Ostettiin Laosin Luang Namthasta suoraan liput Thaimaan Chiang Maihin. Maksettiin lipuista vähän ekstraa (yht 224 000 kip eli n. 20 e), mutta näihin piti sisältyä kaikki tarvitsemamme kyydit. Meidät varustettiin kuitilla ja paperilla, jossa oli matkatoimiston logo. Kuitin toiselle puolelle matkatoimiston setä kirjoitti puhelinnumeronsa sekä jotain laoksi (ohjeita tuk-tuk-kuskille?) ja sanoi: "Don´t worry, my friend will be waiting for you at the border". Hyppäsimme katetun avolava-auton kyytiin ja meidät vietiin bussiasemalle, jossa vaihdoimme paikallisbussiin. Matka alkoi mukavasti, tie oli alussa varsin hyvässä kunnossa (johti Kiinan rajalle). Pysähtelimme muutaman kerran, milloin ottamaan lisää porukkaa kyytiin, milloin vessatauoille (pusikkotauko) tai jotta matkustajat pystyivät viemään lahjoja matkan varrella juhlittaviin häihin. Jossain vaiheessa oli taas päällyste (tai kärsivällisyys) loppunut asfalttimiehiltä ja tie muuttui kovin töyssyiseksi. Sai pitää kunnolla kiinni, jottei tippunut penkiltä. Reitti oli myös varsin vuoristoista ja välillä vähän jännäsimme riittääkö kulkupelimme vauhti nousuihin. No, neljän tunnin kuluttua saavuimme kuitenkin perille Huay Xain (Laosin rajakylä) bussiasemalle. Nousimme taas avolavan kyytiin ja meidät kuskattiin raja-asemalle. Annoimme kuskille ne matkatoimiston sedän kirjoittamat laon kieliset ohjeet ja hetken puhelinneuvottelun jälkeen kuski antoi puhelimen vielä minulle. Matkatoimiston setä se siellä ohjeisti, että meidän tuli leimauttaa passimme rajalla ja sitten heilutella niitä matkatoimiston logolla varustettuja lappuja ja joku mies tulisi sitten opastamaan meitä lisää. No näin teimme ja meitä vastaan tuli mies, joka otti yhdet lappuset pois ja vaihtokaupassa saimme paitoihimme tarrat. Nämä toimisivat kuulemma lippuinamme loppumatkan. Nousimme pitkään veneeseen, joka kuljetti meidät Thaimaan puolelle, Chiang Khongin kylään. Passintarkastuksen jälkeen tapasimme taas uuden ihmisen, jonka oli tarkoitus saattaa meidät hotlalle, jossa voisimme odotella minivanin lähtöä Chiang Maihin. Taas nousimme avolavan kyytiin ja saavuimme mukavan näköiselle hotellille. Siellä meiltä pyydettiin luovuttamaan keltaiset liput. Siis hetkinen, meille oli annettu kuitti, logolappu ja vihreä tarra, muttei yhtään keltaista lippua. Onneksi meillä oli sen tarramiehen puhelinnumero ja taas hetken puhelinneuvottelun jälkeen hotellin täti suostui tyytymään tarroihimme lippujen sijasta. Tämän jälkeen kaikki olikin hyvin yksinkertaista; kävimme syömässä ja kulutimme aikaa. Puoli seitsemältä lähti luksusminivanimme (kera kiinalaisten eläkeläisten) kohti Chiang Maita, jonne saavuimme yhdentoista aikaan illalla.