Niagara Falls

31.8.2010

Päivä 31.8 tiistai ja suuntana Niagara Falls. Laitettiin kimpsut ja kampsut kasaan, checkkauduttiin ulos hostellista ja lähdettiin rinkat selässä marssimaan kohti paikkaa, josta meidät haettaisiin putouksille menevään bussiin. Heti tuli ongelmia, kun rinkat eivät meinanneet mahtua kyytiin, mutta saatiin kuin saatiinkin ne tungettua itsemme ja muiden turistien lisäksi bussiin. Kuskin ilme ei myöskään ollut kovin iloinen kun ilmoitimme, että mahdollisesti jäämme putouksille emmekä palaakaan takaisin muun ryhmän mukana niin kuin olisi pitänyt..=) Onneksi oppaaksemme ja kuskiksemme lopulta tullut John oli mainio kaveri, eikä nähnyt asiassa mitään ongelmaa!

Menomatkalla, 40 vuotta Kanadassa asunut John kertoili Toronton historiaa ja esitteli nähtävyyksiä joiden ohitse huristelimme puolentoista tunnin aikana, joka Niagaralle kesti ajaa. Hetkittäin vähän pelotti, kun selittäessään hän käytti toista kättä apunaan ja katsekin oli kiinnittynyt nähtävyyksiin ajotien sijasta=) Muutama kilometri ennen päätepysäkkiä poikkesimme viinitilalla (Wine visitor+ Education center) jossa viiniasiantuntija kertoi tilan viineistä ja siitä että saisimme maistella kolmea erilaista viintä. Valkkarin ja punkun lisäksi tarjolla oli Kanadassa valmistettavaa jääviiniä mitä kumpikaan meistä ei ollut ennen maistanut. Maku oli aika erikoinen, tosi makeaa mutta ihan hyvää. Viiniasiantuntija kertoi, että rypäleet kyseistä viiniä varten poimitaan joulu-tammikuussa jolloin pakkasta on riittävästi (noin 10 miinusastetta) ja rypäleiden koostumus muuttuu sopivaksi rypäleiden poimintaa ja jääviinin valmistusta varten. Vissiin aika kallista tavaraa.

Viinitilalta jatkoimme vielä noin vartin matkan autolla, ja viimein silmiemme edessä olivat uskomattoman upeat Niagaran putoukset! Hevosenkengän muotoiset "Canadian Horseshoe Falls"- putoukset kuuluvat Kanadan puolelle ja "American Falls"-putoukset nimensä mukaisesti USA:n puolelle. Ekaksi oppaamme saattoi meidät "Maid of the Mist" potskille, jolla lähdimme kellumaan putousten keskelle. Vettä niskaan tuli enemmän kuin tarpeeksi eikä saamastamme kertakäyttösadetakista ollut siinä kohtaa juurikaan hyötyä. Mieleen tuli ihan Särkänniemen koskiseikkailu =D Veneajelun jälkeen John ajoi meidät vähän matkaa eteenpäin, jotta pääsimme putousten päälle. Miljoona kuvaa putouksista ja sitte lounaalle! Turonkin pitkääkin pitempi pinna meinas jo loppua kun joka kulmasta oli pakko saada valokuva =) Mutta mielettömän upeat putoukset kertakaikkiaan ja once in a life time paikka mihin mennä!! Voin vaan kuvitella miten paljon upeampi paikka olisi vielä kyseessä jos sieltä puuttuisi ne kaikki tsiljoonat turistit ja palvelukeskittymät...

Sovimme kuskimme Johnin kanssa, että jäämme pois paluumatkalta ja jatkamme suoraan putouksien kaupungista kohti seuraavaa etappiamme New Yorkia. Hän oli hirvittävän ystävällinen ja lupasi heittää meidät bussiasemalle lippujen hankintaa varten. Samalla pääsimme näkemään itse Niagara Fallsin kaupunkia, joka oli tosi hiljainen ja pieni paikka.. näytti ihan autioituneelta kun suurin osa liikkeistä oli jo illalla kiinni eikä ihmisiäkään näkynyt juuri missään. Bussiliput ostettuamme jäimme odottelemaan greyhoundiamme, joka ajaisi Buffalon kautta New Yorkiin seuraavan kymmenen tunnin aikana.