettamaan mulle surffimaailman kujeita. Aikani pieruna Saharassa pyorittyani loysin jonku kaiffarin, joka sano et: "I know how to surf. I give you good price! Only for you my friend." Ja kun kerran kavi noinkin jarjeton saka, et mina ainoana ihmisena maailmassa sain kyseisen diilin, ni olihan siihen suostuttava:) Siispa kaverille vahan taskurahaa ja kohti aaltoja. Puolen tunnin jalkee nappasin ensimmaisen avustetun aallon ja tunnin painin jalkee ekan taysin oman, joten hiio hei ja kippis kulaus! Se kuuma aalto ja aivojen sisainen sambakarnevaali, jonka aallon harjalla ratsastaminen tuotti, on jotain sellasta, et taalla paassa loppuu adjektiivit kesken. Helvetin hauskaa hommaa!!

Seuraavassa Manolon lyhyt oppimaara kaikille sohvaperunoille, jotka joskus haluaa surffata muuallaki ku huuto.netissa: Ensin long board kainaloon ja vesille. Kasilla meloen 100-200 metrin paahan rannasta venailemaan sopivan kokosta kuohupaata. Kun omat kyvyt tayttava weivi nakyy kaukaisuudessa, perapeili ylospain laudalle vaakamamboon ja valmistautumaan. 5-6 metria ennen aaltoa tiukka melonta eteenpain ja kun laudan nokka kaantyy alaspain, on se merkki, et nyt ollaan mukana geimeissa! Ei muuta ku laudalle seisomaan ja taman jalkee kaikki elimet kayttoon pysyakseen pystyssa. Tyyli vapaa, hymy korviin, katse kohti bikineita ja enjoy!

Surffaaminen on myos melkosen rankkaa puuhaa. Meikalaisen kiintean ylavartalon Weissmullerit oli parin paivan peuhaamisen jalkee niin hapoilla, et oli pakko pitaa taukoa ja saastella voimia tuleviin Balin surffikoitoksiin. Illalla tapasin viereisen hienostohotellin baarissa(mitahan ma siella edes tein) mukavan australialaisen suurperheen, joka pyys mua mukaan istumaan iltaa ja kertomaan reissutarinoita maailmalta. Mahan vaatimattomana miehena kerroin ratsastaneeni valkoisella ratsulla lapi Intian ja Nepalin aina Mt. Everestin huipulle, josta laskin potkukelkalla takasin Kathmanduun. Vietnamissa ma olin tietysti taistellut vietcongin sissien kanssa Kambodzan ja Pol Potin kadonneen pikkuveljen Jack Potin armeijaa vastaan. Filippiineilla sen sijaan snorklasin valkohailla Jolon saarelle, jossa kurmootin Abu Sayyaf -sissiarmeijan paljain kasin ja jatkoin matkaa surffaten Sumatran kautta Javalle. No nain paska lappa ei tietenkaa uponnu keneekaan, mutta hyvasta yrityksesta perhe palkitsi mut oluella, jonka merkeissa jatkettiin illan viettoa.

Mukavat melbournelaiset pyys mua viela illalliselle nauttimaan indokeittion ihmeista ja kertomaan tarinoita suomalaisesta elamasta. Tarinoiden jalkeen perhe tuli siihen tulokseen, ettei ikina Suomeen :) Lieko vikaa tarinoissa vai Suomessa, tieda hanta..?? Indokeittiosta puheen ollen, naita ruokia ei kylla millaan voi olla hehkuttamatta liikaa. Niin hyvaa kun se Atrian friteerattu pahvilaatikko onkin, ni ensimmainen asia mita Suomessa tulee ikava on aasialainen ruoka. Safkat on usein perusraaka-aineiltaan hyvin yksinkertasia, mut jollain ihmeella naa saa ne maistumaan pirun hyvilta... Ruokamatkailu=paras matkailu!

Nyt rinkka kasaan ja uusille mestoille. Tie kutsuu...
Next stop: Yogyakarta