Pictonista jatkoimme seuraavaksi Abel Tasmanin UPEAAN kansallispuistoon, joka oli mielessämme ennen reissua se ehdoton kohokohta. Abel Tasman on eteläsaaren vastaus pohjoissaaren Bay of Islandsille, joka puolestaan on vastaus Tyynenmeren saarikohteille - hieman Turun saariston tyyppinen (mutta trooppisempi) saaristoryhmä upeine kultaisine hiekkarantoineen.

Strayn pysähdyspaikka kansallispuistossa on Marahau, jonne muut bussiyhtiöt eivät kulje. Ihme kyllä, sillä muiden yhtiöiden käyttämä Kaiteriteri on kauempana itse kansallispuistosta, ja esim. vaellusreitit alkavat juuri Marahausta. Yövyimme Marahaussa The Barn -hostellissa, joka jo itsessään on näkemisen arvoinen, vanhan maatalon ympärille rakennettu kompleksi, jolla yöpyy myös paljon matkailuautolla liikkuvia sekä ryhmiä. Meillä kävi tuuri, sillä The Barn oli juuri rakentanut uuden siiven hostelliinsa, ja saimme ensimmäisinä yöpyä aivan uusissa huoneissa, ja osallistua myös viralliseen avajaisseremoniaan. Tarjoiluna tietenkin kuohuvaa!

The Barnissa on siistiä, mutta se on hyvin suosittu, ja tämä aiheuttaa joskus pientä jonotusta esim. yhteissuihkujen ja keittiöiden tiimoilta. Parasta on silti se, että vieressä sijaitsevaan Uuden Seelannin parhaaseen burgeripaikkaan on n. 1km kävelymatka, ja tosiaan Abel Tasmanin vaellusreitit alkavat The Barnin vierestä.

Viivyimme Abel Tasmanin alueella kaksi yötä. Lähdimme heti seuraavana aamuna kävelemään "päiväreitin". Matkustimme ensin veneellä hieman rantaa pitkin, ja kävelimme takaisin.

Reitti menee upeiden metsämaisemien halki, ja on helppo kuljettava: polut on selkeästi merkitty ja ne ovat hyvässä kunnossa, ja nousua/laskua ei ole liikaa, vaan kyyti on suhteellisen tasaista. Vettä kannattaa ottaa mukaan, sillä matkan varrella ei sitä saa mistään ostettua.

Sään suhteen meillä kävi tuuri, sillä muuten melko sateinen eteläsaari oli aurinkoinen (välillä vähän tihkutti). Reissun päätteeksi lepäsimme parin tunnin ajan kultaisella rantahietikolla!