Xia Chao! Eli hei, sinne koti-Suomeen :)

Viime kerrasta jo hetki aikaa, joten yritan parhaani mukaan muistella kaiken sen jalkeen tapahtuneen. Vientianesta (jossa siis viime blogin kirjoittaessamme olimme) lahdimme aamulla bussilla kohti Vietnamin rajaa. Sita ennen kuitenkin vietimme yo laosilaisessa kodissa, pienessa vuoristokylassa. Nukuimme kaikki suuren huoneen lattialla melkoisen kovilla patjoilla hyttysverkkojen alla kuunnellen luonnon aania paperin uhoiden seinien takaa. Emme ehka pystyisi asumaan siella viikkoa,mutta yksi yo meni helposti ja oli kokemuksena tosi hieno! Mina sain jopa kahdelta lapselta kukkia kun kiertelimme katsomassa kylaa :)

Vietnamin raja ylittyi sitten seuraavana aamuna. Meidan viisumin puuttuminen heratti suurta haloota matkan vetajamme keskuudessa, mutta Gerryn kaytya varmistamassa asia viela Vietnamin suurlahetystosta selvisi se, minka me jo tiesimme: Suomen kansalainen ei tarvitse Vietnamiin viisumia, jos matka on alle 15 paivaa. Mutta sita emme tienneet etta Suomi kuuluu KOKO MAAILMASSA kahdeksan maan joukkoon, jotka eivat tarvitse viisumia Vietnamiin :) Jos joku tietaa miksi kuulumme siihen joukkoon, kertokaan ;) Meidan kannaltahan se tosin oli loisto juttu, silla saastimme paljon rahaa. Viisumi Vietnamiin on kallis. Eli raja ylittyi taysin ongelmitta, minka jalkeen alkoi maailman pisin bussi matka.. Luulimme ettei se ikina paattyisi. Lahdimme ennen kahdeksaa aamulla ja saavuimme Nihn Bihn (pikku kyla pohjois-Vietnamissa) vasta illalla kuuden jalkeen. Eipa siina muuta kuin akkia ruokaa, suihkuun ja nukkumaan.

Pitkan bussimatkan tekeminen tosin kannatti, silla seuraavana aamuna hyppasimme veneeseen ja seilasimme HalongBaylle. Sita on nyt aanestetty maailman 8. ihmeeksi eli voitte vain kuvitella kuinka upea paikka se oli :) 1969 limestonea (meresta pysty suoraan nousevia jattikivia) kohosi vedesta ja laivamme seilasi niiden keskelle. Sinne parkkeerasimme uimaan, syomaan ja viettamaan iltaa.. Pojat hyppivat laivan katolta ja mina vahan alempaa varmasti 40 asteiseen veteen. Niin lamminta se oli :) Tonista on muutama hyva hyppykuvakin, jos jossain vaiheessa loydamme hyvan koneen, niin laitamme niita tanne. Ruoka oli meresta sama iltana nostettua kalaa, sqiud'eja, rapuja (emme syoneet niita joiden pyrsto oli suora) ym muita meren herkkuja :P

Aamulla sitten taas pakkauduttiin bussiin(niissa tunnumme istuvan nykyaan joka harvasen paiva) ja suuntasimme matkan kohti Vietnamin paakaupunkia, jossa nytkin siis olemme :) Illalla meidat vietiin katsomaan water puppets teatteriesitysta, joka on 5000 vuotta vanha vietnamilainen taidemuoto. Samalla saimme myos kuunnella vietnamilaista kansanmusiikkia. Mukavaa oli. Illallisen nautimme tahan mennessa kalleimmassa ravintolassa, jossa ranskalainen ja vietnamilainen keittio kohtasivat. Sielta olisi saanut vaikka pihvia ja perunoitakin, mutta me paatimme (ehka hinnakin vuoksi) pitaytya paikallisimma herkkunuudeleissa. Toni tosin kokeili ankkaa peking style. Oli kuulemme hyvaa :)

Tanaan kavimme aamulla katsomassa Ho Chi Mhinh'ta-Vietnamin ensimmaista presedenttia ja kansallissankaria. Hanen 40 vuotta vanha ruumiinsa oli sailottyna esille tahan mennessa suurimma haudassa, jota olen ikina nahnyt. Oli jotenkin pelottavaa katsoa 40 vuotta sitten kuollutta miesta, mutta tulipahan nahtya :D Mutta eihan tietenkaan jattisuuri hauta riita kunnioittamaan suurta miesta. Vaan hanta varten on perustettu niin jarjettoman kokoinen museoalue, etta vaikka kaikki suomen museot laitettaisi yhteen, ei se olisi ehka edes puolia :D:D:D Siis ihan jarjetonta hommaa! Vartioitakin oli enemman kuin koko muussa kaupungissa :D Kaiken taman jarjettomyyden jalkeen kavelimme hetken keskustasse etsien kenkakatua, joka toistaiseksi pysytteli piilossa. Huomenna ehka uusi yritys :)

Vietnamista muutenkin olisi vaikka mita kerrottavaa, mutta ehka saastan jotain kotiinkin. Sen vain sanon etta liikenne on silkkaa hulluutta, talot todella kummallisia, vesipuhveleita joka puolella ja kaikki paivat pilvisia :) Sodasta ei taalla tunnu valittavan juuri kukaan, noin niinkun arkipaivan elamassa. Kaikkia turisteja kohdellaan hyvin, jopa amerikkalaisia :)

Ryhmassa alkaa huomata vasymisen merkkeja. Gerrykin, vetaja siis, alkaa selvasti vasya kaikkeen tahan saatamisen maaraan. Me ollaan onneksi pidetty huolta unen ja ruuan maarasta, joten meilla energiaa piisaa viela vaikka kuinka:) ja ehka muukin ryhma vahan virkistyy kun paasemme ylihuomenna Hoi Aniin, joka on kuulemma taman kiertomatkan hienoin paikka :) Saatamisesta puheen ollen yksi kiertomatkan lennoista saattaa olla peruttu ja vaihtua bussimatkaan, mutta infoamme siita lisaa kun itse saamme lisainfoa.

Etta sellaisia ollaan taalla taas puuhailtu :) Parasta taalla on joka paiva eri paikassa syominen ryhman kanssa, kun saa maistella kaikkea erilaista ja samalla tassa oppii tuntemaan englantia, irlantia, usaa ja ausseja :)

Tonin kommentti kysymykseeni, millaista on ollut oli viereiselta koneelta "hah, ihan mukavaa", joten kaikki siis Tonillakin hyvin :D

Love <3 -minna-