Abel Tasmanin rentoutumisen jälkeen matkamme jatkui Punakaikin kivimuodostelmien kautta Franz Josefin jäätikölle.

Punakaikissa näimme tosiaan rannikon mahtavat kivimuodostelmat, jotka näyttävät kuin päällekkäin ladotuilta lätyiltä.

Punakaikissa sataa 200 päivää vuodessa, ja yksi näistä päivistä osui myös meidän kohdallemme. Yöpymispaikkamme oli todella mahtavan näköinen Te Nikau Retreat, joka koostuu erillisistä bungalow-tyyppisistä mökeistä, ja on keskellä sademetsää. Yritimme käydä myös pienellä kävelyreissulla (sademetsässä on merkittyjä kävelypolkuja pitkospuineen), mutta sää oli liian armoton - kun vettä tuli jo kaatamalla niskaan, palasimme takaisin mökkiimme. Te Nikau Retreat ei ole hostelli, vaan enemmän ns. B&B-tyyppinen majapaikka. Se on keskellä ei-mitään, kuten koko länsirannikko - vain 3% koko Uuden Seelannin asukkaista asuu siellä, ja se myös näkyy. Tienvarret ovat bussilla/autolla liikuttaessa tyhjiä, ja vuokra-autolla kuljettaessa on hyvä muistaa, että bensa-asemia ei juurikaan ole - niiden välillä voi olla jopa 150 km välimatka, joten auto kannattaa tankata täyteen kun voi.

Punakaikista kuitenkin jatkoimme seuraavaan odottamaamme kohokohtaan - Franz Josefin jäätikölle! Kollegani olivat jo aiemmin tehneet jäätikkövaelluksen täällä, mutta meillä olisi kuvioissa uusi elementti. Vuosi sitten jäätikkö romahti osittain, eikä sinne enää pääse vaeltaen - vaan ainoastaan helikopterilla. Tämä tekee retkistä varsin kalliita, joten Strayn asiakkaiden saama 25% alennus tuli hyvään saumaan - hinta oli siltikin n. 250 EUR/hlö sisältäen helikopterikuljetuksen.

Varoituksen sana tähän väliin - jos todella haluatte jäätikölle, kannattaa odotteluun varata muutama päivä, jopa viikko (tapasimme ihmisiä, jotka olivat odotelleet vuoroaan viikon Franz Josefin tuppukylässä). Straylla on oma kiintiö vaelluksiin, mutta sekään ei auta, jos sataa tai on pilvistä: jos helikopteri ei pääse liikkeelle, ei se pääse liikkeelle ja tällöin voi olla, että koko päivän retket perutaan - ja tämä on hyvin tavallista.

Näin kävi meillekin. Olimme jo jäähaalarit päällä nousemassa helikopteriin, kun meidät komennettiin takaisin jäähynpenkille ja retket koko päivältä peruttiin. Mikä pettymys!

Stray kuitenkin lupasi, että voimme lähteä seuraavana aamuna hieman tavallista myöhemmin, joten toivoimme parasta, ja menimme läheiseen kuumiin lähteisiin lillumaan loppupäiväksi (sisältyy jäätikkölipun hintaan).

Aamulla yritys oli uusi, ja näytti huonolta: pilvet kerääntyivät jäätikön yläpuolelle juurikin siten, että helikopterit miettivät hetken, onko turvallista lähteä liikkeelle.

Meidän ryhmämme sai kuin saikin luvan - ja pääsimme lopulta ylös jäätikölle (tosin meidän jälkeemme kaikki päivän seuraavat retket peruttiin).

Mukanamme meillä oli paikallinen opas, joka hakun kanssa koko ajan teki meille tietä jään läpi, ja näytti meille parhaat paikat: luolat, jääjoet, muodostelmat. Jää näyttää auringonvalossa täysin siniseltä, ja tällaiselle suomalaiselle lunta ja jäätä nähneellekin se näytti aivan ihmeelliseltä. Kokemus oli mahtava, ja hintansa väärti - yhteensä vietimme aikaa jäällä n. 2,5 tuntia.