Bolivia, Huyana Potosi 22.8-5.9.2015
Kuten tiedetään, pakkaaminen on kivaa, rasittavaa, sielua repivää, tylsää, jännittävää - you got the picture, jopa niin jännittävää ja rasittavaa välillä, ettei lopulta malta nukkuakaan ennen matkaan lähtöä! Virhe!!
Iso virhe! Toisaalta, kuten itse pohdin, kun ennen aamu neljää 22.8 ähräsin 23 kilon duffelia selkään ja 5 kilon reppua syliini ja suljin kotioven kävelläkseni lähimmälle bussipysäkille (1 km), että ainahan sitä voi lentokoneessa nukkua. No, en nukkunut. Ehkä torkuin, koska ensimmäisistä elokuvista ei ole hajuakaan miten menivät - taustameteli hiljaa korvissa toimii yleensä hyvänä nukuttajana! - mutta niska oli kipeä, kun nytkäytteli itsensä aina hereille. Ehkä on nukuttu jotain pätkiä, mutta ei virkistävää unta.
Helsinki-Vantaalla odottelimme ryhmämme viimeistä jäsentä, joka ikävä kyllä ei tullut, mutta hän on saanut jo legendaariset puitteet spekulointiemme takia :)

Joten matka alkoi Helsinki - Vantaalta kohti Amsterdamia, sieltä piitkä lento PErun Limaan ja viimeinen rutistus yöllä LA PAziin Boliviaan. Perille kun saavuttiin, olin valvonut 48 h + - jotkut torkut koneessa. Viimeinen lento oli jo tuskaa, koska eteemme saatiin kaksi lippu lappua, jotka piti täyttää maahan saavuttaessa. Suoranaista ihmisten kiusaamista siinä tilassa alkaa yrittämään jotenkin järkevästi täyttää tulli tietoja - loppujen lopuksi lapusta ei ollut juuri muuta iloa, kuin hermoraunio olo, että mitä tässäkin kysytään, kun espanjaksi tarkoittaa ihan jotain muuta kuin mitä on käännetty englanniksi :D Homma taisi lopulta mennä niin, että itselläni oli edessä parisen muutakin lappua kuin omat ja vieruskaverin tiedoilla mentiin eteenpäin... Ilmeisesti oli ihan ok täytetty, kun maahan saavuttaessa kaikki meni kivasti ja kivuttomasti ja oltiin jopa etuajassa. Limasta lähdettäessä, kun jokaikinne matkustaja oli tullut ajoissa, joten kapteeni päätti että lähdetään samantien. Ei meitä haitannut, mutta jatko kyyti kentällä ei ollut vastassa, kun oltiin vähän liian ajoissa perillä.

Lopulta auto saapui ja hämmästynty opas ihmetteli, että eikös teidän pitäisi laskeutua suurin piirtein nyt - no laskeutua ja laskeutua, nukkumaan oli vain päästävä. Ulkona oli pimeää, joten kaupungista ei tajunnut juuri mitään muuta kuin että paljon pieniä valoja. Tuli kuva ainakin yritettyä ottaa, mutta taidetta siitä taisi enemmänkin tulla - valoviivoja sinne tänne tärisevin käsin. Mutta vaikka uni painoi raskaasti jo silmäluomia ja pää tuppasi nuukahtamaan rinnalle, selvittiin hotellille asti ja olo oli jotenkin jännittyneen odottava edelleen. Vihdoin perillä, mahtavaa, ihanaa - tästä tulee seikkailu!

Anun kanssa päätettiin, että jos ei herätä aamulla niin, että kerittäisiin aamupalalle niin ei laiteta herätyskelloa soittamaan, vaan nukutaanjuuri niin pitkään kuin nukuttaa. Kl. 12 taisi kummatkin nostaa päätään sängyistä ja päätettiin lähteä "aamupalalle" ja rahanvaihto reissulle ulos. Reippaat tytöt aina aulaan asti, kartta kainaloon ja eikun pihalle. Mikä fiilis, suht lämmintä, aurinko paistaa, ihmisiä, autoja, meteliä... kaikkea mitä toivoa saattaa! Okei, ei löydetty rahanvaihto pistettä ja yritettiin sitten dollarien kanssa kanaravintolaan, ikävä kyllä ei dollarit kelvanneet. Joten ei muuta kuin ulos ja kadun varteen vain automaatille nostamaan rahaa! Automaatteja oli vaikka mistä valita, mutta rahanvaihto oli hieman kiven alla, siitä lisää myöhemmin. Lopulta pientä käteistä kädessä takaisin ostamaan ruokaa - ja meni sekin sitten hämmästelyksi. Kumpikaan kun ei puhunut espanjaa, kassa huonosti englantia niin sormikäsimerkit kehiin. Siitä huolimatta hetken hämmästelyn ja pyörimisen jälkeen keittiöstä hihkattiin, että antakaa nyt jo se lippulappu.. Hihittelyksi meni, kun lappunen katosi keittiöön ja olankohautusten jälkeen otettiin ruokailuvälineet ja suorittiin pöytään. Kyllä se ruoka sieltä tulisi :) Tulihan se, kun hetken huutelun jälkeen tajusin nousta pöydästä ja käydä hakemassa aivan mielettömän hyvät annokset kanaa ja riisiä. Toki runsaan valvomisen, hieman huonosti nukutun ja reilun univelan jälkeen on nälkä, joten ei siinä mietitty, kun haarukalla ääntä kohti kippasi sapuskaa. Kolakin oli lasipulloissa!! Ihanan kummallista ja säkenöivät erilaista... :D

Saatiin lopulta seuraksi Norakin, joka oli käynyt jo kaupungilla, vaikka heidän lento saapui maahan reilusti meidän jälkeen. Siitä sitten lopulta kaupunkia taas katselemaan ja ihmettelemään. Loppu porukkaa tavattiin illalla, kun päätettiin lähteä syömään porukalla. Päädyttiin pizza paikkaan ja kyllä sieltäkin sai tulisia pizzoja. Univelka kuitenkin kolkutteli ovella, ja yhden oluen jälkeen teki jo mieli nukkumaan.

Ensimmäinen päivä meni kumman hyvin, vaikka merenpinnan tasosta rykäistiin suoraan 3900m. Joten itseäni ei hämmästyttänyt, lähinnä harmitti suuresti, kun yöllä heräsin julmettuun päänsärkyyn ja lopulta oksenteluksihan se meni. Aamulla nukahdin lopulta ja heräin 8:50 kun lähtö kaupungin ihmeitä katselemaan oli 9:00. Raahauduin kaikesta huolimatta aamupalalle. Ihanasti raikasta ananasta, mandariinia jne. nassuun teen kera ja hakemaan loput kamat huoneesta. Olo ei ollut kovin hyvä, mutta pakko myöntää, että liikkuminen helpotti vuoristotaudin oireita. Tosin nukkuminenkin olisi ollut taivaallista, mutta halu nähdä tätä kaupunkia ja ihmisiä ohitti pahanolon mennen tullen.

Ensiksi käytiin ihailemassa erilaisia näköala paikkoja ja hetken hämmästeltyämme "rakettien" paukuttelua keskellä kirkasta päivää, meille kerrottiinkin että kyseessä oli kapinallisten mielenosoitus hallitusta vastaan. Eli toissa yönä Anun kuulemat äänet olivat todellisuudessa laukusten vaihtoa... hrrrr... Hieman jännitti siinä, kun katseli kaupunki maisemaa ja räiskintä kävi siellä täällä, mitään tosin ei näkynyt kunnolla eikä paikalliset näyttäneet kiinnittävän asiaan sen kummemmin huomiota. Paha olokin katosi hetkeksi :)

Siinä kävellessä erittäin väsyneenä ja näyttäessäkin siltä, kyseli meidän ihastuttava oppaamme Marsi olotiloja. Aivan mielettömän ihastuttava opas, joka sai paikallisilla tarinoilla kiedottua kiinnostuksen kohteeseen kuin kohteeseen. Seuraavaksi ajoimme Kuulaaksoon ihastelemaan savikivi muodostelmia - tässä vaiheessa laakson portilla oli pakko tyhjentää aamupala sisuksista - onnistuin jopa niin hyvin, että brittiläinen seurue ei onneksi päässyt ottamaan kontaktia meikäläisen pahoinvoinnin kanssa. Muu ryhmä kiersi pidemmän reitin ja itse kävin oppaan kanssa hieman lyhyemmän läpi. Lopulta hän kertoi meille tarinan paikallisesta tulivuoresta ja paholaisesta. Portille palatessamme pääsimme kuuntelemaan paikallisen miehen esitystä, yllä kuvassa, laulun ja tanssin merkeissä. Hyvin veti, tuli otettua videotakin :)

Päivän päätteeksi kävimme viimeiseksi noitamarkkinoilla! Tämä oli se the nähtävyys, jonka takia kannatti jo kärsiäkin huonon olon kanssa kävelystä. Erittäin mielenkiitoisia pieniä liikkeitä vieri vieressä, värikkäitä kankaita, pipoja, nyssäköitä.. mitä ikinä keksitkään. Coca lehtiä, coca karkkeja - ei mitenkään erityisen hyvää, mutta varmaan joillakin auttoi huonoon oloon ja vuoristotaudin oireisiin. Itse lähinnä kokeillessa meinasin oksentaa uudelleen, joten jätin kokeilut sitten toiseen päivään :) Marsi kertoi miten Pache Mamalle tehdään uhrilahja ja missä tilanteessa käytetään "kuivattuja" laaman poikasia niissä. Mahtavaa kuva matskua, mutta hieman alkoi rasitus painaa meikäläistä kun ei pystynyt koko päivänä syömään eikä juomaan kunnolla. Joten viivähdettyämme sopivan ajan lounaalla kaikkien kanssa, Anun kanssa lähdimme shoppaamaan ja kohti hotellia. Shoppaamaan sitä lopulta juututtin, auttoin kummasti huonoon oloon, joten ei keritty pahemmin levähtää ennen illallista.

Illallinen maistui kumman hyvältä, kun sai eteensä tonnikalasalaatin, ei sitä kauaa tarvinnut lautasella pyöritellä - oli aikamoinen nälkä!

Seuraavana päivänä olisi tarkoitus lähteä kohti Copacabanaa..