Viimeisia kuulumisia Moskovasta

Lahdon hetket lahestyvat. Karavaani on irtautumassa kolmen paivan mittaiselle erikoiskokeelle kohti Irkutskia. Edessa kolme paivaa elamaa ja elamointia junassa, junan vessassa, asemilla, samovaarien lammossa ja votkan vilkastamien ihmisten seurassa. Kotikutoiseen fraasisanakirjaan on kirjoiteltu tervehdyksia ja hyvasteja venalaisin sanakaantein ja puoli kahdeltatoista astumme liikkuvaan kotiimme. Saimme myos selville etta majoitumme molemmat ylapetiin, mika kaytannossa tarkoittaa kenties vahemman jaloissapyorivaa oloa meille tuntemattomille sotureille. Anskua tuleva retki nayttaa hieman huolettavan, mika on ymmarrettavaa hanen selkansa osalta. Itse sen sijaan riemuitsen hyperaktiivisuuden nostattamalla intomielella tulevan seikkailun mahdollisia kaanteita.

Kotiimme hukkaamasta kameran usb-johdosta huolimatta olemme onnistuneet liittamaan muutamat kuvat blogiin, joten olkaapas hyvat - tuhannet lukijat. Kuvissa on nyt sitten myos paivan ruokapaikkamme pihasta loytynyt lehma. Muu Muu oli siis paivan pyhiinvaelluskohde, silla muutoin keli on muuttunut taas asteen, pari sinisen puolelle. Nainpa paatimme laiskoina jattaa muut nahtavyydet sikseen ja lahtea painelemaan yhden toteuttamista vaille olleen venalaisen stereotypian, borssikeiton imeskelyn peraan. Ja sieltahan tuo punainen paholainen padoista loytyi... Hyvaa oli - eli tulevaisuuteni on sinetoity. Suomessa en enaa muuta syo. Punajuuret valmiiksi ja kypsymaan - enaa 35 viikkoa, joten nyt padat tulelle!

Eilisen paivan kalenteriin sen sijaan mahtui iltalenkki paikallisen luostarin, новодевичий монастырь (katsokaas mita ihmeita copy-paste:lla saa aikaan) laheisyyteen. Kyseinen mesta (sana, joka muuten tulee tod.nak. venajan kielen mecta sanasta - salapoliisin ominaisuudessa paateltya) on paikka jonne tsaarin kilpailijat, usein liikaa valtaa saaneet naispuoliset kumoukselliset kipattiin. Siella nuo sielut nyt sitten muurien takana meille huutelivat ja me takaisin niille. Useimmat luostarin asukeista kuolivat nalkaan ja kurjiin oloihin eli mitaan auvoista retriittielamaa ei ollut luvassa mikali menolippuun oli kirjailtu taman luostarin nimi.

Mitaan ihmeita ei ole tapahtunut, mutta kirjoittelenpa nyt viela ratokseni (ja teidan kiusaksi) rivin pari, kun seuraavat tarinat tupsahtavat naille palstoille vasta perjantaina. Silloin pitaisi aamun tuimassa aamutuimassa meidan tervehtia ilolla Siperian veljia ja siskoja. Kaikki keksityt korttipelit on ulkoaopeteltu, yatzy-nopat hienosaadetty, evaat syoty (lahes), puolet tarpeellisista tavaroista unohdettu pakata ja muutenkin valmistauduttu kolmen paivan ja kolmen yon perivenalaiseen kokemukseen. Tata en jattaisi kokematta! Olemme valmiit kolmanteen luokkaan, mutta onko kolmas luokka valmistautunut meihin? Siina ne pari rivia.

-KS

"Every day people are straying away from the church and going back to God."

-Lenny Bruce