Nonni. Toinen viikko vierahti Ausseissa ajellen kohti pohjoista, Brisbanea. Matkalla tuli pysahdeltya tuhottoman monissa paikossa, joten annan hyvin pitkalti kuvien puhua puolestaan. Matka meni kaikin puoli todella hyvin. Yks yo meinas Nelson Bayssa aavistuksen jannittaa, kun telttailtiin One mile Beach rannan lahettyvilla. Yhtakkia alko villisian rohkinaa kuuluumaan viidakosta "melko" aanekkaaseen tyyliin. Siina vahan mietitytti, etta kuinkahan tas tulis toimia ku ei ilmakivaarikaan kotoa tullu messiin. Noh, letukka taskussa nukkumaan vaan ja hyvinhan se lopulta meni.

Saat oli kylla matkan varrella vahintaankin vaihtelevat. Lahes joka yo tuli sato todella lujaa ja lahella Brisbanea oli myrskyja koko viikon ajan, joka vaatikin 2 ihmisen hengen. Brisbaneen saavuttuamme mentiin camping alueelle, koska isosta kaupungista on todella hankala loytaa rauhaisaa paikkaa, mikali ei oo valmis ajamaan monia kymmenia kilometreja pois kaupungista. Camping alueella meita varotettiin, etta pahimmat myrskyt on viela tulossa, n. 90 km/h tuulta yms. Meilla ei kuitenkaan ollu hirveesti vaihtoehtoja, joten paatettiin jaada. Meilla kavi tuuri, eika olla viela tahankaan paivaan asti saatu yhtaan tippaa vetta, siis Brisbanessa.

Tuuri kavi myos sen osalta, etta Brisbanessa sattu olemaan maailmanmestaruus loppuottelu rugbyssa. Vastakkain oli Australians Kangaroos ja New Zealand Kiwis. Meikahan paatti samantien, etta sen matsin meen kattoon. Kyselin lippuja monesta paikasta, mutta tuntu olevan aika kiven takana, silla oli pelipaiva. Mentiin, joka tapauksessa Arnauldin kanssa stadionille jonottaan lippuja. Yks jaba sit kysy tarviinko lippuja silla sen pari kaveria ei tullukkaan matsiin. Saatiin niilta sit huippuhintaan kaks lippua todella hyvilta paikoilta. Sattu viela, etta mun vieressa istu rugbylegendan poika, joka sit kerto kaikkia pikku spekseja kyseisesta pelista. Peli oli joka tapauksessa todella hyva ja hieno kokemus. Uus seelantilaisten tanssi pelin alkuun oli melko mielenkiintoinen! Kiiwithan sen sitte lopulta vei, mika oli pienoinen yllatys.

Tuuri ei kayny sen osalta, etta menetin pankkikorttini automaattiin nappailtyani kolme kertaa vaaran numeron. Kysehan ei ole siita, etta en muista numeroa, mutta jos on kaks eri pankkia, nainkin voi kayda. No pankkikortti tekee nyt sitte kierroksen Tukholmaan ja takasin. No nakeepa sekin nyt sitte vahan maailmaa. Onneksi loytyy tuo toinen viela taskusta. Taalla olis nyt tarkoitus chillailla hetken aikaa ja mahdollisesti kattoa jos loytyis jonkunakosta pikku puuhastelua jussille. Tsau!