17. - 24.7.2015 Elbrus Russia

Kolmen kaveruksen reissu Venäjän huipulle...

Siitähän se lähti - 2014 Acon reissusta poikimaan - Elbrus Venäjälle kiinnostaisiko ketään??

Toki kiinnosti, joten nostimme kytkintä Eeron ja Timon kanssa 17.7 Helsinki Vantaan lentokentältä kohti Mineral Vodya. Välilasku Moskovassa sitten kohti Mirel Vodya ja Elbrusta. Ensimmäinen kummallisuus iski jo Mineral Vodyn lentokentällä, kun meitä vastassa piti olla paikallisen oppaan... No, tietenkään ketään, luonnollisesti, ei näkynyt.

Hetken ulkona helteessä seisottuamme bongasimme talon sivulta kaksi henkilöä, jotka pitivät paperilappuja esillä, joissa oli ilmeisesti paikallisten toimitsijoiden nimet. No, eihän meillä tietenkään ollut tätä nimeä, vaan oppaan, jonka nimeä ilmeisesti kyseiset herrat eivät tienneet :D Timo reippaana yritti selittää ja kysellä asiaa ja lopulta toinen miehistä päätti että olemme tulossa hänen kyytiinsä. Raahattii sitten duffeleita hyvän matkaa, kunnes mies viittoo ja huitoo venäjää puhuen meille ja päättelimme hänen lähtevän hakemaan autoa jostakin "jumalan selän takaa". Eihän siinä mitään, eí muuta kuin odottamaan...

Kohta paikalle kaartaa samainen mies rämän pakun kanssa, jossa haisi niin pahasti diesel, että pohdimme jo josko päädymme ikinä sinne minne pitää, vai paljonko meistä saadaan, jos hän on myynti aikeissa Kirgisiaan.

Siinä vaiheessa oli jo aurinko laskemassa hyvää tahtia ja edessä kolmen tunnin ajo kohti Georgian rajaa. Timon känny sentään toimi sen verran, että tunnin ajon jälkeen näytti siltä että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Jännitävä matkan aloitus, ja naurussa oli kyllä pitelemistä! Vanhemmilta sentään tuli rohkaiseva viesti: Yritä vain kaikesta huolimatta pärjätä! Nauratti niin paljon poikia, että se aikaisempi kuuluisa "viiden vuoden suunnitelma" meinasi jäädä toiseksi :P

Kolme tuntia vierähti diesel kaasuissa ja täysin pimeässä, pohtiessamme mitä kuski etupenkillä touhuaa. Välistä paloi tupakka, ajettiin tuhatta ja sataa, poliisin paljastin piippasi hulluna, nukahtikohan se?, kysymyksiä sateli. Lopulta tie alkoi nousta, joten lähellä oltiin. Hotelli tupsahti eteen pimeydestä ja kuskin hypätessä ulos ja avatessa takaluukkua päättelimme olevamme perillä. Ihana illallinen ja nukkumaan....

Aamupala meni oppaan tapaamisen merkeissä ja sitten jo ottamaan ensimmäistä akli nousua 3000m observatoriolle. Oli kuuma, mittari näytti takaisin tullessa +34 astetta, joten hikistä hommaa tehtiin ylämäkeen. Kivasti meni, käytiin vilvoittelemassa paikallisella vesiputouksella ja sitten ylös ihailemaan maisemia. Kaunista ja vuoristoista seutua.

19.7 lähdettiin tekemään matkaa kohti BC eli tynnyrimajoitusta 3800m Venäläisen ryhmän kanssa. Matka taittui mukavasti hiihtohisseillä ja viimeinen hissi olikin yksin istuttava nitisevä natiseva hissi kylmässä tuulessa. Onneksi oli tullut reppuun hieman lämmintä vaatetta, joten kaikki päälle ja kyytiin vaan. Elbrusin huiput näkyivät hyvin sinistä taivasta vasten. Majoitus olikin parakissa eikä tynnyrimajoissa. Eipä mitään, samaan parakkiin tuli meidän kanssa 4 hengen Venäläinen ryhmä, nuoria mukavia ihmisiä.

Päivä kulutettiin asettumalla aloilleen ja hakemalla 40 litraa vettä jäätiköltä keittiön tarpeisiin.

Sää hemmotteli meitä koko viikon, joten nassun palamiselta ei voinut välttyä hikoilun takia. Sininen taivas ja lämpötila oli varmasti yli 30 astetta ilman tuulen virettä.

20.7 nousu akli aina 5000m saakka. Tosin itse skippasin 4800m pahoinvoinnin takia. Vuoristotautia ilmassa jo yön jäljiltä, sydän hakkasi hulluna ja pientä päänsärkyä. Aamulla suht hyvä olo, joten pystyi hieman syömään. Sitten rinteeseen ja hikoilemaan. Ei tarvinnut takkia, joten paitahihasillaan mentiin. Tylsää laskettelu rinnettä, jyrkkää jäätä ja loska lunta. Pakko myöntää, että olisi kannattanut ottaa reppuun kannettava juomapussi, sille olisi ollut käyttöä!! Nassu paloi, samoin oikea käsi, vaikka rasvaa oli. Tosin se taisi olla valunut paidan kaulukseen ja pyyhittynä käsiin hien mukana....

Viimeinen tankkaus tauko teki tepposet ja 4800m oli itse hyvä todeta, että en lähde nousemaan ylemmäs, kun tauko juoma ja ruoka tuntuivat tulevan ylös. Ihan siinä 20 muun ihmisen ympäröimänä ei tehnyt mieli oksentaa, joten lähdin alaspäin ja sopivassa paikassa sitten voitiin pahoin. Helpotti kummasti! Jostain syystä vain alaspäin tulevat ihmiset alkoivat parveilemaan ympärillä joten se siitä rauhasta... Mutta, mikä on iloista tässä laskettelurinteessä, on se, että AINA voi laskea pyllymäkeä. Ei muuta kuin raudat irti ja kamat reppuun, peppu maahan ja jalat ylös - saa ihan mukavan vauhdin aikaiseksi :) Rupesi jo naurattamaan mukavasti ja pepa tietty märkä alusvaatteita myöten, mutta oli kivaa. Päänsärkykin unohtui! Jonkin matkaa taaperrettuani tuli yksi moottorikelkka mies kyselemään josko haluaisin kyytiä. No mikä ettei, oli aika moista menoa!! :)

Joten ihan jees päivä, vaikka taudin poikasta oli ilmassa.

21.7 Lepoa ja oleilua. Yöllä olisi aika lähteä huippunousuun....

22.7 kl. 3.00 ylös, ulos ja lumikissan kyytiin

Ikävä tylsä rinne nousu jätettiin taakse tosiaan lumikissan kyydissä Venäläisten kanssa ja 4800m aloitettiin huipulle nousu. Pimeää, kovaa tuulta mutta ei onneksi lunta. Siinä sitä tampattiin rinnettä ylös pimeässä. Jossain välissä huomasi vain, että mieli oli ihmeen seesteinen ja tyhjä ajatuksista. Auringon nousu oli hieno, ikävä kyllä kamera tsippasi eikä vuoren varjosta ole kuvaa. Olin kovasti kuvaavinani, mutta kävi juuri kuten piilokamerassa, ei yksikään kuva tallentunut... tavallista tuuria!

Satulaan päästyämme olimme saaneet ylimääräisen seuralaisen porukkaamme. Pietarista kotoisin oleva Venäläinen mies päätti liittyä seuraamme, joten siinä sitten köpöteltiin eteenpäin yhdessä. Tuuli oli kylmää ja huomasin kyllä, että kannatti ainakin minun hengitellä buffin läpi, sen verran kuiva ja kylmä ilma otti keuhkoputkiin.

Lepohetken jälkeen köllöteltyämme auringon valossa, näytti siltä että oppaamme otti vallan torkut, lähdettiin jyrkälle nousulle kohti kiinteitä köysiä. Kyllä sai tampata rinnettä edestakaisin. Onneksi ylempänä oli hieman tasaisempi kohta, joten pääsi tyttökin vessakäynnillä mahtaviin maisemiin :D Pepa jäässä, mutta helpotti! (ketä kiinnostaa... hahhahaaa)

Kiinteitä köysiä oli yhteensä 400m. Aikamoista klippailua paksut hanskat kädessä. Onneksi on tullut tehtyä sitä jääkiipeilyn merkeissä, joten vanhasta tottumuksesta meni. Aurinko lämmitti jo aika kivasti, joten alku noususta päälle pantu untsikka löysi tiensä takaisin reppuun. Jyrkkää rinnettä, kiinteitä köysiä ja armotonta auringon paistetta! Kaikista laseista huolimatta pientä päänsärkyä alkoi olla ilmassa. Joko ylettömän valon takia tai sitten vuoristotautia ilmassa...

Köysien jälkeen jo melkein iloitsin, että huipulla!! Eikä mitä, vielä ainakin sellainen 100m tasaista taaperrusta nyppylälle... Siinä vaiheessa pakko sanoa, että iso kiitos Timolle, joka heilutteli sitä "mielikuvitus ruoskaa" selän takana ja iloisesti höpöteli tien meille huipulle!!

Koko tuon satulasta 100m päähän huipulle olin joutunut menemään ensimmäisenä, kun Eeron raudat eivät tahtoneet toimia kunnolla jyrkillä osuuksilla ja, näin ysätvien kesken vain, Janne avusteli tiukissa paikoissa. Timo olisi todennäköisesti ollut tunti sitten jo huipulla, mutta kärsivällisesti töpötteli meikäläisen perässä huipulle asti. Pakko myöntää, että tiukat jyrkät nousut söi naista, mutta oli kyllä onnistumisen fiilis kun huipulla oltiin koko porukka! Toisten isoksi iloksi ja osan hämmästykseksi Eero kaivoi repustaan vodka pullon ja tarjosi kierroksen :D

Venäläis ryhmä tuli meidän jälkeen noin 30 min ja Timo+Eero toivottivat heidät tervetulleiksi Maamme laulun voimin :) Sanat ehkä hieman meni sekasisn, mutta kuka siitä välittää.... Vodka paukut heillekin, kuten meidän Pietarilaiselle seuralaiselle, ja sitten taas alas.

Jännä miten sitä kestää vaikka mitä, kun jotain todella haluaa ja tavoittelee - nousussa takaraivossa kolkutellut päänsärky äityi täyteen voimaansa ja oli kyllä työtä pistää jalkaa toisen eteen jyskytyksen jatkuessa. Keli mitä mainioin, ei pilven hattaraa huipulla aina 5000m asti. Alhaalla kunnon koirakeli! Pilvi raja kulki 4800m ja sitten ei juuri mitään nähnytkään. Eero ja minä otimme kelkka kyydin alas, Timo reippaana veti 49 min koko matkan!! Mahtavaa!! Tosin itse laskin pyllymäkeä aina 5000m kelkoille, oli huisin kivaa. Kerkesi hieman jäähtyä kun pepa märkä ja oli sen verran kivaakin että päänsäryn jätin melkein kokonaan rinteeseen. Laskemiseni herätti sen verran huomiota, että osa rinteessä olleista muistakin ihmisistä heitti aikauismaisen käytöksen sivuun ja laski pyllymäkeä hymy huulilla :)

Alhaalla vaatteiden vaihtoon ja juomaan. Ruokaa saatin ja oppaan ehdotuksesta pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin suoraan alas hotellille. Sänky, suihku... ei tarvinnut paljoa poikia houkutella ;) Oltiin varmasti näky hisseillä ja kovasti oli kyselijöitä matkalla alas.

Hotellilla suihkuun ja vaatteiden vaihto ja nokka kohti illallista. Ruoka oli koko reissun hyvää ja ei voi kun suositella lihavarrasta :)

23.7 Illan sade oli jo aamulla auringon paistetta. Aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Chegetin kylää ja ostoksia. Kaikkea mahdollista oli tarjolla, aina villa kuteista hilloihin. Kuuma päivä, joten kävimme nostamassa Elbrus oluet jäätelön kera huiputuksellemme!

Illalla meikäläisen ollessa jo melkein nukkumassa, saapuivat Venäläiset hotellille. Timo hakkasi ovea ja huuteli, että juhlat alkakoon :) Joten kävelimme porukassa Chegetiin baariin ja vietimme oikein mukavat huioutus bileet venäläisten kanssa... se mitä ikinä tapahtuikaan jääköön meidän väliseksi ;)

Fiilikset: Huippu reissu huippu tyyppien kanssa! Hyvällä hengellä tiimillä porukalla on ERITTÄIN iso vaikutus siihen miten reissu menee ja miten itse kokee matkan. Oma kokemukseni oli herättelevä ja toivon että tulevaisuudessa reissut menee samaa rataa :) Eeron ja Timon kanssa voi mennä minne vain, homma pelaa ja henki on hyvä ja turvallinen!!