Hi mates!!

Huihhuijakkaa, onpahan taas viikot takana! Olen ollut viimeiset 4 viikkoa aikamoisen eristyksissa keskella ei mitaan, Bowenin kaupungista 60 kilometria sisamaahan. Eli otimme tosiaan Cairnissta Greyhoundin alaspain itarannikkoa ja napparan 11 tunnin matkaamisen jalkeen saavuimme kaupunkiin nimelta Proserpine. Soitimme matkalta eraaseenn working hostelliin Proserpinessa, joka jarjestaa toita kallista viikkovuokraa vastaan. Ko. hotellin omistaja lupasi saman tien toita tomaattien parista joten ilmoittauduimme iloisina vastaanottoon, ja maksoimme 165 dollarin viikkovuokran, 30 dollarin "hallintokulut", 20 dollarin avainpantin ja 100 dollarin pantin jolla sitouduimme olemaan 4 viikkoa toissa ko. paikassa. Kuitenkin tassa vaiheessa vasta meille kerrottiin, etta toita ei olisikaan saman tien vaan joutuisimme odottamaan 3-7 paivaa niiden alkamista.

No, majoituimme pieneen, muutaman nelion koppiimme yhdessa eestilaisen pojan kanssa (joka oli jo kerennyt havittamaan avaimensa joten ovet olivat 24/7 auki, seka hajottamaan jaakaapin). Keittio oli todella hirveassa kunnossa ja omistajat olettivat, etta kaikki kantavat mukanaan keittiovarustusta, johon kuuluu mm. kattilat, paistinpannut ja jopa pesusieni astioille. Jep jep. Palkkaus tomaateissa olisi dollari per ampari mika ei ole kauhean hyva juttu, mutta toisaalta porukka hostellilla oli todella, todella mukavaa. Kohtalonko ivaa vai mita, silla seuraavana aamuna saimme soiton Bowenista, toisesta working hostellista ja meille tarjottiin toita paprikoiden poimimisessa tuntipalkalla, ja mika parasta, tyot alkaisivat jo 2 paivan paasta! Mietimme hetken ja ilmoitimme tulevamme Boweniin. Seuraavana aamuna tappelimme hostellin omistajien kanssa 20 minuuttia siita, saisimmeko yhtaan rahaa takaisin koska lahdimme vain 2 paivaa tulomme jalkeen, mutta viimein he antoivat reilut 100 dollaria majoituksesta takaisin. Turha uneksiakaan, etta olisimme saaneet avainpanttia takaisin, olisi pitanyt nekin avaimet viskata ennemmin jorpakkoon, kuin antaa ne takaisin ko. vampyyripariskunnalle!! Grrrrr!!

Joten matkasimme reilun tunnin matkan Boweniin, ja viimein olimme hostellissa nimelta Bogie River Bush Hostel. Ja se todella oli nimensa mukaisesti keskella pusikkoa ja ei mitaan: Boweniin matkaa 53 kilsaa, naapureita saman tien varrella ehka 5 kappaletta ja muuten vain hiekkaa, muutamaa puu, ja kenguruita. Edes kannykalla ei ollut verkkoa hostellin alueella! Itse paikka oli joskus ollut varmasti kiva, mutta se oli rapistunut. 4 viikon aikana naimme kuitenkin vaikka mita otokoita, alkaen kenguruista, wallabeista, green tree sammakoista, opossumeista ja paattyen pytoniin (joka asui tv-huoneemme ylakerrassa ja oli n. 2 metrin pituinen!!!) ja skorpioniin. Asuimme 'talossa' jossa oli 2 jaettua makuuhuonetta, mina ensimmaiset 2 viikkoa 5 englantilaisen/skotlantilaisen/irkkupojan kanssa, loput 2 viikkoa tyttojen huoneessa. Keittio oli avotila jonne kengurut rymistelivat paivalla ruoan toivossa ja opossumit taasen yolla, samasta syysta. Kaksi kertaa herasin siihen, etta isoin kenguru, Carl, oli tullut makuuhuoneeseemme etsimaan ruokaa ja jouduin tokkimaan sen pois ison shampoopullon avulla:D Muuten kengut olivat kesyja ja niita sai silitella. Kahdella wallabilla ja yhdella kengurulla oli pikkuiset kasvamassa niiden pussissa ja luoja, etta ne olivat sopoja!!!!!

Kerran viikossa paasimme ruokaostoksille Wooolworthsiin, toisen kerran paasimme vihanneskauppaan ja ehka kerran viikossa rannalle (kuva ylla, Australian kauneimpia rantoja!) lekottelemaan. Itse Bowenin kaupunki on tosi pieni, ei taalla oikein muuta tekemista olekaan kuin rannalla lekottelu:) Tyovaatteet olivat uskomattoman likaiset muutaman paivan jalkeen ja kavimmekin second hand shopeissa taydentamassa tyovaatevarastoa. Muuten aika hostellilla kului todella hitaasti, vapaapaivina ei juuri muuta tekemista ollut lukeminen, tv:n katsominen, ruoan laittaminen ja syominen ja "biletys".

Itse paprikoiden poiminta oli kieltamatta aika tappotyota: pelto, jolla poimimme oli n. 70-100 metria pitka, paprikapuskia oli vieri vieressa, yhdessa puskassa oli n. 3-7 paprikaa (jos kyseessa oli 1. poiminta, kakkospoiminnassa oli vahemman korjattavaa, kolmannessa tietysti viela vahemman) ja jokaisella oli oma rivi, jolta piti poimia kaikki kypsat paprikat. Onneksi saimme tehda toita tuntipalkalla, silla puolet meista tyoskentelivat amparipalkalla. Sait siis palkkaa dollarin per ampari, hyvina paivina parhaat poimivat yli 200 amparia tayteen, huonoina alle 100. Yhteen ampariin taas mahtuu n. 50 paprikaa, eli vaikka operoimmekin koneen/traktorin vieressa emmeka ampareilla, poimimme 600-700 paprikaa paivassa. Alkaaka edes kysyko, mita se tekee selalle... 4. paivan jalkeen tosin selkakin alkoi tottua kumarteluun ja onneksi en karsinyt muista vammoista ja alaselka paloi vain kerran 40 asteen kuumuudessa.

Siina se kuukaisi sitten vierahtikin, ihmisia lahti pois kun kausi alkoi olla lopuillaan ja mekaan emme kertaakaan tyoskennelleet kuin maksimissaan 4 paivaa viikossa. Lopulta paprikakausi loppui ja meille luvattiin toita mangofarmin vajasta jossa jatkojalostaisimme ja pakkaisimme mangoja. Odotimme karsivallisesti viikon, koko ajan maksaen taytta vuokraa. Sitten hostellin omistaja piti tiedotustilaisuuden kertoen, etta mangofarmin vaja oli edellisena yona palanut maan tasalle joten toita ei olisi luvassa hetkeen. Nain ollen pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja tulimme tahan valloittavaan Bowenin kaupunkiin miettimaan seuraavaa siirtoa. Kylla jotain aina ilmaantuu, sen olen todella oppinut taalla, joten en todella stressaa talla hetkella ja viimeiset 4 viikkoa olivat kylla kokemus itsessaan jota en vaihtaisi pois!

Fiilis siis edelleen hyva, paprikatuntemus huipussaan, selkalihakset hyvassa kunnossa ja rusketus kohdillaan joten hanta pystyssa kohti uusia haasteita! Kerron lisaa kuulumisia sitten, kun olen lotonnut, voittanut 2 miljoonaa dollaria ja lekottelen jahdin kannella jossain Airlie Beachin lahistolla. ;)

Tassa vaiheessa pitanee tunnustaa, etta energiajuomalakko ei ole pitanyt ihan taydellisesti, mutta teidankin taytyy myontaa, etta 3 tolkkia Redbullia reiluun 3 kuukauteen ei ole paljon! XD

Xxx, Leena