Malesia, Kuala Lumpur

31.3-5.4.2011

Malesian pääkaupunki oli tukikohtamme vajaan viikon verran. Saavuimme LCCT terminaaliin (Air Asian käyttämä halppisterminaali) maaliskuun vikana päivänä. Terminaali oli vajaan tunnin ajomatkan päässä keskustasta, mutta jatkoyhteys oli helposti ja halvasti saatavilla, kun bussi lähti suoraan lentokentän edustalta hintaan 2 euroa henkilö. Olimme varanneet etukäteen dormimajoituksen Chinatownista, Backpacker`s Travellers Inn nimisestä hostellista. Huone oli sen verran ahdas ja tunkkainen, että upgreidasimme sen samantien omaan, vaikkakin vessattomaan huoneeseen, koska hinta oli vain kaksi ja puoli euroa kalliimpi. Tämäkään huone ei ollut mitenkään loistelias, mutta sai siinä vähän enemmän omaa rauhaa.

Turon muistilokeroista löytyi jonkin verran tietoutta kaupungista jo valmiiksi, koska tämä oli hänen toinen visiittinsä kyseisille kulmille. Kätevää, kun on kävelevä matkaopas mukana. =) Päivät Kuala Lumpurissa kuluivat nopeasti ja kaupunki oli tosi viihtyisä. Kiertelimme useampana päivänä Chinatownin ja Little Intian "ostosparatiiseja", koska ne olivat vain pienen kävelymatkan päässä. Yläilmoissa kulkevan monoreilin kyydillä oli helppo matkustaa vähän kauemmas kiertelemään kaupunkia ja se oli kaikenlisäksi tosi halpaa. Kertalipun sai 30 sentillä ja päivälipun viidellä eurolla. Yhdelle päivälle otimme tuon päivälipun, mutta eipä se rahallisesti kannattanut, kun aika monta matkaa pitää tehdä että saa sen koko vitosen hyödynnettyä. Kaupungista löytyi myös hyvää sapuskaa ja jäimme totaalisesti koukkuun muun muassa paikalliseen roti-leipään. Roti-leipää voi verrata vaikka rieskaan, mutta se on astetta epäterveellisempi kun se on käytännössä öljyssä paistettu voitaikinalevy.

Petronasin kaksoistornit oli nähtävyys, jossa halusimme eritoten käydä. Menimme monoraililla KLCC:n pysäkille ja lähdimme etsimään paikkaa, josta saisi liput tornien välissä kulkevalle Skybridgelle. Lipputiski löytyi pienen etsimisen jälkeen ja vaikka olimme liikkeellä jo yhdeksän aikaan aamulla, paikka kuhisi ihmisiä. Jonotussysteemi oli tappavan tylsä, kun ensin piti seisoa ikuisuuden jonossa että pääsee asioimaan lipputiskille. Sitten kun oma vuoro vihdoin koitti ja sai käteensä lipun (mikä nykyään maksaa noin 2,3 euroa henkilö) ei suinkaan päässyt vielä sinne näköalapaikalle vaan sai vasta ajan milloin sinne pääsee. Odotus oli onneksi vain tunnin verran ja käytimme ajan hyödyllisesti lähtemällä aamupalalle. Kellon lyötyä 10.40 am, meidät ohjattiin katsomaan muutaman minuutin videopätkä torneihin liittyen ja sen loputtua suuntasimme pikahissillä 42:denteen kerrokseen, joka kesti vajaat puoli minuuttia. Skybridge oli 170:n metrin korkeudessa ja sieltä oli tosi hienot näkymät kaupungin ylle. Itse tutkailin maisemia sallitun vartin verran, kun taas Turo oli siirtynyt jo pienen vilkaisun jälkeen "turvaan" takaisin hissien lähettyville korkeanpaikan kammoon vedoten. =) Maisemoinnin jälkeen hissi palasi vihdoin alas ja me jatkoimme matkaa toisille nurkille.

Titiwanga Lake Gardens oli toinen hieno ja helpohkosti saavutettavissa oleva paikka. Kyseessä oli siis puisto/järvialue, joka sijaitsi Titiwangsan kaupunginosassa. Otimme monoreilin ohjeiden mukaan Titiwangan pysäkille, josta sitten neuvottiin menemään taksilla puistoalueelle. Taksin ottaminen ei kuitenkaan kiinnostanut alkuunkaan, koska emme mm. olleet yhtään varmoja kuinka paljon se maksaisi. Valitsimme kahdesta vaihtoehtoisesta suunnasta todennäköisimmän ja lähdimme kävelemään sitä pitkin kohti puistoa. Pysäkiltä käveli lopulta noin 20 minuutissa perille. Paikkaa ei ollut ihan helppo löytää, kun sinne johtavalla tiellä ei ollut yhtään sellaista kylttiä, jota länsimaalainen osaisi tulkita. Kertaalleen jouduimme kysymään suuntaa paikallisen verikeskuksen portinvartijalta, kunnes löysimme perille. Puisto oli siistihkö, rauhallinen sekä ajaton paikka, jossa saattoi unohtaa että on vierailemassa 8 miljoonan ihmisen "pölypilvessä". Puistossa oli monia seurueita, jotka olivat nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista. Alueen pystyi kätevästi kiertämään järven ympäri menevää kävelyreittiä seuraten ja reitin varrelta löytyi säännöllisesti kahviloita, jäätelökojuja sekä penkkejä/ajanviettopaikkoja. Puistovisiittimme päätteeksi kävelimme takaisin keskustaan niille nurkille missä Turon veli aikoinaan asusteli vaihtarina, tosin asuintalosta ei ihan tullut varmaa näköhavaintoa.

Kuala Lumpurin visiittiimme sai päätöksensä 5. huhtikuuta, kun painelimme rinkkoinemme KL sentralin pysäkille monoreilillä. Tämän aseman alakerrasta lähti busseja lentokentälle ja onnistuimme nappaamaan yhden mikä oli juuri lähdössä. LCCT:lle päästyämme oli aika alkaa valmistautua maailmanympärimatkamme viimeiseen maahan ja kulttuurishokkiin.