Vasymys - reissaajan luotettavin ystava ja takuuvarma seuralainen on jatkanut kulkuaan kanssamme. Tuon ihastuttavan 'kaupanpaallisen' kanssa etsiydyimme tanaan aamun/yon huiskeessa Pekingiin. Mietitaanpas viela, miten tassa nain sitten paasi kaymaan:

Toissapaivana aloitimme hakeutumisen Mongolian perukoilta palavana tarkoituksenamme etsia kasiimme Kiina. Kaverin on kuultu pyorineen Mongolian rajojen etelapuolella viimeiset 4000 tuhatta vuotta kevyesti. Vanhalta ja vasyneelta se ei vaikuta, vaikka me silta vaikutammekin. Mutta eipas etuilla!

Ajatuksemmehan oli valttaa kirottuja Trans-Siperian junailijoita, koska tasta vanhasta idan vaylasta on tullut aivan liian jokapaivaista ja arkea. Kysynnan myota kasille rajahtaneita hintoja valttaaksemme nappasimme kartalta vaihtoehtoisen tarinoiden kulun. Taman tarinan mukaan rajan voisi ylittaa hakeutumalla ensin Zamyn-Uudiin paikallisella kiskojen kolistajalla ja tyontymalla eteenpain sielta tienpiennarta myoten rajan yli Kiinan tantereelle. Zamyn-Uudiin ehdimme aamutuimaan ja kaikkihan oli kovin helppoa. Liian helppoa! Hyppasimme paikallisen menon houkuttelemina bussiin rajan toiselle puolelle. Edelleen meni lujaa!

Rajalla muuttuivat Mongoliassa opitut kevyet meiningit ja tullimiesten vitsien suoltamiset odotetulla tavalla tuimaan kyttailyyn. Ensimmaisena minua, rikollista sinansa, ryhdyttiin tarkastelemaan passini viisumien osalta. Huomiota heratti Intian viisumin loytyminen. Ja tamahan oli jo sinansa sen sortin syntia, etta luonnollisesti sain poistua jonosta pieneen keskusteluun. Tuimasilmainen virkailija aloitti rupattelun haluamalla tietaa, mitas helvettia mina talla tarralla, jota Intian viisumiksi sanovat, aion tehda? Tuli tietenkin mieleen, etta lauon aikovani ylittaa rajan laittomasti Tiibetista Intiaan. Sekunnin murto-osan ja ehtyvan hymyn kadotessa lopullisesti huuliltani paljastin totuuden - aion Intiaan Laosin ja Thaimaan kautta. Tassa vaiheessa totuus alkoi tuntua minustakin valheelta, mutta pidin tiukan linjani ja sain tahtoni lapi ja elamani jatkui. Toistaiseksi.

Seuraavana saimme huomata, etta huhut tietyista kielletyista kirjoista eivat ole pelkkaa sanakolinaa. Kiinahan ei sulata Lonely Planetin painosta, jossa Taiwan ei kuulu automaattisesti osaksi Kiinaa. Eli ei kun aukomaan rinkat ja esittelemaan suomalaista kaunokirjallisuutta. Fiilis kuin kirjamessuilla - kauppa vain ei kaynyt. Poytaan lennahteli koko kymmenisen kirjan minikirjasto ja yllattaen emme aloittaneetkaan lukupiiria, vaan tiukan suomen kielen opiskelun. Kysymyksia heiteltiin asianomaisille! Fiktiota? Faktaa? Ja ennenkaikkea minkalaista faktaa? No propagandaa tietysti, mutta kenen toimesta! Kuka oli oikeassa, kuka vaarassa? Voin taata, etta syylliselta tassa vaiheessa tuntui. Tunnustan kaiken! Viimeisten joukossa poydalle heittamani Fidel Castron elamakerta tuntui nostattavan kulmakarvoja. Nopeasti kaivoin viela repustani Castanedan ja tungin sen Castron paalle. Ei jannitysta kaipaavan tarvitse Kiinaan lahtea huumehita salakuljettamaan - saman adrenaliinin saa parista Castron elamakerrasta! Jaat sulivat kuitenkin lopulta, kun poikkeuksellisen iloinen rajatarkastajanainen hihkaisi riemussaan, ettei ollut koskaan nahnyt Suomen passia. Nyt naki ja pari suomalaista propangandan salakuljettajaa samalla. Mista lie suomalaiset sitten rajan ylittavat - eivat ilmeisesti taalta.

Matka jatkui Ereenin paikalliseen rajakaupunkiin Kiinaan ja ohjelmaan kuului valiton aikomus siirtya Pekingin saasteilla keuhkoja polttamaan. Sukkapuikoilla listalta arvalla evaat naamaan (arpaonni suosi vuohta, paikallisia vahveroita ja kaikkea epamaaraista mutta alasvaluvaa) ja haasteisiin. Kaiken taaksejaaneen junailun jalkeen sleeper-bus kuulosti jotenkin eksoottiselta vaihtoehdolta. Helposti loytyi ja kolmelta nousimme laivaan! Bussi olikin mielenkiintoinen elamys makuupaikoilla matkaaville yo-bussinoviiseille. Kaakkois Aasiassahan bussit olivat viela istumabusseja yollakin - nyt jo jotain aivan muuta. Liput kouraan saadessamme saimme tietysti vankkaa faktaa, etta bussi olisi Pekingissa viidelta aamuyosta. Ei paras mahdollinen aika olla eksyksissa vakirikkaimman maan paakaupungissa, mutta siedettava kylla. Eteenpain! Yksityiskohtia ja lukijoita saastaakseni sanon, etta uni oli niukkaa, meno sekavaa ja kuskit harvinaisen karttyisia kaikelle ja kaikille tasapuolisesti. Yolla puoli kahdelta herailin aitoon kummastuksen tunteeseen, joka vain sleeper-bussilla Pekingiin tunteja liian aikaisin saapuva voi kokea. Aasiassa tuttu ja turvallinen tuntien myohastely oli kaikki poissa ja saavuimme kuolleeseen Pekingiin keskella yota kahdelta, emme viidelta! Herattelin karttyisan kokemusten jakajani aidon sekavuuden tilaan ja nappasimme laukut kahden kuskimme vesikauhuiselta vaikuttavan huudon muodostaman sylkymeren kaydessa paalle tsunamin lailla. Pihalla oltiin - kaikilla mahdollisilla tavoilla!

Mikaan Guesthouse ei tietysti tassa vaiheessa olisi auki tai valmis ottamaan vastaan kahta yon sankaria. Toisaalta emme osanneet mihinkaan guesthouseen muutenkaan, silla emmehan me lue enaa opaskirjoja. Eli Lonely Planetin sijaan mennaan sattuman ja vaihtelevan tuurin johdatuksella. Vaihtoehtoja ei tullut juuri heranneisiin aivosoluihin tusinoittain, joten valitsimme kahdesta mieleentulleesta. Joko jaamme ulos - saa oli taydellinen, ei sadetta, ei tuulta - joten mahdottomalta ei tamakaan tuntunut. Lisaksi kaikkialla risteili koppalakkeja, vartioita ja turvamiehia. Silti tai juuri siksi turvauduimme toiseen vaihtoehtoomme eli taksi alle ja kuningasidea mahdollisesti aukiolevasta rautatieasemasta paalle. Meille onnellisille rautatieasema avasi ovensa ja sukelsimme klo. kahdelta aseman hamyyn. Etsimme ylakerrasta - viela kiinniolevan ravintolan edesta kolon ja vetaydyimme maan painovoiman vietaviksi. Uni katkonaisena, kadet kiinni kaikessa mukana olleessa omaisuudessa havisimme unohduksen syliin. Patkittain.

Aamu tuli kuudelta, kun siivoja potki matkalaisten vasyneita raatoja. Kamat kasaan ja syopalaisten tavoin etsimaan uusia kiusattavia kiinalaisia. Vasymyksen keskella saimme ajatuksemme kokoon ja paadyimme viela jonottamaan tulevia junalippuja Kunmingiin. Sanat sekoilivat, mina myos. Vaara paiva juuri hankituissa lipuissa. Uusi yritys - onnistuminen. Riemu. Vasymys. Haamuina etenimme Pekingin metroon. Koti loytyi Tiananmenin takamaastoista, hieno mesta.

Tarkempi ja taydellinen veret seisauttava analyysi Kiinasta tulee... kunhan se taysin matkalaisille kirkastuu. Mutta sanotaan nyt vaikka, etta Kiina on suuri ristiriita. Paperilla kommunistinen - kaytannossa kauempana siita kuin mikaan muu tuntemani maa. 100% kapitalistinen ja taman voi jokainen tulla todistamaan itse. Kaikki kaupan, kaikki lahes ilmaista. Tekopyha, silla nailla sanoilla minut ristiinnaulittaisiin, vaikka ne olisivat lahempana totuutta kuin mikaan koskaan sanomani. Taysin omavarainen ja siksi ei kenestakaan riippuvainen. Pelottava! Kotikutoinen, vanha, ikuinen, sisasiittoinen. Mutta kaiken taman jalkeen osaan pitaa siita enemman kuin arvelin. En sen kaupallistetun sosialismin kuvatuksen takia, vaan sen tayden kaksipuolisuuden, ristiriitojen, ahneuden ja mielettomyyden takia. Jotenkin se muistuttaa meista jokaista. Nyt lahdemme morjestamaan tappaja Maoa mausoleumiin. Kenties Kiinan kaikkivoipa itse minut tuomitsee. Todellinen sosialismi elaa vahvemmin kuin pitkaan aikaan - ei taalla - omissa mielissa sen sijaan.

-KS

''If I am killed, I can die but once; but to live in constant dread of it, is to die over and over again''

-Abraham Lincoln