Heissan!

Viimeisimmasta paivityksesta onkin vahan aikaa! Tosiaan, vietettyamme 2 viikkoa Darwinissa koimme, etta kyseinen kaupunki oli nahty ja koettu ja paatimme vaihtaa maisemaa. Koska olimme lentaneet viimeisen 2 kuukauden aikana 8 kertaa ei lentomatka tullut kysymykseen, joten aloimme katselemaan hostellimme ilmoitustaulua kyydin toivossa. Eras saksalainen poika, Gerrit etsikin seuraa matkalle Cairnsiin ja tarkastettuamme seka auton etta kuskin, paatimme lahtea matkaan. Niinpa seuraavat 10 paivaa menivat rattoisasti autossa istuen (jonka etupenkin jaoimme savyisasti Riinan kanssa silla autossa oli vian 2 penkkia). Lopulta kilometreja kertyi yli 3000 ja reissu oli mielenkiintoinen kokemus: naimme matkalla kymmenittain kuolleita kenguja, kolme lehmaa, kolme villisikaa ja paljon pienelaimia, jouduimme keskelle valtavaa heinasirkkaparvea, kavimme kansallispuistoissa (Nitmiluk ja Litchfield) uimassa lahteissa, vesiputouksissa ja luonnon muovaamassa "kivikylpylassa", kavimme Richmondissa dinosaurusmuseossa, nukuimme aivan liian pienessa teltassa, herailimme dingojen ja papukaijojen aaniin, ihastelimme oisin mahtavaa tahtitaivasta linnunratoineen ja istuimme kymmenia ja kymmenia tunteja autossa. Maisemat vaihtuivat jonkin verran, mutta paasaantoisesti ne koostuivat punaisesta hiekasta, kelatisesta heinasta, termiittikeoista, muutamista puista ja loputtomalta tuntuvasta suorasta tiesta. Valtimme ajamista oiseen aikaan silla auringon laskiessa kengurut ja muut elaimet alkavat vaeltamaan ja lehmat saattavat kayda tielle makaamaan.

Herasimme yleensa kuuden seitseman aikaan, soimme aamupalan ja ajoimme tunnin breikkia lukuun ottamatta noin kuuteen asti illalla. Seitsemalta oli jo pilkkopimeaa joten oli viisasta aina suunnitella, missa seuraava yo vietetaan. Suurimmaksi osaksi yovyimme ilmaisilla levahdyspaikoilla joihin meita opastivat kannustavat "Please arrive alive" ja "Stop, revive, survive" -kyltit. Matkan aikana tuli itseasiassa syotya paljon paremmin kuin yleensa, kun ateriat koostuivat pastasta, riisista, vihanneksista ja jopa lihasta (jota ei paljoa ollut tultua syotya muuten kuin sushin muodossa). Otimme myos opiksemme viisaampien vinkeista ja joimme matkan aikana PALJON vetta, tankkasimme aina tankin tayteen, kun saavuimme bensa-asemalle ja valtimme ajamista kuumimpaan aikaan. Bensan hinta vaihteli aika paljon, noin 60 sentista reiluun euroon litralta.Hamahakkikammokin alkoi pikku hiljaa talttumaan sita mukaa, kun kansallispuistossa suihkuun mennessani siivoilin vessaharjalla hamahakkiperheita suihkun seinilta.

Viimein saavuimme onnellisesti Cairnsiin ja aloitimme kuumeisen toiden etsinnan. Kahden kuukauden reissaaminen maailmalla kun kuluttaa lompakkoa suhteellisen kovalla kadella. Valitettavasti tama vuosi on vain ollut saiden ja sadon kannalta huono vuosi, ja kaikkialla tormasimme samaan vastaukseen: juuri nyt ei ole tarjolla mitaan, soita 2 viikon kuluttua uudestaan. Juuri toiden perassa paatimme lahtea itarannikkoa alaspain Airlie Beachille, toivottavasti siella maapera on hedelmallisempaa. Muuten Cairnsissa olo rajoittui rannassa olevan laguunin tarjoamaan virkistykseen (Cairnsin oma ranta ei kuulunne maailmanperintolistan karkipaahan) ja kaupungilla kavelemiseen. Kavimme kasvitieteellisessa puutarhassa ja tunnin bussimatkan paassa olevalla Trinity-rannalla mutta muuten seudun tutkiminen vaatisi auton joten taalla ei ole paljoa tullut reissattua. Cairnsin ymparilla on todella kaunista seutua ja ihania pikkukaupunkeja, kuten Mareeba, Atherton, Yungaburra (jossa kaydessamme spottasimme vesinokkaelaimen paikallisesta joesta!)

Siinapa uusimmat tapahtumat, tanaan kahdentoista aikaa otamme alle Greyhound-bussin ja suuntaamme reilut 600 kilometria ja 11 tuntia etelaan Airlie Beachille josta toivomme saavamme parin viikon hedemien poimintapestin. Kuumat terveiset (35 asetta eilen laguunilla) kylmaan Suomeen!

Leena