Kotona jalleen!

Silta tuntuu kahden vuoden tauon jalkeen... Laos. Se tervehtii meita lammolla ja suurella ystavallisyydellaan. Pitkasta aikaa tuntuu kuin olisi tullut johonkin, jota tien paalla kutsua kodiksi. Laos on kaunis, Laos on lammin, tropiikki hellii ja kainalot kostuvat. Pitkahihaiset poltetaan, silla viimein olemme tropiikissa.

Mutta miten tahan on tultu - on jalleen aika katsoa mennytta silmiin ja palauttaa mieliin eilinen. Tassa tapauksessa myos toissapaivainen ja sita edeltavat... Kunmingissa annoimme vasyneille sieluillemme rauhaa vain yhden lepopaivan verran ja siirryimme paatapahkaa uusia haasteita pain. Otimme tutkaimiin Mojiang nimisen pikkukylan ja kaupungin puolikkaan, jonka painoarvoa lisasi tieto siita, etta Kunmingin guesthousemme avulias ja ystavallismielinen henkilokunta ei muistanut kenenkaan menneen tuohon paikkaan meidan majapaikastamme. Ilolla lahdimme siis sekoiluja kohti ja niitahan piisasi. Mojiang oli skitsofreninen tapaus - yhta-aikaa vanha perinteikas kiinalainen pikkukyla etta kasvukivuissaan elava kaupungin alku. Paakatu oli uutuuttaanhohtava, mutta samalla parin sadan metrin paassa oli ylailmojen pengermaviljelyksia ja pienia kinttupolkuja, joita mekin lahdimme mittailemaan. Mojiang juhli meidan saapumisemme ohessa Kiinan kansallispaivaa eli lokakuun ensimmaista. Kumpaa lie enemman odottivat? Meno oli aattona riehakasta ja kiinalaisethan viettelevat juhlapyhia sitten viikon verran. Otetaanpas mallia ja tehdaan meille samanlaiset pippalot lahitulevaisuudessa. Paikasta sanottakoon viela, etta on mita ilmeisemmin suuri kunnia olla kaupunki, joka on perustettu Kravun kaantopiirille. Mojiang oli taman suuruden edessa rakentanut itselleen komean puiston, jossa asia tuli meille vihkiytymattomille noin tuhat kertaa selvaksi. Samalla halukkaat saattoivat tallustella kaantopiiria maahanpiirtyneen linjan johdattamina. Huikeaa, eiko?

Mojiangin jatimme parin paivan oleskelun ja pengerviljelysten tutkinnan jalkeen. Suuntana Laosin raja. Kyselimme sitten asemalla Mengla nimisen paikan koordinaatteja ja saimme vastaukseksi tyhjia katseita ja puustapudonneita ilmeita. Ei taas hyvalta nayttanyt. No aikamme asiaa pyoriteltya alkoi vyyhti selviamaan. Paikka oli tietysti Mengla... joka lausutaan 'mongla'. Tama karmaiseva ja lahes kohtalokas virhe selvisi meille onneksi ajoissa vain huomataksemme, ettei Menglaan (joka edelleen menglataan monglana) tietysti busseja mene. Siispa Simaoon, josta nopeat refleksimme heilauttivat meidat lahes liikkuvaan bussiin ja etenemaan kohti maaranpaita. Kuten jokainen karttaa silmillaan lukeva osaa lukea, etelainen Kiina/pohjoinen Laos on hyvin, hyvin vuoristoista. Nainpa rykaisimme itsemme tuhannen tunnelin, miljoonan uskomattoman vuoristokylan ja lukemattoman hikisen pysahdyksen jalkeen Menglaan. Jossakin vaiheessa ohitimme ystavamme tropiikin rajan. Joukkiomme oli jo tassa vaiheessa iskostanut tietoisuuteen, etta Mengla ei ole samaatarkoittava sana rajan kanssa. Eli edessa olisi viela noin 50 kilometrin vaellus. 50 kilometria ei tietysti ole missaan mitaan... paitsi Kiinan ja Laosin rajalla, jossa siihen tuhraantui aikaa sopivalla tavalla. Kilometreja kertyi tuskin 200 koko paivan aikana - tunteja iloisesti 7-8.

Udomxai (halukkaat voivat kutsua myos Oudomxayksi ja innokkaimmat jopa Muang Xayksi) on sen sijaan hieno pohjoisen Laosin sydanmaa-alue. Ilolla tervehdimme Laosin serkkuja, veljia ja siskoja. Lahes vanhoja tuttuja siis. Monet asiat muistuttavat Laosia, jonka tapasimme pari vuotta sitten. Silti pohjoinen osuus on aivan erityisen hienon ja hengetsalpaavan nakoinen, oloinen ja muotoinen. Guesthouse on nuhjuinen 5 dollarin laava. Jaamme huoneen salaperaisen vierailijan, kolme kertaa mikki-hiiren kokoisen rotan kanssa, joka luikki meita sangyn alta vastikaan piilosille. Silti tai juuri siksi Laos on niin uskomaton ja uskomattomuudessaan hieno. Pohjolassa elelisi iloksi viela pitkaan, mutta huomiseen aikatauluun on asetettu pikataival (tod.nak. 10 tuntia nailla teilla) Luang Prabangiin. Siella sitten pysahdymme, hengahdamme pari paivaa ja keraamme voimat jatkuvan liikkeen yllapitamiseksi. Seuraavassa jaksossa sitten tarinoita kiinalaisista ja Laosin tulvien piiskaamista pikkuteista ja arvattavissa olevaa Laosin ylistysta. Mutta alkaa pidattako hengitysta...

-K

"I have realized that the past and future are real illusions, that they exist in the present, which is what there is and all there is."

-Alan Watts