Pöllityn kännykän arvoitus

Juuh eli eli, pari yötä Cancunin hostellissa oltuamme päätimme lähteä viettämään iltaa muiden hostellin asukkien kanssa. Kaikki arvotavarat olimme laittaneet lukolliseen kaappiin, paitsi laiskuuttani jätin kännykän lukitsemattomaan kaappiin, olinhan käyttänyt sitä koko reissun ajan lähinnä vaan herätyskellona. Kivan illan jälkeen oli aamun sarastaessa vielä kivempi huomata että kännykkä oli mystisesti kadonnut dormihuoneesta missä sillä hetkellä asui vaan minä ja Turo. Arvoton kapine sinänsä, mutta en ollut uskoa tapahtunutta koska hostelli oli pieni ja maksimissaan siellä asui kerrallaan vain noin 15 ihmistä, työntekijät mukaan laskettuna. Eniten harmitti se, että kaikki vaikuttivat mukavilta ja rehdeiltä tyypeiltä ja kaikki istuskeltiin samoissa pienissä tiloissa ja pihassa ja sit heti kun selkänsä kääntää ni...Kaikkein parasta oli että lopulta tajuttiin että viimisen kahden päivän aikana sieltä oli hävinny myös parin muun tyypin ipod ja kamera. Onneksi kirjekyyhkyt on keksitty=) No okei nettiäkin saa käyttää yhteydenpitoon jatkossa jos haluaa=) Loppupäivä menikin rennoissa merkeissä elokuvien ja tacojen parissa. NAM=) (mulle liian tulisia kyl!)

Chichen Itza ja Ik'kil

Aamutoimien jälkeen lähdettiin 13 syyskuuta kohti Cancunin bussiaseman lippuluukkua. Tarkoitus oli hankkia bussiliput Chichen Itzan mayaraunioille, jonne oli vajaan kolmen tunnin ajomatka. Lippujen osto osoittautui hieman kinkkiseksi kun lipunmyyjä ei osannut sanaakaan englantia eikä me tietenkään espanjaa. Tiedettiin etukäteen että kohteeseen menee vain yksi bussi päivässä ja lähtöön oli enää vartti aikaa eli ei ollut varaa myöhästyä siitä. Kädessäni sattui olemaan joku kuitti, näytin sitä myyjälle että tarvitaan LIPUT Chichen Itzan bussiin ja lopulta pääsimme samalle aaltopituudelle. Bussimatka meni ihan mukavasti vaikka se kestikin liian kauan, onneksi oli reilusti jalkatilaa ja ilmastointi. Leffojakin löytyi, tosin espanjaksi, miksei me menty sinne espanjankielen kurssille ennen matkaa niinku suunniteltiin=D No matkan jälkeen MENEMME! Bussilippu maksoi 340 pesoa eestas eli joku 20€/hlö.

Chichen Itza oli laaja alue, jonka kiertämiseen menee pari-kolme tuntia, riippuen kuinka syvällisesti raunioihin haluaa perehtyä. Me mentiin omatoimisesti ilman opasta, mutta kaiketi valmis touri matkoineen ja oppaineen ei tuu paljoakaan kalliimmaksi. Hieno alue kaiken kaikkiaan ja Meksikon matkan "must see"-paikka. Alueen korkeimman pyramidin rakentamiseen kului aikaa 18 kuukautta ja siinä on 90 askelmaa. Aiemmin portaita on saanut kiivetä, mutta ne olivat jo senverran kuluneet että se hupi oli poistettu turvallisuussyistä. Ihan hyvä. Paljon juotavaa, eväitä ja kärsivällisyyttä mukaan!=) 166 peson lipun jälkeen ei tehny mieli hassata enempää rahaa ylihinnoiteltuihin ruokiin/juomiin mitä paikan päältä sai. Lisäksi koko alueella oli levittäytyneenä huima määrä myyjiä, jotka yrittivät saada käsitöitään ja muita matkamuistoja myydyksi. Heitä ei voinut edes yrittää vältellä, kun he kävelivät turistien perässä vuoronperään kysymässä josko jotain olis ostettu. Hlökohtaisesti olis tehnyt kyllä mieli ostaakin vaikka mitä kivoja puuesineitä mut tulin siihen tulokseen etten taida jaksaa seitsemää kuukautta kantaa rinkassani metrin pituista puusta veistettyä jaguaaria...=D

Kun oltiin pari tuntia tarvottu helteessä ympäri raunioita, oli aika suunnata lähistöllä sijaitsevalle Cenotelle nimeltä Ik´kil. Kukaan taksikuskeista ei jostain syystä ollut innokas viemään meitä sinne ja yhtäkkiä joku paikallinen pablo marssi esiin ja lupasi kyydin.Viiden minutin ajomatkan jälkeen pääsimme hyppäämään veteen, joka oli virkistävän kylmää helteisen päivän jälkeen. Syvyyttä cenotella oli useampi kymmenen metriä, pohjaa ei näkynyt vaikka vesi oli tosi kirkasta. Tosi kaunis paikka, lippu maksoi vajaat viisi egee. Siellä altaassa uiskenteli monnikaloja, joiden päälle Turo yritti hypätä noin neljän metrin korkeudelta=) Lopputeksti: No fish were harmed in this cenote;) Leikittyämme monnien kanssa oli aika lähteä vielä takasin raunioille josta meidän paluukyyti Cancuniin lähti. Meidät passitettiin jonnekin tienposkeen odottelemaan ohiajavaa bussia tai taksia. WHAT?! Ketään ei näkynyt pitkään aikaan ja kaikki ohiajavat taksit oli pullollaan ihmisiä. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja hiki valui poskia pitkin. Lopulta viereemme pysähtyi joku skootterimeksikaano/Ik'kilin työntekijä, joka jäi viereemme odottelemaan saisimmeko kyytiä. Minuutin odottelun jälkeen paikalle saapui toinen samanmoinen ihmettelijä, joka ratkaisi ongelman pyytämällä meidät takahäkille. Keinot oli vähissä niin muita mukisematta noustiin pyörien päälle, ilman kypäriä tottakai. Terveisiä vaan vanhemmille kotiin! =) Mutta! Onneksi paikalle kaahasi juuri silloin taksi ja pääsimme siirtymään turvallisesti taksin takapenkille ennenkuin oli mahdollisuutta kolauttaa paljasta päätä asfalttiin.

Paluumatka takasin Cancuniin oli tuskallisen pitkä ja ilmastointi piti huolen siitä, että olimme kananlihalla koko matkan. Vinkki: AINA MUKAAN PITKÄHIHAINEN PAITA LINJA-AUTOON MISSÄ ON ILMASTOINTI. Bussin saavuttua perille ryntäsimme syömään paikalliselle tapahtuma-alueelle tacoja, 15 pesoa kolme kappaletta eli käytännössä ilmasta. Sitten vaan Dexteriä, unta ja valmistautumista huomista uutta mestaa varten. Itse simahdin hetkessä, Turon jäädessä vielä tarkistelemaan Isla Mujeresin matkatietoja sekä hurrikaani Igorin ennakoitua reittiä...=/ Hui.

Isla Mujeres

Lautta lähti 14 syyskuuta aamulla Cancunin satamasta nimeltä puerto Juarez, minne huristeltiin paikallisella toyota hiacesta tehdyllä minibussilla. Vartin ajomatka maksoi 5,5pesoa/hlö ja lauttaliput saimme satamasta kunhan olimme luovuttaneet vielä 80 pesoa lisää lipunmyyjälle per hlö. Vartin lauttamatkan jälkeen hostellimme nimeltä Poc'na (Mi Casa en el Caribe...) löytyi Isla Mujeresin saarelta. Kamat kämpille ja rantaa etsimään > Lähin ranta hostellia vastapäätä oli onneton, ei voinut uida kun ranta oli liian kivikkoinen ja aallot olisivat paiskanneet meidät niitä päin. Turokin sai haavan jalanpohjaansa heti kättelyssä kun hiekan alla oli piilossa joku jättimäinen ja terävä kivi.. huoneessa annetun ensiavun jälkeen (olipa muuten hyvä et heitettiin haavanpuhdistusainekin samana aamuna roskiin kun pullo oli vuotanut viimiset kaks viikkoa=)) oli pakko lähteä metsästämään parempaa rantaa kun pakko oli päästä vilvoittavaan veteen.

Matkan varrella satuimme kävelemään ruokapaikan ohi, jossa näkyi ESPN kanava. Turo alkoi oitis tivaamaan myyjältä josko teeveestä saisi näkymään socceria, olihan tänään mestareiden liiga-päivä=) Kanavan vaihduttua istutimme takapuolemme ravintolan tuoleihin kiinni ja aloimme tilaamaan. Tilasimme lautasellinen nachoja, joiden päällä oli tosi hyviä kastikkeita ja juustoa, Mielettömän hyvää! Pääruuaksi sitten pastaa ja kanaa. Perussetti, Turo söi 70 prossaa kaikesta, kun en itse jaksanut enempää. Olisin halunnut ottaa lopun ruuan mieluummin mukaan mut ei taida olla käytäntönä täällä=)

Futispelin jälkeen loistava ranta lopulta löytyi lyhyen matkan päästä saaren pohjois-osasta ja pääsimme taasen nauttimaan auringosta ja merestä.