Linjoilla taas!

Paikkana siis Luang Prabang ja leppoista Laosia nayttaa taallakin olevan tarjolla. Ennen ei ole LP:ssa (eli lempinimeltaan vinyylissa) tullut oltuakaan, mutta aloitan heti purnauksen sanoilla. Lapset myy tavaraa kaduilla. Tama on heti karkeen pistavimpana erona parin vuoden takaiseen Laosiin. Tieda nyt sitten onko juuri Luang Prabangissa ennenkin ilmennyt tata, mutta surullista se on joka tapauksessa. Lapset lyodaan kadulle, koska heille on vaikeampi sanoa ei kiitos, jatan romut ostamatta. Kinkkista, koska jos ostat yllytat vanhempia entisestaan pistamaan lapset pihalle myyjiksi. Jokseenkin turha luulla, etta lapset itse saisivat rahoja, mutta toisaalta miten sanot ei kauniisti. Sita taalla on nyt sitten harjoiteltu.

Siina sivussa on etsitty kuumeisesti majapaikkaa, joka paljouden edessa on ollut huomattavasti haastavampaa, kuin jos olisi olemassa yksi luukku, jonne yoksi piiloutua. Se kuitenkin jo eilispaivan juttuja. Sunnuntai meni vesiputouksen kokemisessa. Oli sitten isoin, jonka mina olen nahnyt. Kiitettavan kokoinen ja uidahan siella piti kun tilaisuus tuli. Vesi tosin eilisyon sateista pahasti mutainen ja kirkkaus lahinna katsojan mielikuvissa. Tama paiva oli noin muutoin hieman vahemman paahtava paaosin viilentavien vesisateiden ansiosta. Sateet katkoi tietysti sahkoja yolla, mutta sepa nyt on enemman saanto kuin poikkeus (sahko)linjasta. Uimareita ei putouksella suurempia laumoja nakynyt. Olisivatko sitten vesiputouksen ylaosissa kivasti ihoon kiinnittyneet verenimijamadot vieneet porukalta puhdit. Omat veret naytti olevan niin pahaa myrkkya, ettei matoja kiinnostanut - pari yritti mutta totesi, ettei tasta nyt mitaan tule. Veret kulkevat viela suonissa. Petipunkkien hyokkaysta viela odotamme. Tosin epailemme, etta sekin on jo tapahtunut ja nyt vain odotellaan, milloin alkaa kutisemaan. Joka paikkaa tietysti raavittaa heti kun asiaa ajattelee - eli pysymme lujina ja emme anna ajatukselle otetta. Udomxain kamppa oli nahkaas bedbugseja kuhisevan oloinen ja parin vuoden takaiset pilkkutaudin tapaiset tuntemukset Vientianesta alkoivat uhkaavasti palautua iloisiin mieliin. Aamulla huomasimme lisaksi, etta yollinen vesisade oli nostanut Intian valtameren verran vetta lattialle. Oma rinkkani siella jo antaumuksella ui - Anskun kapsakki oli tietysti viela kuivilla, mita nyt aallot vahan ohimennen piiskasivat. Mutta kylla Laos on hieno, ei taalla edes pienet leukaan osuvat koukut menoa heikenna. Hulppeaa on Vinyylissakin.

Jokunen sana Kiinasta, kun taisin siita viimeksi jaatavan kuumaa analyysia luvata. Kiina oli osin kovinkin nasta maa, monessa mielessa ensipaivien vaikutelmat jaivat voimaan. Eli kaksijakoista. Kaikki ei niin hienoa - kaikki ei niin rupistakaan. Kaikki-kaupan-kapitalismia ja kommunismipatriotismia yhdistettyna jatkuvaan kyttailyyn ja vartiointiin. Toisaalta noiden jalkimmaisten takia monet asiat sitten lopulta toimivat Kiinassa niinkin hyvin. Luonto karua lahes kaikkialla vahankaan lahempana kaupunkia. Laosissa sademetsa elaa ja voi hyvin ... viela. Heti rajalla sen saattoi nahda, metsat koskemattomampia, tiet mutkaisempia, eika ainuttakaan tunnelia. Viela ei ole ollut aika uhrata ymparistoa - toivotaan, ettei sen aika koskaan ole tuleva. Mutta Kiina ... Karkeita yleistyksia kylvamalla eras huomattavin piirre oli (jo heti rajalla) huomata aanentason jyrkan laskemisen. Laosilaiset eivat huuda ja koko aika ei tarvi olla aanessa. Taalla nukutaan - kaikkialla. Sangyissa, jakkaroilla, poydilla, poytien alla, ravintoloissa, keittioissa, kaduilla ja konttoreissa. Tuleva otetaan rauhassa, kaikkea ei jatkuvasti ressata. Se lisaa Laosin viihtyvyytta, mihin Kiinassa ei valitettavasti pystyta. Tulosvastuun piru on ujuttanut likaiset lonkeronsa Kiinan systeemiin jo milloin lie - aivan kuin siella armaassa kotomaassa - viimeistaan 'lipevan liehuletti' Kataisen ja 'antialuepoliitikko' Vanhasen sairaan ruoskan iskemana. Muista en tieda, mutta mina ainakin teen mieluiten pakolliset rahani vaikka siina Suomen 's***steemissa', mutta jatan niiden kuluttamisen tanne mahdollisimman kauas ja mahdollisimman vahaan materiaan keskittyen. Eli olen osa sita rikollista joukkoa, joka ei rakenna Suomen pahoinvointiyhteiskuntamme tulevaisuutta kulutuksen jatkuvalla kasvulla, mika nykyhallituksemme mielesta on nahtavasti ainoa keino pelastukseen. En tieda, mutta kuulostaa minusta aivan helvetin typeralta. Kannattaa vaikka kayda siella Kiinassa katsomassa, mihin se jatkuva kulutusyhteiskunta sitten johtaa. Siella sen jo nakee - ja ymparistossa sen nakee myos... Laosissa voi vuoren nahda viela saasteilta.

Fiilisten puolesta Kiina oli kuitenkin mukava yllatys positiivisen puolelle. Ihmiset eivat kuitenkaan niin kylmia ja valinpitamattomia kuin niin usein olen kuultu kerrottavan. Paras tapa paasta irti vaaristyneista ennakkoluuloista lienee laukun pakkaaminen. Ja sitten ollaankin jo lahempana lahtoa. Taas sen naki ... ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla.

-K

If you asked me to name the three scariest threats facing the human race, I would give the same answer that most people would: nuclear war, global warming and Windows.

-Dave Barry