Christchurchista starttasimme viimein Stray-bussipassimme. Koska Christchurchin keskustassa ei juuri ole majoituspaikkoja - tai muutakaan - käyttää bussi poikkeuksellisesti pysäkkinään Christchurchin lentokenttää, jonne keskustasta pääsee joko paikallis- tai shuttlebusseilla. Strayn bussit tunnistaa kirkkaan oranssista väristä, ja asiakaskunta on yleensä keskimäärin n. 25-vuotiaista ylöspäin, kun kilpailevan Kiwi Experiencen matkustajat ovat hieman nuorempia. Samassa bussissa voi olla mukana matkansa juuri aloittaneita, tai sitten matkustajia, jotka ovat olleet bussin matkassa jo useampia viikkoja, ja esim. Kiertäneet jo pohjoissaaren.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kaikoura, jossa oli myös "pakollinen" yöpyminen, sillä bussi jatkoi sieltä eteenpäin vasta seuraavana aamuna. Halutessaan toki pysähdyspaikoissa voi pysähtyä kauemmaksikin aikaa, sillä bussipassit ovat voimassa vuoden.

Kaikoura on tunnettu merieläimien runsaudesta. Siellä voi bongata maito-, Sini-, tappaja- ja ryhävalaita, erityyppisiä delfiinejä, albatrosseja, muita vesilintuja ja myös hylkeitä. Hylkeitä näimme runsaasti jo ennen kaupunkiin saapumistamme, mutta meille varsinainen kohokohta oli valaanbongausristeily, sillä muilla matkoillamme emme vielä olleet valaita nähneet. Buukkasimme risteilyn Straylta etukäteen, sillä sesonkiaikaan risteilyt ovat tupaten täynnä ja meidän aikatauluumme sopi vain yksi kellonaika - risteilyjä on vain nelisen kertaa päivässä, talvikaudella vähemmän. Valaat viihtyvät Kaikourassa ympäri vuoden, sillä matalan satama-alueen jälkeen meri syvenee rajusti - meren alla on Grand Canyoniin verrattavissa oleva kanjonijärjestelmä.

Kaikouran satama näytti tyyneltä, mutta vellovan meren vuoksi kapteeni oli antanut "suuri merisairausriski"-varoituksen. Pieni katamaraani hyppelehti ja heilui aalloilla varsin hurjasti.

Parinkymmenen minuutin seilauksen jälkeen näimmekin ison maitovalaan, joka oli tullut merenpintaan hengittämään. Upea näky! Vielä upeampaa oli nähdä, kuinka valas muutaman minuutin jälkeen nosti valtavan pyrstönsä pintaan ja sukelsi takaisin kohti pohjaa.

Miehistö oli saanut vihiä myös toisesta maitovalaasta, mutta se oli ehtinyt valitettavasti jo sukeltaa pinnan alle, kun ehdimme paikalle. Näimme kuitenkin vielä albatrossiyhdyskunnan sekä suuren määrän leikkisiä, mustavalkoisia minidelfiinejä, joita aluksemme kiinnosti suuresti.

Risteily oli hintansa (131 NZD) väärti, mutta merisairaita oli yllin kyllin ja oksennuspussit kovassa käytössä - myös yksi seurueestamme istui suurimman osan aikaa potemassa huonoa oloa laivan sisätiloissa - onneksi ehti nähdä kuitenkin valaan. Suurin osa oli myös ottanut pahoinvointipillerin, joka ei tainnut olla kovin tehokas. Varoituksen sana helposti merisairastuville siis!

Kaikourassa yövyimme Lazy Shag-hostellissa, joka oli varsin tavanomainen ja siisti perushostelli aivan kaupungin keskustassa.