Huomenta!

On se kumma miten aamupalalla saa itseensa ankattya ruokaa ja juotavaa kunnolla. Tosin huoneessamme on niin hyva ilmastointi, etta se on pitanyt ottaa pois joka yoksi ettei tulla kipeiksi. Tasta johtuen on nukkuminen kuintenkin aika hikista puuhaa.

Lamminta taalla on ollut ja ulkona liikkuminen aika tukalaa. Eilen vietettiin aikaa loytamallamme uima-altaalla ja tietenkin paasin valokuviin mukaan. Onneksi naama ei nay mutta saaret kyllakin. Tosin en tieda onko matkanjohtajamme vielakaan ratkaissut hienon Lumia "hirviopuhelimen" (?) saloja, kun emme paasseet laittamaan mitaan kuvia Mandalan omille sivuille, kun joku toinen henkilo oli liittanyt oman tiukan profiilinsa puhelimeen. Eli meikalaisten hupi kuvat olisivat paatyneet taman pojan omille some sivuille ;) Perheriitaa odotellessa??!!

Tanaan on SE H-hetki kun tavataan tuleva vuori oppaamme. Tarkistukseen kuulema joutuu kamat, ainakin kengat. Tuonne ylos kun ei ole mitaan asiaa ilman sisakengallista vuorikenkaa. Huonoksi onneksi yhdelta pojalta eilen loytyi juuri sellaiset kengat, jossa ei ole irroitettavaa sisakenkaa. Harmillista, kun nama kamat eivat ole kuitenkaan niita kaikkein halvimpia. Kamoista on ollut todella paljon puhettakin, joten jos ei ole ennen kiipeilya harrastanut jne. saattaa nopeasti mennakin noiden kamojen kanssa ns. "halpaan". Mutta onneksi vuokraus taalla ei ole kallista. Taisi olla jotain 7 euroa... ja omien ostettujen kenkien hinta lahemmas 500 euroa.. revi siita. Tosin mielummin omat kengat kun kuitenkaan ei ikina tiia mita tuolta vuokralle saa.

Pidimme eilen Teijan (matkanjohtaja) kanssa ns. kamasulkeiset. Pakko kylla myontaa etta ei ole meikalaisella MITAAN ylimaaraista. Jos edes yksi puhdas paita paluulennolle jostain loytyy niin hurraa!! Kama maaran ero meilla oli valtava - tosin tietty perusleiriin voi tuota tavaraa vieda vaikka kuinka ja jattaa sinne ja ottaa vain ne tarvittavat mukaan kun ylemmas mennaan. Opinpa tastakin jotain!! Eli se mukava paita/villapaita olisi mahtunut hyvin mukaan...

Kuten jo aikaisemmin "hehkutin" (alkaa ottako asiaa niin vain ihan pistetaan innostuksen piikkiin) niin meidan porukka on hyva. Ainakin viela... no, kuka nyt ei huonon olon, kurjan saan tai muuten vain tiukan paikan tullen meneta hermoja. Mutta tavallaan onni ollut se, etta olemme joutuneet viettamaan nainkin paljon aikaa taalla Mendozassa ja odottelemaan lahtoa - sesonki aika! - koska olemme paasseet tutustumaan toisiimme ja viettamaan aikaa todella paljon yhdessa. Positiivista asennetta on loytynyt roppa kaupaalla ja toivottavasti se kestaa. Keksimme jopa yhteista hommattavaa, pelikortit! Liisalla oli joku zombi peli mukana, joten kylla tasta viela hauskaa tulee :)

Jos joulu meni mieliajatuksella "tankkausta" tulevaa varten ei taalla ole paassyt yhtaan sen helpommalla. Liharuokaa riittaa ja salaattia saa etsimalla etsia. Joten hyvin on syoty ja "juotukin" ;) Tilasimme eilen oluet, no tulipa sitten melkein litran pullo poytaan, jokaiselle! Andes on oluen nimi ja kylla koko kylma olut meni meikalaisellakin alas. Ja minahan en siita sen kummemmin pida!! Ainakaan suomalaisesta...

Mutta terveiset viela taalta hikisesta ja mukavasta Mendozasta - huomenna matka jatkuu kohti Penitentesia 2580m. Tuli tassa mutka matkaan, koska paikka mihin piti menna on remontin alla.. Ja siita seuraavana paivana luonnonpuiston portille ja reput selkaan (joudumme JO tassa ottamaan isot reput kun suunnitelmat muuttuvat koko ajan ja joudumme nukkumaan jo Confluensiassa teltoissa 2 yota). Joten rankka osuus alkaakin jo heti alussa, kun tarvittavat kamat tulevat siina jo kantoon. Muulithan jatkavatkin suoraan perusleiriin jonne itse saavumme vasta kolmantena paivana.

Mutta tata se on, helppoa ja mukavaa tasta ei kannattanut odottaakaan tulevan vaan luvassahan on SEIKKAILU! :)

Terveisia kotiin, hengissa ollaan ja hieman olkapaat karahtaneina..

Marika