Paivan epistola: Kiiveta Huashanille, joka on myos YK:n suojelukohde. Lippu bussiin loytyi helposti isolta aukiolta juna-asemalla ja kyyti lahti kohti vuorta 8.30. Matka sujui nopeasti, hieman torkkuen. Minun oli tarkoitus tavata thaikku asemalla, mutta koska hanta ei nakynyt niin aloitin matkan yksin. Perilla piti ottaa taksi sisaankaynnille seka sielta viela ostaa uusi bussilippu aloituspisteelle, silla halusin kayttaa hissia aluksi.

Hissi nousi nopeasti 2000m, josta aloitin pienen retken. Mukana oli reppu, jossa oli vetta 4 litraa ja hieman herkkuja. Kiinalaisilla naytti olevan muovipusseissa tavarat, joka hieman hammastytti lankkaria. Kukin tallaa omalla tavallaan. Vuorella kavin jokaisella huipulla: pohjoinen-, ita-, etela-, lansi- seka keskihuippu. Matkan aikana pistaydyin myos pienessa temppelissa pyytamassa onnea matkalleni.

Kenties paras hetki oli kun paasi kunnolla kokeilemaan kiipeilya valjaiden kanssa. se oli HAUSKAA! Kuvista nakee hieman enemman kuinka olen roikkunut. Tosin parempia kuvia saan kiinalaiselta, joka halusi kiipeilla kanssani. Toisin sanoen, vaikka lahdin yksin niin aina loytyy seuraa.

Loppu matkan menin toisen kiinalaisen seurassa. Han tosin ei osannut englantia, mutta ei se menoa haitannut. Jaettiin evaita ja kiirehdittiin alas hyvaa vauhtia, jotta ehdimme bussiin. Kaiken kaikkiaan mielyttava retki vuorelle. Vedin reitin todella nopeasti, silla siihen meni aikaa noin 5 tuntia. Kulkien paaosan ajasta +2000m. Ei korkealla, mutta nousut ja laskut olivat jyrkkia. Suosittelen lampimasti Huashania! Koko reissulle tuli hintaa sellainen karkea arvio, 500 yuenia eli 70e. Hintaa tuli, mutta mielestani se oli sen arvoista.