Leap of Tassie

All right guys,

Tasmaniaan saavuttiin 18.9 ja tietenkin heti ensimmäisenä tupsahdin keskelle markkinoita Salamanca torilla. Itse asiassa täydellinen vahinko, koska olin etsimässä ruokakauppaa! Pitäähän sitä tytönkin syödä, edes jotain! ;) Mikä tunnelma ja täydellinen päivä - aurinko paistoi, ruokien tuoksu täytti ilman ja kojuja oli silmän kantamattomiin!! Kävin jututtamassa paikallista maalariakin, koska taulut olivat TODELLA kauniita! Teki mieli ostaa yksi, mutta lähettäminen Suomeen on hieman kallista ja hankalaa - ainakin suomen päässä, siskon kertoman mukaan ;) Joutuu maksamaan kaikenmaailman veroja ja kaikenlisäksi tuppaa nuo paketit menemään rikki! Noh, kuitenkin - ei tullut siinä nauttiessa täydellisestä päivästä napattua yhtäkään kuvaa.... jeps, mukavaa oli :)

Parisen päivää meni kierrellessä pelkkää Hobartia ja kaupunkin on todella näkemisen arvoinen - puhumattakaan lopusta saaresta, mutta siitä lisää myöhemmin. Ilta/yö kuvaustakin tuli tehtyä ja 3 tunnin palelemisen jälkeen oli todella ihanaa päästä KUUMAAN suihkuun, varsinkin, kun sormissa ei ollut mitään tuntoa ja niiden liikuttaminen teki tuskaa - mutta todella kaiken tuon arvoista!

Lap of Tassie - Jump Tours

Keskiviikkona 22.9 alkoi sitten 5 päivän reissu ympäri Tasmaniaa. Matka kohti länttä alkoi auringon paisteessa, mutta ei huolta, kyllä moisen sitten voikin unohtaa 5 päiväksi! Vesisade alkoi hieman ennen kuin saavuttiin sademetsä "vyöhykkeelle"! Oikeastaan voi sanoa, että lännessä sataa lähes joka päivä! Hupaisinta koko reissussa oli se, että meitä oli vain 3 henkilöä, joten voi sanoa, että sai oikein yksityiskierroksen läpi Tasmanian ;D Mukavassa seurassa matka taittuikin reippaasti. Reissukaveriksi sain Alisonin Englannista ja Greg sitten toimikin autokuskina ja oppaana (suosittelen tätä yritystä, jos ikinä aijotte tehdä reissua Tasmaniaan ja olette kiinnostuneita kiertämään saarta!).

Ensimmäisenä päivänä käytiin katsastamassa Russel putoukset, aika pientä verrattuna tulevaan, mutta kävely sademetsässä on aina poikaa! Vihreä on todella vihreää ja joka puolella on pieniä puroja ja putouksia - kuvattavaa olisi löytynyt vaikka koko päiväksi ja vain tästä yhdestä paikasta. Maisemat ovat todella näkemisen arvoisia, vihreitä niittyjä (paljon lammas ja lehmä farmeja) ja suuria eukalyptus metsiä. Aivan mieletöntä!! Seuraavaksi nähtiinkin Tasmanian kaivoksia, kupari on ollut joskus kovassa huudossa täällä, ja koska lännessä sataa vettä todella paljon, on joet valjastettu sähkön tuotantoon. Tasmaniassa osataan todella upottaa rumat laitokset maisemaan, ei pahenna näkymää juurikaan. Lounas tauko pidettiin kävelemällä Nokkaeläin poukamaan bongailemaan elukkaa, joka yleensä näkyy vain pimeän aikaan (?). Mahtavat maisemat :) ja nähtiin luntakin ensimmäistä kertaa. Piti oikein ottaa kuva, jotta kaikki uskovat - en tosin laittanut sitä tänne!! Ensimmäinen yö vietettiin majailemalla Tullah nimisessä kylässä, ihan ok siihen verrattuna, että pääsi pois vesisateesta vain herätäkseen aamulla kuulemaan samaisen vesisateen edelleen jatkuvan...

2 päivä

Seuraavana päivänä luvassa olikin Tasmanian ison vesiputous ja pakko kyllä myöntää, että oli näky! Vettä tuli oikein kunnolla ja huippuna tähän oli, että näkymää pääsi kuvaamaan kiikerälle riippusillalle :) Pakkohan tuota oli kokeilla ja hauskaa oli... En suosittele korkeanpaikan kammoisille, koska jalkojen alla näki roiskuvan joen!! JA kävely tänne paikkaan läpi satavan sademetsän oli näky!! Kuvattavaa riitti vaikka kuinka, ja kamera kärsi varmasti tuosta vesisateesta!! :) Täältä matka jatkui kohti Strahan kylää ja hiekkadyynejä!! Täällä pääsikin toteuttamaan itseään oikein kunnolla - hyppimistä hiekkadyynin päältä!! Olo oli kuin lapsella - ja pitkästä aikaa pidettiin oikein kunnolla hauskaa =D Jos hyppinen ei saanut naurua aikaan, niin viimeistään aivan mielettömät maisemat merelle ja tuulten puskemat sadepilvet taivaalla... AIVAN MIELETÖNTÄ!! JA minkälaisia kuvia... hyppimään voisi ainakin mennä uudelleen ;)

3 päivä

Kolmantena päivänä matka jatkui kohti Launchestonia, johon saavuttiinkin iltasella. Tätä ennen käytiin kuitenkin kastelemassa itsemme PERUSTEELLISESTI Cradle Mountainsilla. Vettä tuli vaakasuorassa, mutta siitä huolimatta uhmattiin kohtaloa ja käveltiin 2 tunnin lenkki läpi Dove Laken. Kuvat saattavat olla hieman sumuisia, koska vesisateessa ei juurikaan nähnyt mitään märkien lasien läpi, puhumattakaan erittäin huurtuneista kameran linsseistä :) Upeita maisemia, vaikka ei nähtykään suoraan huipulle, jolla oli lunta! Päivän paras oli kuitenkin strippaus autolla, kun kaikki vaatteet oli vaihdettava =D Hieman lämpöisempinä jatkettiin matkaa kohti hunaja farmia, missä päästiin maistelemaan 50 eri makuista hunajaa - alkoi olla todella ällön makeaa meininkiä :) Tästä sitten kohti kalan kasvattamoa ja erittäin hyvän makuista savustettua lohiherkkua!

Iltasella, kun oltiin syöty ja edelleen tarmoa täynnä, päätettiin Alisonin kanssa lähteä katsomaan paikallista näkyä eli Cataract Gorg eli suomeksi (erittäin rumasti käännettynä) isoa kivirotkoa. Opasteet eivät olleet kovin kummoiset ja kartta oli jotain aivan muuta, joten päädyttiin kävelemään kunnon zikzak reitti ylös ja aikas pimeässä! Oli hupaa.. :) varsinkin siinä vaiheessa, kun nähtiin toisella rannalla valaistu reitti!! HEh!!! Pakko kyllä myöntää, että Alisonin kanssa joutui näihin seikkailuihin.. =D Kun rotkolta viimein selviydyttiin, olikin matkaa tosielle puolelle kaupunkin käymään kaupassa. Onneksi kaupat sentään ovat auki yhdeksään, joten saatiin seuraavaksi päiväksi jotain syötävää...

4 päivä

Ja luvassa ranta elämää... Tosi vesi kyllä oli jotain +10 astetta ja tuuli aika kylmä. Kerrankin auringon paistetta, ainakin vähän aikaa, ja vesi turkoosia ja taivas sininen valkoisine pilven hattaroineen... Ranta tuli koluttua päästä päähän ja kuvattavaa riitti. Isot punaiset kivet, turkoosi vesi, sininen taivas - mitä muuta voisi enään olla?! Kuvia tulikin otettua ja seuraavaksi heitettiin kengät reppuun roikkumaan ja eikun kahlaamaan.. vesi oli niin kylmää,että jalkoihin sattui! Mukavaa siitä huolimatta, ainakin siihen asti, kunnes alkoi tuulla oikein kunnolla ja tuuli puski hiekkaa paljaisiin sääriin!! Tuli sitten ihokuorintakin samaan hintaan - niin jaloille kuin kasvoille :) Täältä jatkettiin Legerwoodiin katsomaan paikallista moottorihsahataidetta!! Oikeasti, todella hienoja... Yö vietettiin Bichenossa ja pakko mainostaa tässä välissä, että paikallinen backbackers hostelli oli todella mahtava!! Suosittelen lämpimästi :) Ilta vietettiin rannalla bongaillen pingviineja - jeps, näillä otuksilla on tosiaan pesiä pitkin rannan pusikkoja - hauskoja vaappuvia otuksia. Pimeässä tosin ei saanut kuvia, koska nämä pienet pingviinit ovat suojeltuja otuksia...

5 päivä

Aamulla suunnattiin kohti paikkaa nimeltä Wineglass Bay. Upea ranta - mutta siinne päästäkseen oli ensin kiivettävä isoa rinnettä ylös ja sen jälkeen samainen rinne alas. Rannalla päädyttiin jälleen harrastamaan hyppimistä kaikkien iloksi ja naurua riittikin, varsinkin kun Alison yritti saada Gregin tekemään kenguru hyppyjä :) Ei ollut poika (ikävä kyllä) huiputettavissa =D Täältä kohti lounastaukoa ja sehän pidettiin meidän suureksi riemuksi paikassa, jonka nimi on HONEYMOON BAY!! Voi sitä naurun remakkaa, mikä takapenkiltä lähti.. =) Todella kunis poukama, mikäs siinä lämpimässä auringon valossa nauttiessa eväitä ja kauniita maisemia... Viimeisenä, mutta ehdottomasti yksi kauniimmista kylistä, mitä olen nähnyt, ajettiin Ross:n kylään kahvitauolle. Olisi voinut vaikka viettää vielä yhden yön täällä vain nauttien kylän tunnelmasta ja kauniista taloista.. puhumattakaan antiikki kaupoista! Iltasella saavuttiin iloisina ja väsyneinä takaisin Hobartiin...

Jos siis ikinä haluaa tehdä kunnollista kierrosta Tasmaniassa ja todella nähdä saarta kunnolla, ja jos varsinkaan et halua itse ajaa, niin suosittelen lämpimästi Jump Toursia!!

Maanantai 27.9

Ilmeisesti emme saaneet Alisonin kanssa tarpeeksemme 5 päivän kälystä ja kiipeilystä, joten heti maanantai aamusta suuntasimme tiemme kohti bussi pysäkkiä ja Fern Tree nimistä paikkaa, josta lähti reitti ylös kohti Mt. Wellingtonin huippua. Huippu ei ole kuin 1270m korkea, mutta siitä huolimatta siellä tosiaan on lunta :)

Aamu alkoi, kuten tavallista, vesisateella, mutta tuokin onneksi loppui kun pääsimme reitin alkuun. Aurinko alkoi hieman paistaa, mutta tuulesta emme päässeet eroon. Polkukin osottautui varsinaiseksi seikkailuksi, koska ilmeisesti viime viikolla, kun olimme poissa, oli "pieni muotoinen" myrsky tehnyt tuhojaan metsässä. Joten pääsimme siis rämpimään myös ns. Tassi pusikoissa, kun yritimme päästä läpi kaatuneiden puunrunkojen... seikkailun makua ilmassa? Ikävin hetki koettiin, kun Alison huomasi unohtaneensa kameran akun laturiin.. Noh, saa meikä tyttö sitten tässä lähetellä oikein kasan fotoja maailmalle, kunhan pääsen ne kaikki käsittelemään.

Pakko myöntää, mutta kyllä siinä kävellessä hiki alkoi tulla, vaikka tuuli oli todella kylmä. Maisemat olivat mitä upeimmat - kuvat eivät edes tee oikeutta kaikelle sille, mitä ylhäältä voi nähdä!! Päivän mietteliäs hetki pidettiin, kun törmättiin kylttiin, missä suoraan sanottuna luki seuraavaa: Tästä ken käy, tuokoon mukanaan kartan, kompassin, ensiapupakkauksen, paljon ruokaa ja juomaa ja KUNNOLLISET vaatteet, koska sää olosuhteet voivat muuttua hetkessä!! Hetken hiljaisuuden jälkeen todettiin ääneen tämän on pakko olla japanilaisille turisteille :) Toisaalta, noin tunnin kuluttua tuosta, pääsin tosiaan todistamaan sitä, ettei ihmiset todella tajua, minne ovat lähteneet ja MIKSI noita kylttejä pystytetään!!

Huipulle päästiin ja hieman ennen sitä, piti vetää jo takkia niskaan, koska tuuli oli todella jäätävä ylhäällä. Toisaalta, matkaa Antartikselle linnuntietä ei ole ihan hirveän paljon... Mikäs siinä ollessa, kun itsellä oli, kiitos suomalaisille retkeilijöiden varustajille, kunnolliset vaatteet ja releet. Tuuli puski todella lujaa, joten pientä "pakkasen puremaa" joutui kestämään poskissa. Kauniin punaiset olivat... onneksi tähänkin oli varauduttu :) Huipulla tuulee, on hyvä sanonta, kun yrittää pysyä pystyssä ja ottaa kuvia kameralla, joka ei onneksi hyytynyt kylmyydessä. Lounasta nautittiin upeita maisemia katsellen, ikävä kyllä tee jäi matkasta, mutta ei tuo haitannut menoa. Alas suunnattiin siinä vaiheessa, kun Alisonin kädet alkoivat todella olla jäätyneen näköiset ja pilvimuodostelmat taivaalla mitä mielenkiintoisemmat... kiirettä alkoi pukata!

JA tässä se tulee... Alas mennessä tavattiin parikin pariskuntaa - toinen oli jopa suomalainen!! Poika "raukalla" shortsit jalassa ja aivan liian ohut paita sekä takki!! Huikattiin mennessä, että ylhäällä ON kylmä, johon saatiin juurikin se vastaus mitä odotettiin, joo joo!! Puoli tuntia tästä, meikäläisten edelleen kuvatessa maisemia, samainen pariskunta tuli jo alas polkua!! Piti oikein kysyä, että oliko kylmä?? JA kerrankin reilu vastaus, oli! Kummallisinta porukkaa sitä tapaa... Noh, jos ei tuossa vielä kaikki niin saatiin sitten kunnon lumimyrsky niskaamme! Oikeasti australia + lumi = en usko!! Totta!! Olo oli kuin lapsella :) Toisaalta, tässä myös syy siihen kompassiin. Kun lunta alkoi tulla oikein kunnolla, ei eteen puhumattakaan taakse nähnyt mitään!! Mielenkiintoista, kuinka kaikki todella katoaa, ja ympärillä on vain täydellinen valkoinen "harso" ja kova tuuli. Nyt myös ymmärtää, miksi aika monikin ihminen on kuollut tuollakin reissulla - hypotermia tai sitten yksinkertaisesti astunut syrjään polulta - raakaa, mutta opettavaista! Hienosti selviydyttiin, ja kuumat kahvit nautittiin odotellessa bussia... ja sitä ansaittua kuumaa suihkua =D

Tiistai 28.9

Kartalla olevat päiväykset heittävät nyt kyllä häränpyllyä, koska jouduin muuttamaan suunnitelmiani heti maanantai iltana. Eli tiistaina suuntasin matkani kohti etelää ja Bruny Islandia. Loisto reissu ja ehdottomasti antoisa =D Aamulla hyppäsin bussiin ja suuntasimme kohti etelää. Aamu kahville päästin, kun ylitimme lautalla Ketteringistä tiemme kohti Bruny saarta. Merelle lähdettiin täydellisesti ilmastoiduilla veneillä :) tiedossa olisi erittäin kylmä ja märkä reissu, joten jälleen sai kiittää lämpimiä suomalaisia vaatteita. Paremmin en olisi voinut valita venettäni, koska kapteeni osottautui aivan loisto veikoksi. Andre on kotoisin saksasta ja oli aivan intona, kun sai kyytiinsä suomalaisen tytön. Maisemat olivat aivan mielettömät!! Jyrkkiä kallioita, isoja aaltoja ja meri eläimiä - nähtiin todella isoja hylkeitä!! Kuvaaminen osottautui hieman haastavaksi, kun ei pystyssä meinannut pysyä kovassa merenkäynnissä... onnistui kuitenkin :) Kuivana kuitenkaan ei selviydytty, vaan suolaa sai kyllä maistella ihan olan takaa =D sekä nautti kylmästä meri tuulesta. Päivä meni todella nopeasti hyvässä seurassa ja iltapäivästä mikään muu ei olisi voinutkaan olla parempaa kuin kuuma kurpitsa keitto ja lohileipä!! Osalle porukasta taisi jäädä käsitys, että tunsin kapteenin, koska vielä lähtiessämme hän tuli henkilökohtaisesti kiittämään meikäläistä upeasta päivästä... Edelleenkään en tiedä mitä tein, mutta ilmeisesti jostain syystä minulla taitaa olla vain outo vaikutus ihmisiin =D Tämän reissun muistaa varmasti ja kauan!!

Keksiviikko 29.9

Keskiviikko menikin jälleen tutustuessa etelän ihmeisiin, kohteena tällä kertaa Port Arthur. Aussien vanhin vankila, joka suljettiin kyllä jo 1877 (tähän väliin tekisi mieli kirjoittaa jotain, mutta tietyistä syistä on hyvä sensuroida sanojaan ;) joten eiköhän kaikkien työtuttujen mielikuvitus riitä täyttämään tämäkin aukko). Aamu alkoi heti mukavasti rupatellessa päivän kuskin Jeremyn kanssa. JA heti löytyi yhteinen aihe, valokuvaus!! Tosin tässä tapauksessa Canon ja Nikon kohtasivat :) Heh, ja tietenkin päästiin aiheeseen fotoshoppaus!! Vallan mukava kinauksen aihe ;) Sää ei ollut kovin suosiollinen tänäänkään, joten saatiin sitten vesisadetta ja kunnon raekuuroja niskaamme!! Huh, tässä rytäkässä päädyin jopa toimittamaan sateenvarjon virkaa yhdelle japanilaisella tytölle, Jennylle. Kiitoksia jälleen kerran kunnon takista, koska rakeet tulivat aika lujalla voimalla alas, jos yhtään paljasta ihoa oli tarjolla niin kyllä selvästi teki kipeää...

Port Arthur oli tosiaan raunio vankila etelä Tasmaniassa. Välillä auringon sattuessa pilkistämään pilvien välistä, sai nauttia kauniistakin näkymistä. Matkalla näki jälleen kerran kauniita Tasmanian pikku kyliä, joista oudoin talojen nimineen oli Doo town. Jokaisella talolla oli oma nimensä, esim. Love to Doo, Nothing to Doo, Doo little jne.. pääsin jopa yhteen vertaukseen mukaan, kun Jeremy yritti selittää kiinalaisille ja japanilaisille, mitä yksi talon nimistä tarkoitti aussi englannilla. Pakko kyllä myöntää, että sai meikäläisen nauramaan ja kunnolla... ja kukaan muu ei tainnut tajuta mitään koko selityksestä... Joten kiitoksia Jeremy ;D Talon nimi oli Mel's Doghaus Doo (ja hupaa tuotti juuri tuo doghaus, joka ei aussi englannilla tarkoita koirankoppia suoralla käännöksellä). Joten loisto päivä jälleen ja uusi ystävä pulkassa :)

Torstai 30.9

Päivän kohteena Tahune ja Hastingsin luolat :) Päivän kuskina toimi Ben ja jälleen löytyi yhteistä aihetta, kiipeily! Erityisesti jääkiipeily, josta poijaalla riittikin kertomista :) Jälleen sai koko päivän yrittää painaa mieleen kaikki ne paikan nimet, joihin kannattaa mennä Uudessa Seelannissa käymään, varsinkin jos haluaa kiipeillä - pitänee hommata nauhuri, koska nyt ei ole hajuakaan mikä sen paikan nimi oli =D Päivän antiin kuului kävelyä ja vallan suuren puun ihailua. Korkeutta noin 87 metriä ja leveyttä sitäkin enemmän (olisi korkeampi ellei myrsky olisi vienyt puun latvusta mennessään), puunlatvojen tasolla kävelyä (kiikerillä silloilla) ja viimeisenä leikkimistä erittäin taipuisalla sillalla jokea ylittäessämme. Hauska efekti - kun toisessa päässä joku hyppää niin sillan toisessa päässä saadaan ns. "ruoskan isku" joka pakottaa ihmisen hyppäämään. Hupaa!! Päivän paras oli kuitenkin vierailu Hastingsin tippukiviluolassa. Erittäin kaunista... ja vaikeata kuvata. Mitä kaikkea sitä täällä päin maailmaa voikaan harrastaa - caving - ei voi kuin huokaista jälleen....

Perjantai 1.10.2010

Se on sitten jo lokakuu... Synttärit tulossa, joten tässä vaiheessa onkin hyvä suunnata kohti lämpöä ja urinkoa sekä merivesiä - Fiji here I come!! 8 viikkoa ollut kylmää säätä ja täällä tosiaan 2 päivää, tiistai ja keskiviikko, saatu lumisadetta. Sulkivat jopa Mt. Wellingtonin tiet, koska lunta tuli niin paljon.... Tänne voisi melkein jäädä, säät ovat täysin samat kuin suomessa, tosin syksy ei ole yhtä värikäs!!

Yksi asia jäi eilen mieleen, jota en ole sen kummemmin aikaisemmin edes ajatellut... Ensimmäistä kertaa todella jäin pohtimaan, kun Ben huomautti jossain keskutelun välissä, että selvästi pidän erittäin paljon työstäni! Pakko myöntää, että kommentti sai ensi hymyilemään, mutta hetken pohdinnan jälkeen todella voin sanoa, että näin on... joten tämä loma on tehnyt jo ainakin osan tehtävästään :) Nyt voi hyvillä mielin sanoa, että kun kotiin palaa niin töihinkin on todella mukava palata... Joten uusia haasteita odotellessa, terveisiä kaikille ja joulukuussa ehkä nähdään ;D