Indonesia, Bali

16.12.2010-7.1.2011

Osa 1

Kolme miljoonaa rupiaa ja viisumit taskussa. Jep, saavuttiin Australian Darwinista Indonesiaan Balille torstaina illansuussa. Lentokentän viisumitiskiin jätettiin 28 australian dollaria ja passitarkastuksen jälkeen meitä odotti käytävällinen innokkaita rahanvaihtajia. Vaihtokurssi oli kaikissa luukuissa sama, joten jäimme huuteluista välittämättä käytävän alkupäähän ja hankkiuduimme eroon viimeisistä australian pennosista. Tuntuu hullulta että täällä on käytössä sadantuhannen setelit ja pienin (ja ainoa) kolikkokin taitaa olla 500 rupiaa. Miljoona on noin 86 euroa, ja sillä pärjää täällä jo kohtuullisen hyvin.

Suunnitelma oli aluksi hankkia liput Lombokin saarelle seuraavaksi aamuksi ja viettää eka yö lentokentällä. Lipputiski oli kuitenkin jo kiinni niinkuin vähän uumoilimmekin ja terminaaliin ei ollut menemistä ilman lippua. Emme halunneet jäädä kadun varrelle yöpymään paikallisten futishullujen seuratessa teeveestä tiukkaa matsia Indonesia- Filippiinit, joten hankimme kentän viereisestä turistihelpistä majoituksen. Sanjaya niminen hotellimme sijaitsi Kutan alueella ja taksimatka kahdelta oli 60 000 rupiaa eli noin kuusi euroa. Ei jaksettu alkaa tinkaamaan ja vartin päästä oltiin jo hotellimme ovella. Kutan alue on Balin suurin turistirysä ja sieltä löytyy tsiljoona vaateliikettä (billabong, ripcurl, d&g, quicksilver), matkamuistomyymälää, feikkivaatteita ja sälää, baareja, ravintoloita, hotelleja, takseja ja skoottereita. Paikka onkin mainio niille, jotka haluavat käyttää koko tai osan lomastansa shoppaillen ja juhlien. Baareista saa suunnilleen joka ilta jotain ilmaista tai melkein ilmaista kurkun kostuketta ja kilpailu asiakkaiden saamiseksi juuri omaan kuppilaan on kova. Meidän hotellin vierestä löytyvä useampi kerroksinen bilemesta esimerkiksi tarjosi perjantai-illaksi kahden tunnin ajan rajoittamattoman määrän ilmaista olutta ja long island ice tea drinksuja. Jokaiselle muulle viikonpäivälle oli omat tarjouksensa ja normaalihinta paikallisesta oluesta oli noin 1,5 euroa. Viidellä eurolla Kutan alueella söi jo hyvin ja eurolla sai esimerkiksi hyvänkokoisen kulhon kana-nuudelikeittoa.

Meidän hotelli aamupaloineen maksoi 10 euroa henkilöltä. Oma huone kolmannessa kerroksessa telkkareineen, vessoineen ja jääkaappeineen. Tuolla hintatasolla Balilta löytyy jo paljon valinnanvaraa ja varmasti melko uudenkin huoneen sillä hinnalla saa. Meidän hotelli oli vanha ja kunnostustyöt oli laiminlyöty kunnolla. Huoneen katto ja vessan ovi olivat vähintääkin melkein homeessa, vessanpönttö oli vinossa ja vuosi litran vettä lattialle joka kerta kun sen veti ja lakanoihin oli pinttynyt jos jonkin näköistä tahraa. Toisaalta mitään itikoita ei ollut ja henkilökunta siivosi (harjasi) hotellin yleisiä tiloja tunti toisensa perään pitääkseen paikat siisteinä. Alatasanteelta löytyi uima-allas, mutta se sai olla jotakuinkin rauhassa, kerran Turo kävi siellä kellumassa. Hotellissa oli myös oma pieni ja edullinen ravintola, mistä sai aasialaista sapuskaa 24/7. Joku sitten aina alkoi ruokaa tekemään asiakkaan sitä pyytäessä ja toi aterian joko omaan huoneeseen tai ravintolan tiloihin. Kellon ajalla ei ollut väliä=)

Neljä ekaa päiväämme Balilla vietimme Kutan aluella. Aika kului shoppaillessa ja tutkiessa katujen tarjontaa. Ranta oli meidän hotellilta kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja sen kävimme katsastamassa auringonlaskun aikaan. Ranta oli täynnä ihmisiä, lähinnä paikallisia, jotka kuluttivat aikaansa hiekalla istuskellen ja pelaillen. Surffarikandidaatteja oli vedessä kyseisenä iltana vain muutama ja touhu näytti aika onnettomalta aaltojen blokatessa pääsyn syvemmälle veteen.

Viimeisenä yönä heräsin kesken unien, kun läheltä alkoi kuulumaan ihmeellinen tip tip tip ääni. Täällä on nyt sadekausi ja koko yön oli satanut joten ajattelin ensin josko se tulee ulkoa kun katolta tippuu vettä alas. Ääni oli kuitenkin niin voimakas että nousin pimeässä sängylle istumaan ja ojensin käteni kohti jalkopäätä. Juuri näin, meidän huoneen katosta tippui vettä läpi sänkymme jalkopäähän. Kello oli jotain puoli neljä yöllä, kun räpsäisin valot päälle ja aloin oitis pakkaamaan kamoja kasaan josko huoneesta tulisi äkkilähtö. Turo kävi ilmoittamassa asiasta respaan ja vähän ajan päästä meitä pyydettiin vaihtamaan huonetta alakertaan. Pakkasimme rinkat nopeasti kuntoon ja poistuimme vuotavasta huoneestamme uuteen partavedeltä löyhkäävään huoneeseen=) Väsymys oli sen verran kova, että saimme onneksi vielä unen päästä kiinni loppuyöksi ja seuraavana aamuna tsekkauduttiin ulos hotellista suunnitelmien mukaisesti kahdeltatoista. Edellisenä iltana olimme varanneet shuttle-bussikyydin Balin itärannikolle ja kyyti tuli noutamaan meitä puoli kahden aikaan. Kyyti oli halpa, 75 000 rupiaa eli noin 7,5 euroa henkilöltä kahden ja puolen tunnin matkasta. Toki matkassa on mukana muitakin ihmisiä ja kiertoa tulee kun jokainen viedään eri paikkaan, mutta taksihinnat täällä on kovempia mitä osattiin odottaa. Jos olisimme ottaneet taksin itärannikolle Candi Dasa nimiseen paikkaan, siitä olisi veloitettu 300 000 rupiaa eli aika paljon enemmän. Eihän sekään silti toisaalta ole kuin 30 euroa eikä sillä kotona pääsisi kuin Koivulasta torille ja takaisin, mutta meidän koko päiväbudjetti on 25 euroa joten se on just nytten hiukkasen liikaa=)

Candi Dasa ja itärannikko

20 joulukuuta saavuimme itärannikolle Candi Dasaan. Oltiin varattu netistä etukäteen halvin mahdollinen majoitus: oma pikku mökki, missä piti olla kylmä suihku ja kyykkyvessa hintaan 4,8€ henkilö. Odotukset huoneestamme eivät siis olleet kovin korkealla=) Saavuimme Temple Cafe & Seaside Cottage nimiseen majoituspaikkaamme ja yllätyimme iloisesti kun saimme avaimet mökkiimme. Paikka oli siisti, ei pikkugekkoja pahempia ötököitä, tilaa oli tarpeeksi, meillä oli oma kuisti, normaali vessa ja merimaisema 20m päässä. Suihku oli kylmä mutta eipä paljoa haitannut, siivooja kävi pistäytymässä joka päivä ja vaihtoi aina puhtaat pyyhkeet ja parin päivän välein lakanat. Hienoin ja siistein majoitus mitä tuohon hintaan tähän mennessä ollaan saatu.

Ensivaikutelma Candi Dasasta oli, että kyseessä on pieni ja rauhallinen paikka, missä on helppo rentoutua ja ladata akkuja täyteen. Vaikutelma osoittautui oikeaksi seuraavien päivien aikana mitä täällä vietimme. Kadun varrelta löytyi jonkin verran majoitustarjontaa ja ravintoloita, sekä muutamia kauppoja, temppeli ja jonkunnäköinen laguuni. Turisteja oli kohtuullisen vähän ja yöt olivat hiljaisia, koska tästä paikasta puuttui kokonaan baarit ja muu ylimääräinen hulina ja vilske.

Vuokrasimme majapaikastamme skootterin päiväksi viidellä eurolla ja lähdimme kiertämään itärannikkoa ympäri. Jos haluaa nähdä aidompaa Balia, itäosa kannattaa ehdottomasti tsekata. Nähtäviä paikkoja löytyi riisiviljelmistä paikallisiin toreihin (Amlapura), kelluvasta palatsista (Ujung) vuori- ja merimaisemiin, sukellusliikkeistä horisontissa häämöttäviin snorklaajiin (Amed) ja joku entisajan pyhä kylpemispaikkakin (Tirta Gangga) oli matkan varrella mutta sitä ei kuitenkaan löydetty eikä jaksettu enää palata takaisin sitä etsimään.. Itäosa oli sen verran rauhallisempi että siellä oli ihan kiva huristella ympäriinsä skootterilla, bensakaan ei maksanut juuri mitään. Pientä rahaa olisi pitänyt varata enemmän mukaan, koska vaihtoraha pienissä kojuissa mistä bensan saa pullosta oli kortilla. Eipä se silti ollut niin kamalaa vaikka jätti vähän liian ison setelin bensamyyjän kouriin kun nyt puhutaan jostain yhden-kahden euron summasta=)

Aikaa kannattaa varata useita tunteja, koska paikoitellen tiet itäosassa olivat melko mutkaisia ja tien pinta lohkeillutta. Katukylttejä oli melko harvassa, joten mekin sitten ajoimme pari kertaa harhaan kun ei tiedetty mistä risteyksen pätkästä pitäisi millonkin kääntyä. Onneksi paikalliset balilaiset on kaikki ystävällisiä niin matkan varrelle oli helppo pysähtyä ja kysyä neuvoa. Balin itäosassa näytettiin puhuttavan vähemmän englantia mitä suurimmissa turistirysissä, mutta yleensä hekin kyllä ymmärsivät kun sanoi paikan nimen minne oli menossa. Paikalliset lapset myöskin piristivät meidän päivää kun kaikki alkoivat huutamaan iloisesti "helloooou" ja vilkuttamaan kun ajoimme heidän ohitseen. Reissun tehtyämme ajoimme illalla vielä Padang Bai nimiseen paikkaan, jotta pääsimme raha-automaatille. Ei kierrelty paikkaa sen enempää, mutta pääpaino on Lombokin ja Gilin saarille lähtevillä lautoille. Vinkki: Lauttoja menee kaksi, nopea ja hidas. Nopeempi lautta Lombokille kestää pari tuntia, mutta hinta on kova 650 000 rupiaa eli noin 50 euroa suuntaansa. Hitaampi lautta kestää viisi tuntia eli pienen ikuisuuden, mutta hinta on huomattavasti halvempi, 60 000 rupiaa eli noin 4,8 euroa.

22 joulukuuta vuokrattiin kuski autoineen viemään meidät Balin keskellä sijaitsevalle tulivuorelle. Kokopäivän hinnaksi (7h) sovittiin 350 000 rupiaa, eli joku 28 euroa. Kävimme matkan varrella muutamissa paikoissa, alkaen aidosta pienestä balilaisesta kylästä nimeltä Tenganan, 7km Candi Dasasta. Maksettiin kylään astuessamme pieni alle kahden euron lahjoitus ja saimme kylästä oppaan sitten ilmaiseksi. Opas selitti meille kylästä ja kyläläisistä ja kierrätti pienen alueen ympäri. Ennalta jotenkin jo osasi aavistaa, että lopulta tämäkin opas vain yritti myydä meille hänen ja hänen vaimonsa tekemiä sarongeja ja palmunlehtikaiverrus/maalaustöitä. Kyseiset käsityöt olivat toki hienoja, mutta hintapyyntö esimerkiksi suurimmasta kaiverrutyöstä palmunlehdelle oli 1,5 miljoona rupiaa (120€). Okei aiheena oli aina niin ihana Romeo ja Julia ja opas sanoi työn tekemiseen menneen yhden kuukauden, mutta niin tai näin ei ihan voitu käyttää viiden päivän budjettiamme yhteen tekeleeseen. Onneksi oppaammekin sen lopulta ymmärsi ja tuskin ihan konkkaan heti menee jos sanomansa piti paikkansa että edellisenä päivänä joku amerikkalainen oli ostanut samanlaisen työn hintaan 200 jenkkidollaria=) Huhhuh. Poistuimme lopulta kylästä näkemättä juurikaan mitään mitä oltiin odotettu ja hypättiin takaisin autokyytiin.

Seuraava stoppi oli Goa Lawah, temppeli ja lepakkoluola. Lipputiskiltä piti hakea euron maksavat liput ja laittaa sarongi vyötärölle, jotta sai luvan mennä sisään. Lippumyyjä lisäksi tokaisi minulle että anteeksi vain mutta jos sulla on kuukautiset niin et saa mennä tuonne sisälle ollenkaan se on ankarasti kielletty. Tuli vähän puskista, mutta tokaisin takasin että juu ei ole=) ja sain mennä. Jotenkin huvittavaa suomalaisen silmin kun ei tollasta kysymystä yleensä missään kuule=) Temppelialueelta löytyi luola missä lepakot killuivat ja metelöivät katossa ja niiden alapuolella paikalliset hääräsivät jotain töitänsä. Luolaan sisälle ei saanut mennä, mutta siinä ulkopuolella lepakoita ja lepakkomiehiä katsellessa oli pakko miettiä että miten he pystyvät olemaan lepakoiden kanssa samassa tilassa päivästä toiseen. Vieressä oli opas jonka kuulin sanovan että kyseiset miehet eivät pelkää lepakoita, suurin ongelma on vain lepakoiden paska=) En tie kuulinko oikeen silti tota loppua=)

Matka jatkui seuraavaksi ylöspäin kohti tulivuorta. Ajoimme Iseh ja Sidemen nimisten riisiviljelmien ohi ja kuski pysäsi aina pyydettäessä niin saatiin otettua muutama valokuva matkalta. Matkan taitto sujui hitaasti kun tie oli surkeassa kunnossa, mutta lopulta olimme jo näköalapaikalla mistä kaukaa häämötti kraatterijärvi, sekä Mt. Batur ja Mt. Agung tulivuoret. Kuskimme kehotti olemaan varovainen näköalapaikalla parveilevien postikortti/hedelmämyyjien kanssa, jotka kuulemma saattavat käydä melko aggressiivisiksi ja napsimmekin nopeasti vaan muutaman kuvan ja poistuimme takavasemmalle. Viimeinen pysähdys oli Kintamani, mistä sai vielä paremman näkymän tulivuorelle ja järvelle. Onneksi paikalle saavuttuamme ei satanut, sillä reissu olisi tällöin mennyt hukkaan kun vuorta ei olisi näkynyt pilvien takaa ollenkaan. Söimme hyvän kuuden euron buffettilounaan näköalaravintolassa Kintamanissa ja syötyämme ja sateen alettua lähdimme paluumatkalle kohti kotoisaa mökkiämme. Tulivuorelle olisi voinut myös halutessaan patikoida, mutta ei lähdetty siihen puuhaan tällä reissulla. Paluumatka sujui nopeammin kun kuski ajoi suorempaa reittiä takaisin ja yritti samalla myydä meille lisäreissuja seuraaville päiville=)

Joulun aika Candi Dasassa sujui rentoutuen, leväten ja syöden hyvin=) Käytiin tunnin kokovartalohieronnassa rannan tuntumassa, missä sai rentoutua kunnolla kun korviin kantautui vain aaltojen kohina ja jos jaksoi raottaa silmiä näki meren metrin päässä. Hinta oli 3,2 euroa henkilöltä, ei paha=) Aatonaattona käytiin tekemässä pienet joulusuklaa-, herkku-, ja juomaostokset lähikaupassa ja vaikka kahden euron tobleronet normaalisti onkin meidän reissubudjetin ulkopuolella niin nyt sai luvan nauttia niitäkin urakalla=) Muutama leffa, aurinko, hyvää ruokaa vaikkakin aasialaista, suklaata, skype puhelu kotiin ja tonttulakit, siinähän se joulun ohjelma sitten onkin. Joulupäivänä vaihdetaan maisemaa taas jonnekin uuteen paikkaan ja mietitään kujeet uudelle vuodelle, mutta nyt jäämme nauttimaan jouluaaton antimista, HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! =)