Ni sa bula!

Terveisiä edelleen Fidzin Yasawa-saarilta.

Valitsimme saarikohteiksi kolme mahdollisimman erilaista saarta - kaikilla kaksi yötä. Lisäksi majoitusten taso menisi vaatimattomammasta parempaan - Fidzillä resortit ovat joko yhden, kahden tai kolmen kookospähkinän resortteja tason mukaan. Yhden kookoksen resortit ovat vaatimattomia, mutta maisemat ja rannat ovat upeita. Kaikille saarille yhteisiä seikkoja olivat: palmut, ranta ja maailman ystävällisimmät työntekijät! Yhteistä on myös "Fiji time" - Fidzillä kaikki toimii hieman verkkaisemmin ja hitaammin kun muualla.

Itselläni kesti ainakin pari päivää saada itseni tuohon Fiji time -mielentilaan. Oli yllättävän hankalaa hyväksyä se tosiasia, että 1) ei ole kiire mihinkään, 2) voin tehdä sen myöhemminkin, 3) puhelin ja netti EI toimi missään ja 4) voin levätä! Kun mielentila oli viimein saavutettu, oli se todella mahtavaa! Kerrankin oli OIKEA loman tunne - ei melua eikä hälyä missään, ei muita ihmisiä häiritsemässä, eikä pääsyä työmaileihin tai tekstiviesteihin. Mikä ihana rentous!

Ensimmäinen saariresorttimme oli kokonaan paikallisen kyläyhteisön ylläpitämä yhden kookoksen WAYALAILAI. Nappivalinta! Täällä olisimme olleet kauemminkin. Blogin kuva on otettu Wayalailaista. Emme olisi ikinä uskoneet että resortti on "vaatimaton" - joten ei kannata pelästyä kookosluokituksia.

Wayalailai on tosiaan paikallisen kylän kokonaan ylläpitämä. Kyläläiset työskentelevät resortissa, ja kaikki tulot käytetään lyhentämättöminä kylätoimintaan, kuten koulun ylläpitämiseen, makean veden tuottamiseen yms. Tämän myös näki! Kyläläiset olivat todella ystävällisiä ja kiinnostuneita vieraista, ja kertoivat auliisti tarinoita Fidzistä. Mitään ei yritetty tyrkyttää tai myydä väkisin, kuten monissa resorteissa Euroopassa.

Meillä oli neljän hengen upea bure (kuten Fidziläiset kutsuvat bungaloweja). Lämmintä vettä ei saarella ole, mutta eipä sitä tuossa lämmössä olisi tarvinnutkaan. Parikymmentäasteinen puhdistettu merivesi ajoi saman asian. Sähköä oli vain muutama tunti päivässä (illallisen aikaan), mutta koska kännykkä ja netti ei saarella toimi, ei tarvinnut ladata kuin kameraa. Ja sillä olikin käyttöä!

Matkakumppanini tekivät snorklausreissun läheisellä hairiutalle, ja testasivat vedenalaista kameraa - valitettavasti kuvista ei tullut kovin hyviä. Itse makasin rannalla paahtumassa. Vesikin oli lämmintä!

Wayalailai-saarella kaikki ateriat kuuluvat hintaan, ja paikallinen Fiji Bitter tai Fiji Gold -olut maksoi n. 2 euroa/pullo. Hieman kalliimpi Vonu (osa tuotosta käytetään vihreiden kilpikonnien suojelemiseen) maksoi n. 3 euroa/pullo. Paikallinen kokki teki ainoastaan paikallista ruokaa, joka oli hyvää. Fidzillä saarelaisten kalaruokakulttuuri (jossa käytetään paljon taaro-juurta ja -lehtiä sekä kookosta) yhdistyy Intiasta tulleiden indofidziläisten riisi- ja curryruokiin. Nam!

Iltaisin kyläläiset kokoontuivat myös juomaan kava-juomaa, joka tehdään kava-juuresta. Sitä juodaan puisesta maljasta rinkiin matolle kokoontuneina. Kylän päällikkö Barry antoi myös meille hieman liikaakin maistiaisia. Juoma ei sisällä alkoholia, mutta puuduttaa hieman suuta. Ulkoasu on mutainen - itse asiassa juoma näyttää täsmälleen mudalta. Maku on hieman yrttinen ja kanelinen, mutta juoma on aika mieto. Jos sitä juo kahdeksan kuppia peräjälkeen, tosin vessahätä iskee ja tuo kanelinen maku alkaa hieman tulla korvista ulos. Oli silti mahtavaa, että saimme kava-kokemuksemme juuri näin, kylän päällikön käsistä, emmekä missään pääsaaren turistiresorteista.

Viimeisenä päivänä teimme vaikean mutaisen liukkaan vaelluksen saaren korkeimpaan kohtaan - Waylailai on kivistä kalliota. Yöllä oli satanut, joten tie oli TODELLA liukas ja kuljimme viidakon läpi ylös kalliolle kilometrin korkeuteen - näkymät olivat TODELLA huikeat (ja näimme pääsaarelle asti). Alastuleminen oli sen sijaan vaivalloista. PImeä alkoi jo laskeutua, ja minun kengissäni ei ollut minkäänlaista pitoa. Pidin käsillä puista ja lehdistä kiinni ja yritin olla (turhaan) kaatumatta. Viimeisten kymmenien metrien aikana en nähnyt enää ollenkaan eteeni.

MANTA RAY

Haikein mielin hyvästelimme Wayalailain, ja suuntasimme Manta Ray resorttiin. Manta Ray on yksi Fidzin (ja maailman!) parhaista sukelluskohteista, ja siellä voi myös edullisesti tehdä sukelluskurssin - kollegani töistä ovatkin tätä kokeilleet hyvin tuloksin. Sukelluskurssiin tarvitsee minimissään kaksi päivää sukellusohjaaja Joen mukaan, mutta suositellaan mieluummin 3-5 päivää.

Manta Rayssa olimme Treehouse bure-majoituksessa. Rannalla olevaan puutarhaan on rakennettu pieniä bungaloweja, jotka sisälsivät vain sängyn - koska saaren vettä kierrätetään, ovat WC:t ja suihkut yhteiset (ei lämmintä vettä täälläkään). Majoituksen taso oli itse asiassa huonompi kuin Wayalailai-saarella, vaikka tällä resortilla oli kahden kookospähkinän luokitus. Ehkä luokitukseen sitten vaikutti se, että tekemistä ja aktiviteetteja oli enemmän, ja myös saaren yhteiset fasiliteetit olivat paremmat.

Manta Raylla ei tarvitse matkata kauas nähdäkseen vedenalaista elämää. Riutta sijaitsee 5 metriä rannasta, joten sille voi vain kävellä, laittaa snorkkelin päähän ja katsella kaloja, kilpikonnia, riuttahaita ja rauskuja (joiden aika ei valitettavasti ollut nyt). Manta Raylla päivät menivätkin snorklaillessa ja aurinkoa ottaessa.

Manta Raylla ruoat eivät kuulu perushintaan, vaan ne maksetaan käteisellä tai kortilla paikan päällä (n. 35 eur/hlö/päivä). Ruoat ovat gourmet-tasoa - aivan todella mahtavan maukkaita. Suosittelen päivän kala-annoksia, sillä päivän kala on todella päivän kala - usein vain minuutteja ennen valmistamista ravintolaan tuotu.

BLUE LAGOON

Viimeinen ja tasokkain saarikohteemme oli Blue Lagoon. Sininen laguuni on kuvattu täällä - tosin laguunin toisella puolella, Turtle Islandilla, joka on yksityisomistuksessa. Tätä parempaa rantaa ei Fidziltä löydy! Yllätys minulle oli myös se, että riutta on täälläkin aivan rannassa, ja mukavampi niille, jotka eivät ole ihan täysin vakuuttuneita uimataidoistaan - vesi ei ole kovin syvää. Joten päivät menivät täälläkin snorklatessa!

Blue Lagoon on Fidzin mittakaavassa "iso" resortti - tänne mahtuu n. 70 ihmistä. Viereinen, hieman edullisempi ja vanhempi Oarsman's Bay on samalla rannalla, ja vetää saman määrän ihmisiä. Täällä myös hääpareja ja lapsiperheitä oli hieman enemmän.

Asutuksen ovat edelleen bungaloweja - meillä oli Garden Villa, joka oli UPEA. Siellä on tosiaan oma puutarha, ja jokaisen villan privaatti-WC:t on rakennettu ulos, sinisen taivaan (tai yöllä tähtitaivaan) alle.

Täällä oluet ja päivittäiset ruoka-annokset ovat hieman kalliimpia, mutta ainakin ruoan taso oli Manta Raylla mielestämme parempi. Blue Lagoonissa on paljon rentouttavia aktiviteetteja, kuten iltaisia ulkoilmaelokuvaesityksiä. Snorklaus on edullista, ja myös kylävierailut mahdollisia.

Mitä sitten suosittelisin näin matkan jälkeen? Ensinnäkin - jos mieli tekee Fidzille, MENKÄÄ! Yksi parhaista kohteista IKINÄ! Jos suunnittelette maailmanympärimatkaa, ja epäröitte esim. Havaijin tai Fidzin välillä, EHDOTTOMASTI FIDZI!

Saarista suosittelen edullisimpia yhden kookospähkinän resortteja parin syyn vuoksi. Ensinnäkin, ainakaan Wayalailain ja Blue LAgoonin välillä tasoeroa ei juurikaan ollut. Palvelu oli pienessä paikassa parempaa, ja ruoat kuuluvat hintaan. Huoneessamme oli oma WC ja suihku, mitä esim. kahden kookospähkinän Manta Rayssa ei ollut.

Tärkeimpänä pointtina on ehkä se, että yhden kookospähkinän resortit ovat kokonaan paikallisten omistuksessa. Toki ulkomaisten (yleensä australialaisten) omistamat resortit myös auttavat paikallisia kyläyhteisöjä ja työllistävät paikallisia kyläläisiä, mutta yhden kookospähkinän resorttien koko tuotto menee yhteisön hyväksi.

Joka tapauksessa - minne tahansa Fidzin Yasawa-saarilla menee, on sanoinkuvaamattoman kaunista, uskomattoman iloisia ja ystävällisiä ihmisiä hymy kasvoillaan, ja edullisempaa kuin luultavasti missään Tyynellämerellä.

Bula bula!