Aamuherätyksen jälkeen söimme erittäinkin ravitsevan lämpimän buffetaamiaisen Kiwi Milimani -hotellilla, ja tapasimme ensimmäistä kertaa myös matkanjohtajamme, Ewans Waguran. Ewans oli pitänyt jo edellisenä iltana infotilaisuuden, johon emme myöhäisen lentomme vuoksi päässeet.

Buffetaamiaisen jälkeen ladoimme kamat Intrepidin varta vasten Afrikan safarimatkoja suunniteltuun rekkaan, joka olisi lähes kotimme seuraavan viikon ajan. Rekassa oli kaikille oma lokero, johon oma rinkka mahtui. Lisäksi rekasta löytyi erillistä säilytystilaa kengille, makuupusseille ja laukuille. Rekka oli lastattu myös välipalahedelmillä sekä erittäin tärkeällä asialla: desinfiointiaineella. Aina rekkaan astuessamme desinfiointipullo kiersi rekan ja kaikki saivat kätensä sillä puhdistettua. Kukaan ei matkan aikana sairastunut mahatautiin tai mihinkään muuhunkaan, ja hygieniasta huolehdittiin koko ajan.

Matkanjohtajamme lisäksi rekan kyydissä istuivat kuski John sekä kokki Kioko. Rekan istuimet olivat sivusuunnissa ikkunoiden alla, joten tilaa oli mukavasti kaikille, ja ikkunoista näki lähes mihin suuntaan halusi.

19.10 lähes koko päivä meni ajamiseen. Suuntasimme Kisiin kaupunkiin ainoastaan nukkuaksemme siellä ensimmäisen yön. Yhteensä matkoihin meni n. 8 tuntia. Reittimme kulki Masai-heimon asuttaman kaupungin Narokin läpi ensin Kerokan kylään. Koko matkan ajan meitä vaivasi rankkasade, joka sai myös tien tulvimaan ruskeaa vettä. Lopulta pysähdyimme yhden kerokalaishotellin parkkialueelle. Avustajamme pystyttivät rekan katoksen, ja tekivät meille varsinaisen smörgåsbordin, josta teimme itsellemme voileipiä. Kerokasta rekan kyytiin hyppäsi vielä kolme tyttöä.

Olin ainoa suomalainen matkalla. Norja oli edustettuna viidellä tytöllä, lisäksi ihmisiä oli mukaan tullut Irlannista, Iso-Britanniasta sekä Uudesta Seelannista.

Kerokasta jatkoimme Kisiin kaupunkiin, jossa meidän piti leiriytyä telttoihin. Sateen vuoksi pääsimme kuitenkin kirkon ylläpitämään hotelliin, jonka huoneet olivat jopa parempia kuin Nairobissa. Söimme spagettia iltahämyssä ja kävimme myös kokeilemassa ensimmäiset kenialaiset Tusker-oluet läheisen leirintäalueen baarissa.