La Pazin jälkeen, kaupungista kohti Copacabanaa ja Lake Titicacaa.

Huikeinta oli se, että järvi sijaitsee 3821m merenpinnan yläpuolella!

Matkaan lähdettiin aamulla pakulla ja ensimmäisenä juututtiin jo yhteen kaupungin jyrkimmistä mäistä! Lopulta autossa haisi palanut kytkin ja kuskin oli kaiken takaa tulevan liikenteen seassa vain pakko valuttaa kaara takaisin takana olevaan risteykseen ja kääntyä takaisin menosuuntaan ja etsiä toinen tie, joka ei olisi vallan niin jyrkässä kulmassa. OLI kokemus :) Hieman jopa jännittävä ja aiheutti pientä puhinaa takapenkillä.

Matka jatkui tasaista tietä pitkin kohti järviseutua ja Suomi ei ole ainoa tietöiden luvattu maa, vaan matka jatkui täälläkin loputtoman tietyön melskeessä. Luulen kyllä, että tietyö jossain vaiheessa valmistuu Boliviassa, ja todella tarkkaa työtä siellä tehtiinkin. Pölyä riitti yli kaikkien tarpeen, mutta se ei tunnelmaa lannistanut. Vaikka maisema oli karua ja kuivaa, kilometreittäin aina samanlaista, ei jostain syystä tehnyt mieli nukkua, vaan sinnikkäästi tuli ihailtua ja katseltua maisemia. Pitihän sitä kaikki irti ottaa mitä lähti ;)

Päivän ohjelmaan kuului vierailu Tiwanaku raunioilla, joka edusti Inkoja edeltävää intiaanikulttuuria. Pieni sisäinen argeologi innostus nosti taas päätään, joten aika kului itsellä ainakin siivillä, kuunnellessa Marcin kiehtovia tarinoita paikasta ja kulttuurista - tosin historia on aina kiinnostanut itseäni ja varsinkin inka kulttuuri. Kiersimme ulkokaivaukset ja lopuksi museot, joissa oli näytillä kaivettuja "patsaita". Jotenkin oli mahtavaa päästä koskettamaan näitä vanhoja kivi patsaita ja hämästellä museon sisällä kuinka kylmä ilma voikaan olla, vaikka ulkona aurinko paistoi täydeltä terältä.

Täältä päästiin syömään paikallinen lounas ja hyvää oli. Kaikkein eniten kulutimme todennäköisesti "salsadippiä" eli tomaattichili seosta, jota kaikki kauhoivat leivilleen ja sopan joukkoon! Mahtavaa!! Hyvä ruoka, parempi mieli :)

Täältä matka jatkui kohti odotettua Copacabanaa! Tuntui jotenkin oudolta katsella järveä melkein 4000m korkeudessa merenpinnasta. Suola tuoksui ja lauttoja, veneitä oli ranta täynnä, kun pääsimme ylityspaikalle. Automme jatkoi matkaa omalla lautallaan järven yli toiselle puolelle ja itse pääsimme paikallisten kanssa veneellä perässä. Kylmää, aurinko paistaa ja jännää. Hienoja näkymiä ja pääsimmepä maistamaan jopa Inca colaa ;) Vähän kuin muumi limpparia, mutta ei ihan... Matkan varrella pysähdyttiin kuvaamaan tien varteen näkymää, jossa toisella puolella siinsi Peru ja toisella Bolivia!! Toki Copacabanakin kuvattiin tien varresta laskevan auringon valossa! Upea maisema!!!

Kaupunkiin päästyämme käytiin tietenkin hakemassa siunausta paikallisesta kirkosta ja Copacabana neitsyeltä. Tärkeä riitti, parasta oli olla rehellinen ja pyytää hyvää matkaa... Kävimme sytyttämässä myös kynttilät, jotenkin miellyttävä tilaisuus hiljentyä hetkeksi ja miettiä omia asioita kaiken hektisyyden keskellä.

Hotellina meille toimi La Cupula, jota piti saksalainen mies. Hauska, erikoinen ja kaunis paikka. Voin suositella! Huoneessa tosin ei ollut lämmitystä, ja illalla ilma oli todella kylmää, joten päädyimme Anun kanssa käyttämään makuupussejamme sängyssä. Peitot olivat suhteellisen ohuet, joten itse tykkäsin makuupussista, koska jos ei korkeuden takia ruoka maistunut niin unta oli vähintään saatava. JA hyvin tuli nukuttua, viileätä oli mutta ei haitannut untuvapussissa :)

Aamupala oli hyvää ja maistui kylmän yön jälkeen taivaalliselta. Päivän agendana oli lähtö Titicaca järvelle ja veneily Isla del Solille eli Auringon saarelle. Mahtava ilma jatkui ja vaikka vene matka oli viileä, saarelle saapuessa sai riisua vaatetusta, koska oli täydellinen helle sää.

Tutustuimme paikallisiin raunioihin ja Marci ilahdutti meitä jälleen tarinoillaan menneestä hirstoriasta. Kävely jatkui saaren jyrkkää rinnettä viettäen kohti lounas paikkaamme - pysähdyin matkalla kuvaamaan paikallista naista kahden laaman kanssa, 5 bolivianon hinnalla tietenkin - ja lounaaksi meille olikin järjestetty paikallisia herkkuja. Perunoita, kanaa, justoa, kananmunia, piirakkaa jne. Erikoista, vähän kaikkea tuli maisteltua... Perheen kaksi lasta järjesti pientä hupia, kun sain lounaalle saattajaksi kolmi vuotiaan pienen pojan, joka oli tomera kuin mikä :)

Lounaan jälkeen suuntasimme alaspäin kohti rantaa ja tarkoituksena oli kuunnella tarina nuoruuden lähteestä, mutta päädyimme avustamaan ranskalaista isää sairaan pojan kanssa. Hieman hämmentävää oli se, että he eivät ilmeisesti tajunneet, kuinka kipeä poika oli. Lopulta isän kanssa kannoimme pojan rantaan, jossa perheen äiti ja toinen lapsista olivat kahvilan terassilla nauttimassa juomia. Meidän reissu loppui siihen ja perhe pääsi kyydillämme Copacabanaan ja sairaalaan. Kukaan ei tainnut olla pahoillaan vapaasta iltapäivästä ennen ruokailua :) ja mahdollisuudesta käydä hieman shoppaamassa!

Illalliselle saimme ohjelmaa, kun paikalliset kolme poikaa kävivät soittamassa asiakkaille panhuiluja! Hienosti meni ja illallinen maistui taivaalliselta. Unikin maistui kummasti ja hetken rakentelun jälkeen sain jopa laturin pysymään seinässä ja lataamaan puhelimeen hieman lisää virtaa, että kuvaaminen taas seuraavanan päivänä onnistui.

Aamulla pakkausta ja matka jatkui taas kohti vuoria!!