Okei, kun ihmiset sanovat, että he pysähtyvät 1770:ssä he oikeasti pysähtyvät Agnes Waterissä. Kaupunkien tai siis kylien välillä on kuusi kilometriä. 1770:ssa ei oikeasti ole mitään. 120 taloa, satama ja pubi, josta saa ostettua maitoa ja leipää. That's it. Agnes Waterissa on neljä hostellia. Cool Bananas on paras. Isot huoneet, iso keittiö, iso oleskelualue (ihanat sohvat), leffoja, riippumattoja, ulko/ruokailu/chillausalue on viihtyisä. Kaikki haluavat jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Niin mekin teimme. Paras hostelli tähän mennessä. Ihmisiin on helppo tutustua, kaikki juttelevat kaikkien kanssa. Kylän "keskustasta" löytyy kaksi ruokakauppaa, automaatteja (ettei backpackereiltä vaan lopu rahat), posti, Tribal travel, pubi, bottle-shop ja pari muuta liikettä. Tänne ei tulla shoppailemaan vaan rentoutumaan ja harrastamaan vesiurheilulajeja. Agnes Water on pieni kylä ja sellaisena se pysyy. Yhdellä puolella on meri ja toista puolta ympäröi kansallispuisto, joten kaupunkia ei voi laajantaa. Kylä taitaa pysyä pystyssä backpackereiden ansiosta. Näissä kylissä kukaan ei lukitse ovia. Tämä koskee myös hostelleja. Kaikkien huoneiden ovet ovat auki 24h. Kylissä ei ole yhtään liikennevaloja ja täällä ruuhka tarkoittaa viiden auton jonoa.

Tämä on paikka, jossa kannatttaa harrastaa vesiurheilulajeja. Surffauskouluja on kaksi ja niissä oon maan halvimmat hinnat. Hinnat vaihtelevat 17 ja 30 dollarin väliltä. Kannattaa mennä Lazy Lizard in tunneille. He ovat parhaita. Muita lajeja, joita täällä voi harrastaa ovat body boarding, kite surfing, SUP (standing up paddle surfing), sand boarding, sukellusta ym. tai sitten voi vain maata rannalla. Toinen syy miksi ihmiset tulevat tänne on Scooter Roo. Hervey Bayssä tapasimme kaksi tyttöä, jotka olivat juuri tulleet Agnes Waterista ja kuulivat meidän juttelevan Cool Bananasista. He näyttivät kuvia ja kertoivat, että paikka on aivan mahtava ja meidän on pakko kokeilla Scooter Roo´ta. Me innostuimme heti! Scooter Roo´ssa ajetaan pari tuntia, 60km matka skoottereilla, jotka muistuttavat moottoripyöriä. Okei, koneet ovat 50cc eli niillä juuri ja juuri pääsee 80km/h. Meitä oli iso porukka, noin 40 ihmistä. Saimme nahkatakit ja tatskat, jotta pääsimme oikein kunnolla fiilikseen. Pyöriä oli kolmenlaisia, riippuen ajokokemuksesta. Mitä enemmän kokemusta sen enemmän pyörä muistutti chopperia. Pyörät oli laitettu riveihin ja kuuntelimme ohjeet. Sen jälkeen kaikkien piti ajaa testikierros, jotta vetäjät näkivät voiko ihmistä päästää ajamaan. Me olimme viimeisessä rivissä ja jouduimme katsomaan kun jotkut olivat todella surkeita ja joutuivat ajamaan yli kymmenenkin kierrosta. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin ajanut moottoripyörällä tai edes skootterilla, joten se kun näki ihmisten ajavan todella huonosti ei herättänyt luottamusta omiin ajotaitoihin. Ne, ketkä eivät läpäisseet, saivat matkustaa ohjaajien kyydissä.

Matkan aikana pysähdyimme ottamaan kuvia. Yksi oli mm. olimme tulleet ison mäen alas ja kuvaaja odotti kurvissa. Meidän poseerata kuvaajalle. Ohjeet menivät suunnilleen näin: Kaikkien pitää poseerata, irrottakaa kädet tai jalat ilmaan. Nouskaa seisomaan pyörän päälle tai mitä vain haluatte. Ja tämä piti tehdä siis vauhdissa. Ja me olimme paria lukuunottamatta ekakertalaisia. Vastuuntuntoista...

Yllättäen me olimme luonnonlahjakkuuksia. Scooter Roo oli ehdottomasti hauskinta mitä olemme matkamme aikana tehneet! En voi uskoa, etten ole koskaan aikaisemmin ajanut moottoripyörällä tai skootterilla. Nyt ymmärrän täysin ihmisten innon moottoripyöriä kohtaan. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun ajat 80km/h hiukset hulmuten, naama virneessä ja hampaat ötökäitä täynnä. Suunniteltiin jo Elinan kanssa, että kun palataan Suomeen hankitaan moottoripyöräkortit. Harley'a odotellessa... :)