Gokarna kutsui - kutsuhuudon kuultuamme tulimme. Tuntuu jalleen hyvalta olla jalleen taalla. Pari vuotta jotka on tullut poissaoltua ovat menneet nopeasti, tuntuu hammentavasti kuin olisi tullut vahan kuin kotiin. Mutta kotejahan on monia, siella taalla tamankin reissun kulussa on noita kodillisen leppoisuuden 'kaymaloita' pilkistanyt esiin. Tanaan jaetaan aikaamme yhdessa sellaisessa.

Mista onkin hyva edeta sanomaan, etta kuten kodissakin myos Gokarnalla voi kaikessa rauhassa nauttia siita tekemattomyydesta, jota voisi kuvitella reissaamiseen useinkin liittyvan, mutta joka viimeisten paivien aikana on paassyt unohtumaan. Matkaa on tehty ja tehdaan jatkossakin - matkaa joka tuntuu toisinaan kaiken saadon keskella tyolta, mutta joka palkitsee kun osuu paikalleen paikkoihin kuten Gokarnaan. Mikaan ei suuremmin ole muuttunut sitten viime nakemasta - joku kirosi kasvaneita hintoja, mutta edelleen nayttaa kamppaa saavan 150 rupian hinnoilla (eli noin 2,5 eurolla). Kyse sitten niista hiekkalattiallisista harjakattoisista olkimajoista, joista ei kylla voi itseasiassa muuta kuin tykata. Porukkaa on ehka entisestakin enemman - sekaan ei mikaan yllatys, ja toisaalta reissaajan paljous tuo mukavasti ravintolan ja guesthousen vaihtoehtoja. Me saavuimme reippaan koko paivan mittaisen raahustelun jalkeen Udupista (jonne edellisena yona tultiin Dharmasthalasta ja siita ehka lopussa viela sananen lisaa) Kumtan kautta tottahan toki ja sen verran oli viela itsea rangaistava ja reissaajan todellisia luonteenpiirteita mittailtava, etta kontattiin nuo 3-3,5 kilometria yli kukkulaisten maisemien ja parinkin rannan, kunnes tuttavallinen Om-beach meidat vastaanotti. Tosin oli vastaanotto ajoittain kylmahkokin, silla guesthouseja sai kierrella kymmenittain ennenkuin majapaikka irtosi. Taytta oli jo neljan-viiden aikaan iltasella, hirveasti ei kaynyt kateeksi niita, jotka tulivat auringonlaskun aikaan muutamaa tuntia myohemmin rinkkoineen ovia koputtelemaan.

Dharmasthalasta paasimme hyvinkin kivuttomasti Udupiin, joka loogisena valivaiheena odotti meita jo yhdentoista aikaan aamulla. Etsimme televisiollisen lodgen (ideana tuhota viimeiset salmiakit, jotka rinkan notkoista viela loytyivat hyvan tai enintaan keskinkertaisen elokuvan kera) ja sellainen myos loytyi. Upouusi litteanayttoinen tollo ja muuten lodgessa asiat kuten intialaisessa loossissa vain pitaa olla. Veden tulo lakkasi kesken oman suihkussa kayntini, joka lakoi olla terveydelle erittain keskeinen toimenpide. Ja tapausta sitten korjailtiin pitkalle iltaan asti - onneksi olimme sentaan paikalla kun vedet alkoivat, tietenkin auki jaaneista vessan hanoista tulvia pitkin kylpparia, toisaalta jostain syysta yksi lukuisista avonaisista hanoista ei sitten suostunutkaan vesityksen hetkella menemaan kiinni ja pulttailimme hyvan tovin 'Nooan-arkkimaisissa' vedenpaisumuksen tiloissa hanaa kasaan ja kiinni. Kiinnikkin saatiin ennenkuin vesi ylsi kovasti polvia ylemmas. Oman moskiittoverkon kiinnittelykin tuli siina iltasella huomattavan hyodylliseksi kun tajusimme ikkunamme olevan hyvinkin ekonomisella tasolla - eli puuttuvan seinasta kokonaan. Reikaa oli toki paikkailtu huolitellusti ikkunaverhoilla, mutta jotain ratkaisevaa ei kuitenkaan oltu jaksettu paikalleen sijoittaa.

Sen verran asetuimme jo aloillemme, etta sidoimme riippumaton puihin ja ostimme aamun huumassa majapaikan hinnalla (kertooko se sitten majapaikan vai riippumaton hinnasta - saa jokainen paattaa itse) yhden lisa maton riippuvaisen. Ovathan nuo sellaisia kliseisia ja vakisinkin hieman hyvantuulisesti naurattamaan taipuvaisia 'traveller'-uniformuja (joihin muihin lukeutuu esim. lokapoksyiset ali-baba-housut, joihin en itse yksilollisyyden arvokkaassa hengessa sitten suostukaan pukeutumaan), mutta matto on kaytannollinen asia - siita ei voine tassa tapauksessakaan tinkia. Helppoa elamista, keikkumista ja natti ymparisto edessa, joten asiasta ei kay enempaa naputtaminen. Gokarnan viihdykkeita ovat sitten meidan osaltamme juuri hankitun raikean punaisen NallePuh-frisbeen heittely, eri rantojen valinen kulkeutuminen seka yleinen oleminen, lukeminen ja asioiden vallitsevien tilojen pahkaily. Jaakoon siihen talta osin. Mikaan tuskin muuttuu rankasti seuraavaan merkintaan mennessa, joten lienee aika siirtya matolle kellimaan. Palaamme karttapallolle.

Soi: Jackson Browne - Running on Empty

-K

"In life, unlike chess, the game continues after checkmate"

- Isaac Asimov