Heippa rallaa!

Suomessa on kuulemma nyt alkanut satamaan lunta :) Toni taalla jo haaveilee laskettelusta, vaikka just vasta aurinkoon paastiin :D Eli yritan taas kirjata tekemisia parhaani mukaan. Ai niin, Mewe kyseli vatsojen hyvin vointia, ja kaikki on hyvin :)

Aivan liian kiireisesta, meluisesta ja vilkkaasta paakaupungista Hanoista suuntasimme yojunalla matkamme kohti Huen kaupunkia, Vietnamin lansirannikolla. Gerry oli pelotellut meidat aivan pois tolaltamme Vietnamin junista, mutta meidan onneksemme meille sattui aivan Suomen makuuvaunujunien kaltainen rautateiden vekotin, jolla sitten korottelimme paikallisittain melko nopeaakin tahtia Vietnamin halki. Vaikka unta ei tullut ehka siina maarin kuin hotellilla nukuttaessa, oli junassa matkustaminen todella tervetullutta vaihtelua ainaiseen bussissa istumiseen :)

Huen kaupunkiin paastiin jo aikaisin aamulla puoli yhdeksalta. Pienen suihkun jalkeen aloitimme paivan turistiannoksen. Vierailimme Vietnamin viimeisen kuninkaan palatsilla tai oikeastaan palatsialueella seka paikallisen hatuntekijan kotona. Tiedatte varmaan niita kuuluisia riisinviljelijoiden hattuja :D Lounas nautittiin luostarissa, jonka jalkeen oli tarkoitus vierailla viela keisarin haudalla. Mutta vetta oli satanut koko paivan (aivan, taallakin sataa koko ajan..) ja olimme Tonin kanssa kunnon sadevaatteiden puutteen takia niin markia, etta lahdimme osan ryhman kanssa takaisin hotellille. Jalkeen pain muiden kuvista katsottuna paikka ei eronnut paljoakaan keisarin palatsista, joten paatos tuntui ihan oikealta. Tonikin aivasteli siihen malliin hotellilla, etta lisakavely sateessa marilla vaatteilla tuskin olisi ollut fiksu juttu :) Onneksi mukana oli finrexia, ja alkava flunssa nujerrettiin heti alkuunsa. Sita paitsi on vaikea sanoa kumpi aivastelun aiheutti: sateessa kavely vai hotellihuoneen kamalat kosteusvauriot. Onneksi oltiin siella vain yksi yo :D Turisteilusta muuten taalla Vietnamissa. Vietnamilaisten on todella vaikea kuulemma oppia englantia, tai nimenomaan sen aantamista ja sen kylla huomaan. Toni tai minakaan emme useimmiten saa oppaiden englannista mitaan selvaa. Se lieni myos yksi syy siihen ettemme enaa lahteneet keisarin haudalle. Tuntui jo tarpeeksi hassulta kavella sateessa jossain isossa tiilirakennuksessa ymmartamatta varsinaisesti miksi tai missa oli :D

No niin, nyt kun sitten olen sanonut vahan ei-niin-mukavia asioita Vietnamista (ja tahan negatiiviseen mielikuvaan on todennakoisimmin syypaana vain tuo sade :D) on aika kertoa jotain todella mukavaa :) Tanaan aamulla lahdimme siis Huesta bussilla 3tunnin ajomatkalle kohti Hoi Ania, kaupunkia, jonka Gerry lupasi taman reissun parhaaksi. Ja silta se todella vaikuttaa. Vaikka tanaankin on sadellut vetta, on taalla kuulemma upea ranta siina toivossa etta huomenna paistaisi aurinko. Vuokraammekin pyorat heti aamusta, ja lahdemme katsomaan mika siella on meno :) Ja minun kannaltani viela rantaakin upeampi juttu on shoppailu! Tama kaupunki on oikea kasitoiden paratiisi. Kauniita vaatteita, kenkia ja silkkia on jokaisessa kaupassa, jokaisen nurkan takana. Tanaan kavimme jopa raatalilla valitsemassa kankaat ja mallin mekkoon, jonka sain Tonilta luvan teettaa :) Saan kuulemma lisaksi huomenna katsella itselleni kauniit kengat, kun mukana ei ole kuin vaellussandaalit ja sateessa pilalle menneet lenkkarit :D Tonille olisin halunnut joululahjaksi teettaa paidan (kun toista pukua Toni ei kuulemma tarvitse) mutta 100%silkista tehty paita oli liian kallis eika Toni sitten enaa innostunut muista kangaslaaduista. Mutta katsotaan, jos viela huomenna saisin Tonin ylipuhuttua ;)

Taalla Hoi Anissa olemme tiistaiaamuun asti, eli meilla on runsaasti aikaa tutustua tahan kaupunkiin. Ja jos viela aurinkokin paistasi, tai edes sade lakkaisi, alkaisi taman Vietnaminkin nayttaa meille parhaita puoliaan :)

Voikaa hyvin siella kauniissa lumimaisemassa! -minna-