Sabai dii! Eli terkut Laosista.

Huhhuh, nyt on niin paljon kerrottava, koska viime blogipaivityksesta on jo (liian) pitka aika.. Mistas sita alottaisi.

Saavuttiin Laosiin (Huay Xai) viisi yota sitten Mekong-joen ylityksella. Tustuttiin Guest Housen pitajaamme Arimidiin ja tuon tuttavuuden ansiosta paasimme kunniavieraiksi paikallisen "high schoolin" opettajien juhlaan. Lopputulos: syotiin sticky ricea sormin, juotiin lao laoa (riisipontikka) oppilaiden taydentaessa lasejamme, tanssimme maikkojen kanssa perinteisia laotansseja ja mika nolointa jouduimme tosiaan laulamaan kappaleen sininen ja valkoinen discoversiona kaikkien edessa :D

Huay Xaista lahdimme sitten slowboatilla kohti Luang Prabangia. Vene oli aivan taynna kovaaanisia eurooppalaisia ja arsyttavia jenkkeja, mutta maisemat olivat sen kaiken arvoista! Oli ihanaa istua veneessa ja katsella kuinka pikkulapset leikkivat joessa ja vesipuhvelit kayskentelivat rannoilla. Samalla meita kaikkia hatkahdytti se kuinka niin suuri osa paikallisista elaa niin vahalla ja taysin omavaraisina.

Luang Prabangissa vietimme kaksi yota ja sina aikana ehdimme vierailla niin temppelissa kuin vesiputouksillakin. Oltiin siis kerrankin varsin aktiivisia.

Tanaan herasimme jo kuudelta ja heitimme heti rinkat selkaamme ja lahdimme bussiasemaa pain. 168 km:n matka kesti yli kuusi tuntia, mutta maisemia katsellessa aika unohtui :) Valilla olimme jopa pilvien ylapuolella (vuoristotiet olivat kylla vahan kuumottavia).

Nyt ollaan dataamassa Vang Vienissa. On muuten kiva mesta. Lisaa myohemmin. Ei jaksa olla enaa koneella. Sabai dii. Zok dii. Moi.

kivisapi