Paivan virsi: -K'Naan- "Waving Flag"
http://www.youtube.com/watch?v=vmAF5B9EQc4

"Kavele 100 metrii mun kengissa, selviit hengissa, mut sun elamas ei oo entista" -Huge L-

Taalla ollaan huus Mooses kaislikosta! Pitkan matkan on el Hijo kulkenut talven mittaan. Tanne on tultu lapi Saksan bratwurstien ja Hollannin munamankelien. Lapi Ranskan tietullien ja Espanjan suuta raiskaavien tapaksien ja sangriakannujen. Lapi Keralan backwatersien ja Hampin raunioiden. Lapi Taj Mahalin kliseisyyden ja Varanasin kullitettujen kylpyportaiden. Lapi Pokharan jarvimaisemien, Kathmandu Valleyn lungiuden ja Himalajan maagisten vuoristojen. Lapi Saigonin mopohelvetin ja Mekong Deltan floattaavien marketien. Lapi Palawanin koralliriuttojen ja Coronin sotahylkyjen. Lapi Luzonin kaksimielisten valashaiden ja pirullisten tulivuorien. Lapi Sumatran viidakoiden ja Javan surffilautojen. Ja nyt vihdoin mulla rupee kalsarin kauluksessa olemaan sellanen kutina, et ma oon Balilla... Yeah baby yeah!

Rupee siis pikku hiljaa olee taman retken kilometrit takana ja voi keskittya olennaiseen. Ma saavuin Balin paakaupunki Denpasariin iltamyohasella nayttavasti bussi+lautta -yhdistelmalla suoraan Javalta. Denpasarista matka jatku kuumimmille pelipaikoille Kuta beachille, jossa shokki laukesi vasten mun kasvoja rankalla kadella. Koko talvi kun on mennyt enemman tai vahemman suurien ihmismassojen ulkopuolella tai muuten vaan low seasonin rauhoittamilla alueilla, oli Kutan meininki jotain ihan muuta...

Street hustlaajien ja palveluiden maara oli niin hammastyttava, etta mieleen tuli auttamattomasti Etela-Thaimaan "rauhallisuus". 100 m kavely pitkin Legiania toisaalta toimii myos hyvana kuosituksena, jos kropassa ilmenee rankan reissaamisen synnyttamia puutostiloja. Ensin voi syoda muovikassilisen magic mushroomeja ja polttaa kolme kiloa aasialaista "vinkuheinaa", jonka jalkeen mopokyydilla hieronnan kautta paikallisen iloisen talon hetekalle harrastamaan tici-tacaa. Valissa pitaa tietysti ostaa muutama rannekoru kraasakojusta ja laskirapyla kahdella torpedolla paikalliselta hodarikauppiaalta. Mahtavaa, etta kaikki elaman perustarpeet on tarjolla muutaman hassun askeleen aikana. Toisaalta kaikki tama ymparilla roihuava hassakka oli juuri sita, mita loppureissusta kaipasi, joten muutaman paivan kaaokseen totuttelun jalkeen oliki aika availla korkkeja ja valmistautua vapun juhlintaan.

Mulla oli oikeastaan kaks syyta paattaa taman talven reissu Balille. Ensinnakin Bali ja vieresta loytyvat Gili-saaret on tarjoaa kunnon lomailua eli aurinkoa, rantaa, ruokaa, juomaa ja lansimaista seuraa. Toiseksi, mulla oli jo viime kesana sovittu treffit ihanaisen ystavani Ninnin kanssa Balille. Ninni opiskelee Denpasarissa, joten ma paasin ensitoikseni kuokkimaan mukaan hanen ja yli 20 muun suomalaisen elamanopiskelijan kanssa huikeisiin vappukemuihin paikalliselle villalle. Porukkaa oli kun Saipan maalilla ja kemut muistutti elokuvista tuttuja amerikkalaisia kotibileita. Oli uima-allasta, kaljahanaa, kauniita naisia ja mukavia miehia :) Suomalaisen silauksen juhlille antoi karaokehuone, jonka anti rupes loppua kohden olemaan sita tuttua rautaa! Hyvalla omallatunnolla voinen sanoa, et olipahan yhdet parhaista vappukemuista ikina. Kiitos Villa Flamboyant ja kaikki mukana olleet!!

Ja koska Kutalla ei oikeastaan oo mitaan muuta tekemista, kun olla jurrissa, suju seuraavatkin paivat enemman tai vahemman sumeampien piilarien lapi tiiraillessa. Ohjelmassa oli rantabileita, baarikierroksia, Real Madridin noyryyttamista, juhlia, kemuja ja ennen kaikkea kivaa seuraa! Taskumatin tayttaneesta Barca-rommista johtuen surffauskin jai hetkeksi telakalle. Kaikki varmaan jo nyt ymmartaa minkalaista elama Balilla on... Huh Huh!!

Lopputiivistyksena viela: Kuta on kiva paikka kaikille, ketka haluaa surffausta, biitsia ja naulapyssylla paahan -dokaamista. Ja jos ei okyjurriset aussi- ja ruotsalaisturistit haittaa ni ei muuta kun liten, litet, lilla, sma ja fy fan!! Jag tycker om hunden av aftonbladet... Skygge bo ja heija Sverige!

Nyt Gili-saarille rauhottumaan...