katoppas kun suunnitelmiin tuli taas muutos.. lahettiin tiistaina ajamaan kohti Haastia, valietappina wanaka missa jo oltiin kerran kavasty. lyhin reitti wanakaan queenstownista loyty,niin mentiin sitten sita pitkin. voin ehkes nyt tunnustaa etten oo elamassani ikinaikinaikina pelanny niin paljon etta kuolema koittaa!! meillehan tosiaan selvia pari hetkea sitten etta meidan takarenkaat on aika loppuun kuluneet,niin niista ei ihan kauheesti pitoa enaa loydy. lahettiin ajamaan sita "oikoreittia", oli nimittain maailman jyrkinta vuorta ylos, 15 asteen kulmia ylamakeen ja loskaa ja soraa ihan kiitettavasti. valilla kaiteissa sen nakosia aukkoja et ennenki on sielta autoja tippunu alas..siina sitten ajeltiin ylos makea, sydan melkeen pomppi rinnasta ulos kun pelotti niin paljon. valilla tuli kyltti etta tie eteenpain on auki,mutta lumiketjut on oltava mukana. heti kun sattu tulemaan vahanki levennysta niin oli pakko pysayttaa siihen kun ei meinannu enaa henkea saada. paatettiin et jos vaan saadaan siina auto kaannettya ympari,niin mennaan takasin alas, mieluummin ajetaan pitkaa kautta kun etta tiputaan jyrkanteelta alas.

saatiin auto lopulta kaantymaan ja mentiin niin etanavauhtia alas,etta se etanaki ois menny kovempaa. paastiin hengissa alas kuiteki lopulta. ajettiin lahimpaan kaupunkiin,cromweliin ja paatettiin ettei me uskalleta lahtee lansirannikkoa ajamaan niilla renkailla ja kuitenki kun sen verran vanha auto,et hyytyy valilla ylamaessa. eli ei muuta vaihtoehtoa kun laittaa auto myyntiin ja toivoa parasta. laitettiin yks ilmotus cromwelin ruokakauppaan ja sitten lahettiin ajamaan kohti wanakaa mika on kuitenki vahan isompi paikka. siella mentiin nettikahvilaan ja rustattiin ilmotus etta ois auto myynnissa. mentiin kaymaan kaupassa sen jalkeen ja mulla sattu olemaan ilmotukset kadessa. se tati joka pakkaa ostokset kasseihin (niin,kylla taalla pakataan ostokset valmiiks kasseihin) huomas sen ilmotuksen ja sano et yks niitten tyontekija just puhu et tartteis autoa ja se otti yhen ilmotuksen multa ja lahti juoksemaan jonneki takahuoneeseen. me oltiin sitten jo menossa pois kaupasta kun se tati juoksi meidat kiinni semmosen nuoren pojan kanssa. kauheesti poika kyseli autosta,koitettiin vastailla vaikka eihan me oikeestaan mitaan tiedetty. sovittiin et se tulee aamulla koeajolle. laiteltiin kuitenki niita ilmotuksia ihan varmuuden vuoksi ympariinsa. koitettiin sitten ettia yopaikkaa,mutta joka puolella on kyltteja ettei saa olla yota. mentiin kuitenki semmoseen tosi kaukaseen nurkkaan puun alle,missa ei varmaan olla kenenkaan tiella. puol 6 hetattiin siihen kun joku koputtelee ikkunaan. siella oli joku seta joka kiertaa kaikkia niita paikkoja tarkastamassa. selvittiin ilman sakkoja pelkalla varotuksella,kun lahettiin sitten saman tien siita pois. se kaski meidat valtatien varteen,siella ilmeisesti sai olla yota sitten.ulla sitten hyppas rattiin,ei keretty ettii sen rilleja ja kengatki se tuikkas jalkoihin miten sattuu. loppupeleissa lahettiin ajamaan siita silleen et ullalla oli pyjamaboxerit farkkujan paalla, kengat vaarissa jaloissa,ei rilleja paassa ja kaikki ikkunat ihan huurussa. keskustaan ajettiin silleen ja sit vaihettiin kuskia kuiteki,et on turvallisempaa. oli se seta vissiin muitaki sielta puskista heratelly kun kolme pakua ajeli meidan kanssa ettien seuraavaa nukkumapaikkaa.. mentiin sinne tienvarteen ja ruvettiin uudestaan nukkumaan. seiskan aikaan herattiin sitten siita ja lahettiin keskustaan aamupalalle ja siivoomaan autoa sita koeajoa varten.

sen pojan piti laittaa meille viestia 9 aikoihin aamulla,mutta ei siita sitten mitaan kuulunu. oltiin joskus puolilta paivin just laittamassa yhelle toiselle tyypille viestia,joka oli ettimassa autoa. samalla hetkella se poika soittaa,et anteeks,paaseeks se viela kattomaan autoa. poika oli ollu myohaan toissa ni nukkunu pommiin. vietiin se sitten kattomaan petea. renkaita se kauhistu,mut muuten oli kovin tyytyvainen. kaikkee se tiesi katella siita autosta,toiset tietaa toiset ei..:) sit se lahti silla koeajolle, ulla lahti sen kanssa ja mina jain oottelee sen tavaroiden kanssa parkkikselle. joku vanha tati oli nahny et se poika kattelee konepellin alle. sit kun se lahti ajamaan silla autolla tati tulee kysymaan multa,etta saitteko te sen auton korjattua??mina siihen vaan totesin,et ei se auto rikki oo kun se poika on ostamassa sita. tati vastas nauraen,etta jo mina epailinki et osaako se poika muka mitaan korjata. koeajo meni hyvin,pete kayttayty parhaansa mukaan ja kaupat tuli. ei ihan sita hintaa saatu mita pyydettiin,kun ne renkaat tosiaan oli ihan loppuun kuluneet ja pari muutakin asiaa pitaa korjata. mutta loppupeleisssa kaikki oli onnellisia. poika sai hyvan auton kohtuu hinnalla ja me saatiin autosta $200 enemman kun ite maksettiin. vahan oli haikeeta sanoo heippa petelle,mutta onneks se poika oli ihan tosi kiva ja lupas kutsua sita kanssa peteks. eli hyvaan kotiin paasi meidan pikku peter.

siinapa sitten oliki seuraava askel miettia et mitas me nyt sitten tehaan kun meilla ei enaa autoa ole..kateltin kaikki maholliset bussit lansirannikolle ja sielta christchurchiin, mutta aina joku juttu matti,niin ei niista mitaan tullu. tultiin sitten siihen tulokseen,et tullaan eka wanakasta christchurchiin ja sitten katellaan taalta halpa vuokra-auto jossain vaiheessa et paastaan kaymaan punakaikilla sun muualla siella pain. eli taa paiva meni sitten bussissa pitkasta aikaa,oli ihan kivaa katella maisemia ihan rauhassa kerranki. on janna miten noi lumivuoret vielaki han vie hengen pois vaikka niita on jo aika paljon nahny. muutapa tassa ei oo kerenny tapahtumaan viime kirjottelun jalkeen,samoalle paasya odotellaan ja ihan kivaa kai suomeenki on tulla. valilla on ihan innoissaan tulossa takasin ja sitten valilla tulee surku etta tassako taa reissu nyt oli. etta antakkee antteeks jos kotona ollessaki viela mielialat vaihtelee kun tuuliviiri. mut kivaa paasta ihan oikeisiin toihin,mista oikeesti saa rahaaki.

lopputiivistyksena viela peterista..pete oli meidan 2 (kaksi) kuukautta. autossa nukuttuja oita oli ehka 10 kappaletta, yks varotus, ei yhtaan sakkoja (ei laittomasti nukkumisesta, parkkeeraamisesta tai ylinopeudesta) ylinopeudesta meita ois kylla ollu aika hankalaa sakottaa kun ajettiin aika hiljaa aina.. mutta loppu hyvin kaikki hyvin, selvittiin hengissa aika monesta vuoren ylityksesta.. HYVA ME!! oon aika ylpee meista, varsinki tosta toveri pulkkisesta. se kun ei suomen maallakaan aja autoa ikina ja taalla se hyppas rattiin ihan innoissaan ja mutisematta se on ajanu puolet matkasta "vaaralla" puolella tieta..:) kohta pitaa taas tottua vasemman puoleiseen liikenteeseen,apuva..

tassapa kaikki talta eraa,viimestaan samoan jalkeen tulee seuraavaa settia,eli kesakuun alussa jos tassa nyt ei kauheesti asioita tapahu silla valin, eli pysykaan kanavalla..:)